Siirry sisältöön
Airut 11/2018
Yleisönosasto

Tarvittaisiinko tuoretta tutkimusta?

Piirroskuva ihmishahmosta ja puhekuplasta
Näytä kuvan suurikontrastinen versio Näytä kuvan normaali versio Suurena kuvaa
Teksti Jorma Vilkko

Urpo Kuotola, Anna-Mari Tsokkinen ja Eero Vartio ovat kirjoittaneet ansiokkaan tutkimuksen näkövammaisten historiasta ja elämästä Suomessa. Tutkimuksessa kuvataan näkövammaistyössä ja näkövammaisten elämässä tapahtunutta kehitystä vuoteen 1988. Sen jälkeen on kuitenkin tapahtunut paljon, joka on vaikuttanut niin myönteisesti kuin kielteisestikin näkövammaisten ihmisten elämään.

Teknologian nopea kehittyminen on helpottanut koulunkäyntiä ja opiskelua. Näkövammaisten ulottuville on avautunut uusia ammatteja. Vammaispalvelulain myötä henkilökohtainen avustaja on subjektiivinen oikeus sellaista tarvitsevalle ja niin edelleen.

Yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset eivät ole kuitenkaan merkinneet vain myönteistä kehitystä näkövammaisten elämässä. Voi kysyä, onko kaikilla näkövammaisilla mahdollista päästä kuntoutukseen ja onko kuntoutuksen laatu hyvä kaikkialla ajatellen näkövamman kanssa elämistä?

Kouluissa ryhmäkoot ovat suurentuneet niukkenevien resurssien vuoksi. Miten tämä vaikuttaa näkövammaisten koululaisten elämään?

Kun opiskelumateriaali on yhä useammin verkossa, onko se kaikkien opiskelijoiden ulottuvilla ja tuottaako Celia tarvittavat oppikirjat?

Työelämä on yhä hektisempää ja työntekijään kohdistuva osaaminen kasvaa ja työssä selviäminen vaatii yhä enemmän. Miten kaikki tämä vaikuttaa työllistymiseen näkövammaisten kohdalla?

Yhteiskunnan vähenevät resurssit ovat merkinneet myös muutoksia sosiaaliturvan saralla. Miten tuloerot näkyvät näkövammaisten kohdalla verrattuna ei-näkövammaisiin?

Nykyään ihmisiä kannustetaan osallistumaan aktiivisesti yhteiskunnan eri sektoreille. Onko yhteiskunnassa edistetty tämän suuntaista toimintaa, niin että se on esteetöntä näkövammaisille?

Tiedän, että tänä syksynä marraskuussa sokeainviikolla julkistetaan Jussi Särkelän kirjoittama kirja työllisyyden saralta. Mielestäni tarvittaisiin kuitenkin tutkimustietoon perustuva tietopaketti 1980-luvulta tapahtuneeseen näihin aikoihin saakka.

Se mahdollistaisi kokonaiskuvan saamisen siitä, missä nyt mennään ja kenties helpottaisi Näkövammaisten liiton ja alueyhdistysten tavoitteiden asettamista ja sitä kautta toimintaa tulevina vuosina. Tänä aikana mikään ei ole yhtä pysyvää kuin muutos. Se haastaa vaikuttamistyöhön ja konkreettiseen tekemiseen niin NKL:n kuin paikallisellakin tasolla.