Huumeet ovat terveysriski
Huumausaineiden käyttö on Suomessa yleistynyt. Kannabista kokeilleiden tai käyttävien osuus on noussut jyrkästi. Laittomilla päihteillä on monia terveyshaittoja, ja näkövammaiselle riskit ovat suuremmat kuin muille.
Huumeiden käytöltä olisi helppo ummistaa silmänsä, sehän on vain pienen ihmisryhmän ongelma. Mutta onko näin?
Ei ole, toteaa erityisasiantuntija Kim Kannussaari Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:stä.
– Kaikkien huumausaineiden käyttö on lisääntynyt. Esimerkiksi kannabiksen käyttö on vuonna 1992 ollut noin kuusi prosenttia väestötasolla, ja nyt ollaan 29 prosentissa. Tässä on tullut aika jyrkkäkin nousu, Kannussaari sanoo.
Erityisesti kannabiksen käyttö on yleistynyt. Sitä käytetään Kannussaaren mukaan Suomessa ylivoimaisesti eniten kaikista huumeista. Käyttö ei linkity mihinkään tiettyyn väestönosaan, taloudelliseen tilanteeseen tai sosiaaliseen asemaan.
Kannabiksen käytöllä on monia terveysriskejä. Se voi heikentää muun muassa muistia ja kognitiivisia taitoja sekä lisätä mielenterveyden ongelmia.
– Käytön motiivi voi olla saada helpotusta omaan oloon, mutta riippuvuuden kehittyminen toimii niin, että käyttö syventääkin omaa masennusta tai ahdistusta. Se on sellainen ikävä oravanpyörä, Kannussaari sanoo.
Kokaiini voi aiheuttaa näköhäiriöitä
Kannabiksen jälkeen eniten Suomessa käytetyt huumeet ovat buprenorfiini eli kauppanimeltään Subutex sekä amfetamiini. Niitä käytetään tyypillisesti suonensisäisesti. Myös rauhoittavia lääkkeitä ja uni- ja kipulääkkeitä käytetään päihdyttävään, ei-lääkinnälliseen tarkoitukseen.
Kokaiinin käyttö on yleistynyt etenkin suurissa kaupungeissa. Se esitetään julkisuudessa usein eräänlaisena hyvin toimeentulevien “bilehuumeena”.
– Itse laittaisin “bilehuumeen” lainausmerkkeihin, koska huume on sama, käytetään sitä bileissä tai muualla. Se ei tee käytöstä turvallista, Kannussaari sanoo.
Kokaiinin käyttöön liittyy yliannostuksen riski, jonka oireita ovat paniikkikohtaukset, vainoharhaisuus, aggressiivisuus ja väkivaltaisuus. Runsaasti kokaiinia käyttävillä voi ilmetä rytmihäiriöitä, sydänlihastulehduksia, aivohalvauksia ja kehon ylikuumenemista. Pidempiaikaisesta käytöstä voi puolestaan seurata aliravitsemusta, univaikeuksia, kroonista väsymystä ja mielenterveyden ongelmia.
– Kokaiini voi myös aiheuttaa näköhäiriöitä. Jos näkökyky on heikentynyt, kokaiinin käyttö voi heikentää sitä vielä entisestään, Kannussaari sanoo.
Stigma vaikeuttaa avun saamista
Näkövammaisten huumeiden käytön yleisyydestä ei ole tarkkaa tilastollista tietoa. Tiedetään kuitenkin, että vammaisilla, myös näkövammaisilla, päihderiippuvuuden kehittyminen on 2–4 kertaa todennäköisempää kuin muulla väestöllä. Näkövammaisilla on lisäksi korostunut riski syrjäytymiseen tai masennukseen, mikä voi johtaa päihteiden käyttöön.
Päihteiden käyttö altistaa esimerkiksi väkivallalle, väärinkäytöksille ja varkauksille. Huumeet myös heikentävät huomio- ja reaktiokykyä ja lisäävät riskiä esimerkiksi kaatumisiin ja tapaturmiin, jotka näkövammaisilla ovat jo lähtökohtaisesti todennäköisempiä kuin normaalisti näkevillä.
Kannussaari kantaa huolta näkövammaisten mahdollisuuksista saada apua päihteiden käyttöön.
– Jos ajatellaan vaikka palveluita tai hoitopaikkoja, mikä mahtaa olla niiden esteettömyyden tila, Kannussaari pohtii.
Hän nostaa esiin myös psykologisen esteettömyyden. Näkövammaisilla huumeiden käyttöön voi liittyä vielä voimakkaammin stigmatisoitumista kuin muilla.
– Näkövammaisuuden varjolla päihdeongelmaa pystyy peittämään pidempään, koska puheeksi otto voi olla ammattilaisille vaikeampaa. Näkövammaiset ovat lähtökohtaisesti marginalisoitu ryhmä, jonka on vaikeampi saada palveluita, jolloin asioita voi pitää pidempään salassa ja mennä alkuperäisen vamman taakse.