Kaikki näkövammat eivät johdu silmien ongelmista
– Syy näkövammaisuuteen voi olla myös aivojen kyvyssä käsitellä silmiltä tulevaa informaatiota.
– Aivoperäinen näkövamma on usein pysyvä, mutta silmäjumpalla on kuntoutumisessa suuri merkitys.
Aivoperäistä näkövammaisuutta aiheuttavat esimerkiksi neurologiset sairaudet, aivojen kärsimä hapenpuute, aivokasvaimet tai -verenvuodot, infarktit ja päähän kohdistuneet iskut.
Näköongelmien vaikeusaste ja laatu riippuu aivoissa olevan vaurion sijainnista. Oireet saattavat vaihdella paljonkin vireystilan tai ympäristöstä tulevien ärsykkeiden mukaan. Oireiden moninaisuuden takia aivoperäinen näkövamma voi joskus jäädä diagnosoimatta tai se huomataan vasta pidemmän ajan kuluttua.
Tavallisimpia oireita ovat puolikkaat tai puutteelliset näkökentät, häikäistyminen, syvyys- ja stereonäön häiriöt, värien ja hahmojen tunnistamisen ongelmat sekä omasta tai ympäristöstä tulevan liikkeen aiheuttama pahoinvointi. Tekstin ymmärtäminen voi olla vaikeaa siitä huolimatta, että tunnistaa yksittäiset kirjaimet.
Aivoperäinen näkövamma jää useimmiten pysyväksi, mutta näkö saattaa ajan mittaan jonkin verran palautua. Aivot ovat mukautuvaiset, joten kuntoutuksella on suuri merkitys toimintakyvyn parantamisessa. Kuntoutus suunnitellaan yksilöllisesti ja se toteutetaan moniammatillisesti.
Silmäjumpalla hyviä tuloksia
Misa Möller työskentelee oppimis- ja ohjauskeskus Valterissa ohjaavana opettajana. Hän on perehtynyt aivoperäisten näkövammojen kuntouttamiseen erityisesti silmää liikuttavia lihaksia kehittävillä menetelmillä. Hänellä on tekeillä väitöskirja Helsingin yliopistolle otsikolla Lievät traumaattiset aivovammat ja näkemisen haasteet. Väitöskirja valmistunee keväällä 2026.
– Valmistuin noin 30 vuotta sitten erityisopettajaksi ja siitä lähtien olen työskennellyt näkövammaisten oppilaiden parissa.
Vuosituhannen vaihteen jälkeen Möller teki töitä silmälääkäri Lea Hyvärisen kanssa. Silloin hän perehtyi toiminnallisen näön kartoittamiseen ja työskenteli myös sellaisten lasten parissa, joiden näkemisen ongelmat johtuivat aivoperäisistä syistä.
– Panin jo silloin merkille, että silmien liikkeet olivat näillä lapsilla erilaiset. Ryhdyin miettimään, mitä vaikuttaisi näkötilanteeseen, jos silmien motoriikka saataisiin paremmaksi, Misa Möller kertoo.
Möller hakeutui opiskelemaan näköopettajaksi Tukholmaan ja valmistui vuonna 2007 nimikkeellä Magister i Synpedagogik och synnedsättning. Hän kuuli pohjoismaisilta kollegoilta norjalaisesta professorista ja näköopettajasta Gunvor B. Wilhelmsenistä, joka oli tutkinut monitarpeisten oppilaiden näköön vaikuttamista. Aihe oli kiinnostanut jo pitkään, joten Misa Möller lähti 2013 Norjaan suorittamaan professorin johdolla vielä opintoja näkemisen neurologiasta.
– Sain perehtyä kuntoutustekniikoihin, joiden avulla silmien liikuttajalihaksia vahvistamalla parannetaan ohjattavan näönkäyttöä.
– Oivalsin, ettei tarvitse tyytyä pelkästään kompensoimaan aivojen vajavaista kykyä käsitellä informaatiota. Jumppaamalla silmien liikuttajalihaksia edistetään aivoihin rakentuvien uusien yhteyksien ja hermoratojen kehittymistä. Jo muutaman viikon aktiivinen harjoittelu voi tuoda isoja helpotuksia arjessa toimimiseen, Möller kertoo.