Näkövammaisten asema Suomessa ja muualla
Näkövammaisuus vaikuttaa ihmisen elämään monin eri tavoin. Näön menettäminen on raskas prosessi. Itse asiassa silloin muuttuu koko elämisen tapa.
Yhteiskunnan tuella on merkittävä rooli. Sillä autetaan näkövammaisia sopeutumaan uuteen tilanteeseen: annetaan tarvittavat apuvälineet, järjestetään näkövammaistaitojen ohjausta, kuntoutetaan uuteen ammattiin.
Koulutus, työllisyys ja sosiaalinen osallisuus sekä esimerkiksi kuljetuspalvelu ovat keskeisiä tekijöitä, joilla edistetään näkövammaisten itsenäistä elämää ja parannetaan elämänlaatua. Tällaisia palveluja monessa maassa ei yksinkertaisesti ole.
Syntymämaani eli entisen Jugoslavian näkövammaiset voivat vain unelmoida yllämainituista palveluista. Siellä henkilökohtaista avustajaa ja apuvälineitä on todella hankala saada. Esimerkiksi Bosniassa näkövammaiset saavat vain yhden valkoisen kepin vuodessa ja sekin on monimutkainen prosessi. Suomessa nämä asiat ovat paljon paremmassa järjestyksessä.
Näkövammaisten työllistyminen on globaali ongelma. Työtä on hyvin vaikea saada, vaikka monelle näkövammaiselle työ olisi todella tärkeä. Tunne, että sinusta on jotain hyötyä, ettet ole yhteiskunnan taakkana, parantaa itsetuntoa, itseluottamusta ja itsevarmuutta. Valitettavasti ennakkoluuloja on vielä olemassa, tosin muualla paljon enemmän kuin Suomessa. Taistelu jatkuu niitä vastaan, eikä varmasti ikinä lopu.
Suomessakin yhteiskunnan tulee edelleen edistää näkövammaisten oikeuksia, jotta kaikki voivat osallistua tasavertaisesti sen toimintaan.
Ibrahim Milanovic on kahden maan, Bosnian ja Suomen kansalainen.