Siirry sisältöön
Airut 9/2020

Valtionhallinnosta R-kioskikauppiaaksi

Näkymä R-kioskin myymälään.
Näytä kuvan suurikontrastinen versio Näytä kuvan normaali versio Suurena kuvaa
Kuva: R-kioski

Muistatteko lapsuuden kauppaleikit, kun napit olivat rahoja ja kodin hyllyistä löytyneet tavarat myytäviä tuotteita? Myös Jaana Heino leikki kauppaleikkejä pikkutyttönä. Hän haaveili omasta kioskista vielä nuorena aikuisenakin, mutta elämän kiireet painoivat unelman unohduksiin.

Teksti Virpi Jylhä

Silmänpohjanrappeuman edetessä helsinkiläinen Jaana Heino, 50, päätti tehdä isoja muutoksia elämässään. Hän yllätti itsensä huomatessaan toteuttavansa nuoruuden unelmaa, hänestä tulisi R-kioskikauppias.

Jaana Heino opiskeli iteronomiksi Porvoon matkailuopistossa, valmistui vuonna 1993 ja työllistyi valtionhallintoon. Vuodet alkoivat vieriä. Jaana Heino oli kiireinen, sai haastavia työtehtäviä ja matkusti paljon.

Kiireisen naisen työ vei uusiin maihin, uusiin rakennuksiin ja palaverihuoneisiin. Toisinaan Jaana Heino kompuroi selittämättömästi portaissa tai kolhi itseään hämärässä. Hän ajatteli, että sellainen kuuluu ihmiselämään eikä kiinnittänyt asiaan suurempaa huomiota. Vuonna 2005 Heino hakeutui silmälääkärille tutkimuksiin, sillä sisarella oli diagnosoitu silmänpohjanrappeuma. Syy vieraissa paikoissa kompurointeihin selvisi: hänelläkin todettiin silmänpohjanrappeuma ja puutteelliset näkökentät hämäräsokeudella höystettynä.

Vuosi vuodelta näkö heikkeni. Jaana Heino otti käyttöön työkoneella suuremman hiiren ja näppäinkomennot. Työmatkoista selviytyminen alkoi tuntua raskaalta. Oli tullut aika tehdä muutoksia. Hän hakeutui osa-aikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle.

– Halusin tehdä jotain mielekästä eläkkeen rinnalla, joten rupesin miettimään yrittäjäksi ryhtymistä. Minulla ei ollut selkeää kuvaa siitä, minkä alan yrityksen perustaisin. Ajattelin vain, että ei ainakaan mitään verkkokauppaa. Nuoruuden kioskihaaveitakaan en jostain syystä vielä tuolloin muistanut, Jaana Heino kertoo.

Kuin kohtalon oikusta juuri tuolloin oli Airut-lehdessä ilmoitus esteettömästä erityisryhmille suunnatusta yrittäjäammattikoulutuksesta. Jaana Heino huomasi ilmoituksen ja päätti hakeutua kurssille.

– Yrittäjyys oli minulle aivan vieras asia, hän kertoo.

– Käsitteet ja käytännöt olivat ennestään tuntemattomia. Koulutus tuntui aluksi liiankin haasteelliselta, sillä suurin osa kurssilaisista oli ennestään yrittäjiä. Heille asiat olivat jo tuttuja. Olisi ollut varmaan helpompaa, jos kaikki olisivat olleet aloittelijoita,

Heinosta kurssi tuntui välillä rasittavalta, kun kaikkiin tehtäviin piti keksiä asiat omasta päästä. Ei ollut vielä omaa yritystä, josta olisi ammentanut aiheita. Sitkeästi hän kuitenkin teki liiketoiminta- ja markkinointisuunnitelmia, opiskeli ja oppi.

– Oli kyllä aika raskasta, Jaana Heino kertoo.

– Vaikka olin siirtynyt osa-aikaiseksi töistä, tuntui, että tein edelleen samat työt – nyt vaan lyhyemmässä työviikossa. Koronan takia siirryttiin vielä etätöihin. Minusta alkoi tuntua siltä, että tämä on nyt tässä. En jaksanut enää motivoitua vaan halusin totaalista muutosta. 25 vuotta samoissa työkuvioissa alkoi riittää.

Jaana Heino tilasi ajan työterveyshuoltoon. Lääkäri kuunteli häntä ja sanoi, että nyt olisi aika siirtyä kokonaan eläkkeelle ja ryhtyä tekemään elämässä jotain ihan uutta.

Jaana Heino laittoi eläkepaperit vetämään ja ryhtyi selaamaan Yrityspörssiä. Silmiin osui ilmoitus myytävistä R-kioskeista ja hänen mielenkiintonsa heräsi.

– Alkoi melkoinen hullunmylly ja tuli monenlaisia selvityksiä ja neuvotteluja. Minun piti tehdä myös liiketoimintasuunnitelma. Sitä en olisi osannut tehdä ilman yrittäjäkoulutusta, eli kannatti purra hammasta ja tehdä sekin harjoitustyö, Jaana Heino sanoo.

Kaikki tuntui tapahtuvan yhtä aikaa. Jaana Heino teki yrittäjäkoulutuksen kotitehtäviä ja perusti osakeyhtiön heinäkuussa. Samaan aikaan tuli eläkelaitokselta myöntävä päätös. Toimelias nainen piipahti kahden päivän työkokeilussa R-kioskissa ja totesi, että työ tulee sujumaan.

– Minulla on kapea, mutta tarkka näkökenttä, Heino kertoo.

– Tarkannäön ansiosta pystyn näkemään laitteiden näytöt ja toimimaan. Työ onnistuu, kun voin omassa kioskissa järjestää tuotteet mieleni mukaan ja tiedän, missä mikin on.

Hän kertoo, että mentorikioskeissa sattui pieniä kommelluksia, kun hän ei muistanut aina asioiden ja tavaroiden paikkoja.

– Roskakori oli vähän väliä pötköllään lattialla, kun potkaisin sen kumoon, hän nauraa.

R-kioskissa tarvitaan emännän lisäksi muutakin työvoimaa, joten Jaana Heinosta tulee myös esimies. Hänellä on kolme vakituista työntekijää ja pari varatyöntekijää.

– Teetän työvuoroja muilla niin paljon kuin varaa on. Pyhät hoidan todennäköisesti itse, hän kertoo.

Kaiken kiireen keskellä Jaana Heino on käynyt tutustumassa mentorikioskeilla tuleviin käytäntöihin ja suorittanut muun muassa ikäraja- ja hygieniapassit, käynyt työehtosopimus- ja turvallisuuskoulutuksessa ja Veikkauksen asiamieskoulutuksessa sekä osallistunut R-kioskin kauppiaskoulutuksiin.

Suurin osa koulutuksista on ollut verkkokoulutuksia, jotka on saanut suorittaa omalla tietokoneella omalle näölle sopivilla asetuksilla. Kauppiaskoulutus oli viikon lähikoulutusjakso. Jaana Heino selvisi hyvin siitäkin. Positiivinen ja tarmokas nainen porskuttaa vauhdilla eteenpäin yrittäjyyden tiellä.

– Toki hetkittäin asiat huolettavat ja herään yöllä miettimään, että pitikö tähänkin hommaan ryhtyä, hän huokaisee.

– En etsi rikastumista tästä yrittäjyydestä. Haluan, että on mukavaa ja mielekästä tekemistä.

Työkyvyttömyyseläke antaa Heinolle perusturvan. Tämä ei ole hänelle loppuiän ratkaisu, sillä hän on tehnyt sopimuksen kolmeksi vuodeksi. Sen jälkeen katsotaan sitten, miten homma jatkuu.

– Eipähän ainakaan tarvitse harmitella jälkeenpäin, että jätin tämän kortin kääntämättä. Voin olla tyytyväinen itseeni, kävi miten kävi. Olen ainakin yrittänyt, sanoo Jaana Heino, upouusi R-kioskikauppias.