Pohjois-Pohjanmaalla kahavitellaan ja harrastetaan yhdessä
Oulussa päämajapaikkaansa pitävällä Pohjois-Pohjanmaan Näkövammaiset ry:llä on 528 jäsentä.
Virkku yhdistys järjestää rientoja ja tekee yhteistyötä muiden alueellisten näkövammaisyhdistysten kanssa.
Pohjois-Pohjanmaan Näkövammaiset on perustettu vuonna 1926, eli kahden vuoden kuluttua on luvassa isot synttärit.
Yhdistyksellä on paljon harrastus- ja vapaa-ajan toimintaa liikunnan, kulttuurin, opiskelun ja retkien muodossa. Toimintakalenteria selaamalla huomaa, että jäsenille järjestetään runsaasti tilaisuuksia lähteä esimerkiksi teatteriin tai konsertteihin. Yhdistys tarjoaa jäsenille suunnattujen palveluiden lisäksi asiantuntemusta näkövammaisuudesta sitä tarvitseville.
Palkattuja työntekijöitä yhdistyksellä on neljä: toiminnanjohtaja Teija Kaikkonen, ICT-kouluttaja Leena Vallo, jäsenpalvelusihteeri Sanna Halonen ja yhdistysemäntä Birgitta Räty-Seppälä.
Yhdistyksen omissa tiloissa järjestetään viikoittain erilaisia kerhoja näkövammaisille ja heidän läheisilleen. Kuntien tai seurakuntien tiloissa on tarjolla kerhoja Kalajoella, Oulaisissa, Raahessa, Sievissä, Vaalassa ja Ylivieskassa. Aktiviteetteja on tarjolla muun muassa käsitöiden, opiskelun kulttuurin ja liikunnan parissa. Kuukausittain järjestettävässä Porina Kahavilassa pääsee nauttimaan vertaistuesta ja kuulemaan ajankohtaisista asioista.
Tapahtumia ja retkiä järjestetään jäsenille myös alueyhdistysten yhteistyöllä, muun muassa vuosittainen Oulaka-tapahtuma rakennetaan yhdessä Kainuun ja Lapin kanssa. Viime syksynä suuren suosion saanut Keski-Suomen ja Pohjois-Savon kanssa järjestetty Liikuntaa/ kulttuuria-viikonloppu on saamassa jatkoa.
Kiinni elämänsyrjään
Terttu Väänänen, 70, on ollut Pohjois- Pohjanmaan Näkövammaisten jäsen viisi vuotta. Diagnoosi silmänpohjanrappeumasta tuli hänelle shokkina. Elämä muljahti päälaelleen, kun selvisi, ettei näköä pystyttäisi korjaamaan silmälaseilla.
– Yhdistystoiminta on merkinnyt minulle paljon. Olin epätoivoinen ja hukassa diagnoosin jälkeen.
– Olen kiitollinen Oulun yliopistollisen sairaalan kuntoutusohjaajalle, joka ohjasi minut jäseneksi ja jälkikäteen varmisti, että olen saanut elämän syrjästä uudelleen kiinni, Väänänen kiittelee.
Hän alkoi käydä yhdistyksen tapahtumissa. Aluksi itsensä osaamattomaksi ja kömpelöksi tuntenut nainen huomasi, ettei näön menetys tarkoita maailmanloppua. Kerhoista löytyi uusia ystäviä ja taitoja.
– Minulta katosi näkö ja sen myötä osa tuttavista. Näkövammaisista on löytynyt uusia, hyviä ystäviä. Kerhoissa on mahtava yhteishenki, eikä titteleillä ole väliä. Olemme kuin yhtä isoa perhettä.
Väänäsestä tuli yhdistysaktiivi, joka on jo toista kauttaan yhdistyksen hallituksessa. Hän on mukana 100-vuotisjuhlatoimikunnassa ja vetää Porina Kahavilaa. Käsityökerhoa hän ohjaa ylivieskalaisen Airi Virkkalan kanssa. Väänänen ehtii myös osallistua retkille ja tapahtumiin.