Lähtisitkö purjehtimaan?
Pitääkö olla kokenut merenkävijä, jotta voi osallistua näkövammaispurjehdukselle?
Ei tarvitse. Riittää, että on halukas oppimaan uutta.
Kesällä 2024 järjestettiin kaksi näkövammaisille suunnattua purjehdusta. Kesäkuun lopulla purjehdittiin Korppoon suunnalla perinnevene Storbåt Tacksamhetenillä ja syyskuussa Kuunari Helenalla Turun saaristossa. Molemmat purjehdukset olivat menestyksiä ja mukana oli innokkaita ensikertalaisia ja kokeneempiakin merenkävijöitä.
Purjehduksilla jokainen sai osallistua kykyjensä ja halujensa mukaisesti kaikkiin veneen toimintoihin. Mukana oli näkeviä avustajia ja ammattimiehistö huolehtimassa purjehduksen turvallisuudesta ja matkan sujuvuudesta.
Helenan huomassa merellä
Osallistuin ensimmäistä kertaa näkövammaisten purjehdukselle syyskuussa Kuunari Helenalla.
Mietin kyllä hetken, miten siellä heikkonäköisenä pärjään, mutta sitten ajattelin kokeilla jotain uutta. Ja kun aikaa on, niin tässähän voi vaikka intoutua ja löytää uuden harrastuksen, ajattelin.
Minulla on glaukooman ja näköhermovaurioiden vuoksi toisessa silmässä vain pieni kapea tarkan näön alue jäljellä ja toinen silmä on täysin sokea.
Tärkeänä asiana pidin purjehduksella sitä, että jokainen sai osallistua niin paljon Helenalla tehtäviin askareisiin kuin halusi.
Avustajat ja runkomiehistö olivat aivan mahtavia. Apua ja opastusta sai köysien käsittelyssä, ohjaamisessa, turvallisuusasioissa ja kaikessa muussa tarpeellisessa. Lisäksi oli hienoa tutustua täysin uusiin ihmisiin ja saada myös vertaistukea monissa asioissa.
Välillä hämmästelin, miten hyvin itse ja vielä huonommin näkevätkin pärjäsivät ja se luonnollisesti kasvatti myös itseluottamusta ja antoi rohkeutta kokeilla uusia asioita.
Purjehdukselle osallistui 19 henkilöä ja yhteishenki oli todella hyvä. Ikäjakauma oli teinistä 70 ikävuoteen.
Lauantain iltanuotiolla makkaran äärellä oli tosi mahtava fiilis. Toki itse purjehtiminenkin oli ikimuistoista, kun sai kuunnella vain tuulen huminaa ja veden ääntä.
Fiilistelyä perinnepurjeveneessä
Minja Survonen osallistui näkövammaispurjehdukselle perinnevene Tacksamhetenillä. Vuotta aiemmin hän oli mukana näkövammaisten matkapurjehduksella Helenalla eli kyseessä oli Minjan toinen matkapurjehdus.
– Tacksamheten on pienempi vene ja siksi minulle täysin sokeana helppo hahmottaa, Survonen toteaa.
– Myös Tacksamhetenillä sai osallistua purjehtimiseen eli ei tarvinnut vain istua kyydissä. Pääsin esimerkiksi tutustumaan tarkemmin keulapurjeen toimintaan ja sain oppia perinneveneistä. Toki toisinaan oli kivaa vain istua keulassa ja fiilistellä kesää ja merta.
Purjehtimisen lisäksi Survosesta oli mahtavaa päästä tutustumaan maissa myös saaristoon hyvällä porukalla.
Minja Survonen suosittelee purjehduksia kaikille, joita vähänkin ajatus houkuttelee.
– Molemmat reissut ovat olleet mahtavia ja ensi kesänä on taas päästävä purjehtimaan!
Tämän lehden ilmoitusosiossa on lisätietoa kesän 2025 näkövammaispurjehduksista.