Matti Saari on näkövammainen mäkihyppääjä

Ajan myötä näkötilanne on helpottanut, mutta hahmotuskyky on huono. Lumessa tasoeroja hän ei näe lainkaan ilman kontrastia.

– Silmät ovat kunnossa, mutta aivot eivät ymmärrä näkemäänsä, hän itse kuvailee.

Matti Saaren mäkihyppyinnostus alkoi jo lapsena.

– Koko lapsuus tuli harrastettua mäkihyppyä. Armeijan jälkeen 22-vuotiaana kuitenkin lopetin mäkihypyn siirtyessäni työelämään.

Saari on tehnyt uran yrittäjänä. Ura alkoi kalanviljelystä vuonna 1988, josta se pian laajeni matkailubisnekseen. Hän järjesti pääasiassa ulkomaalaisille turisteille luontomatkailua ja metsästysretkiä. Nykyisin Saari toimii yhä kalanviljelijänä ja majoittaa turisteja Guesthouse Pekkala-nimisellä tilallaan. Esimerkiksi viime vuodenvaihteen tienoilla joulukuusta tammikuun lopulle tilalla oli Saaren mukaan majoituttu 26 eri maasta.

Mäkihyppy pitää liikkeessä

Matti Saari on hypännyt pitkään veteraanisarjoissa ja harrastanut hyppäämistä työn ohella. Näkövammautuminen toi hetkeksi mutkia matkaan.

20 vuotta sitten hän tapasi mäkihyppymies Jorma Luhtan, joka innostui mäkihypystä veteraani-ikäisenä. Luhta oli huonolla näöllä elättänyt itsensä valokuvaajana. Hänestä tuli Matti Saarelle esikuva.

– Luhta antoi esimerkin, että itsekin voisin harrastaa ja elää samalla tavoin, vaikka onkin vaikea nähdä.

Matti Saari on rakennuttanut aikoinaan tyttärelleen hyppymäen omaan pihaan, mutta on myöhemmin jatkanut myös itse hyppäämistä kotipihassa. Mäen yläosa on tehty varaston katolle. Hyppyrin keula on varaston katon räystään kohdalla, ja alastulorinne on kaivettu monttuun.

Saarelle oman pihan mäki on tärkeä. Hän asuu 60 kilometrin päässä Rovaniemeltä, eli omien sanojensa mukaan korvessa, josta ei ole mahdollisuuksia ajella kaupunkiin. Mäkihypyssä hän kokee liikunnan riemua.

Lajiin liittyy hänen mielestään ratkaisevasti tasapainon hallinta.

– Toisaalta sitä ei sovi harrastaa kauhean tuhtina, jolloin pysyy myös hyvässä kunnossa, hän nauraa.

Matti Saari jatkaa jutteluaan tarinalla, jossa eräs kaveri vei hänet taannoin katsomaan veteraanien SM-kisoja ja kysyi, että miltä hyppy näytti.

– Totesin, että en nähnyt, mutta kuulosti pitkältä. Alussa kuulee suksien suhinan ja lopussa maahan tömpsähdyksen.

Suomessa veteraanimäkihyppääjiä on todella vähän, Matti Saaren mukaan ehkä parikymmentä kaikki ikäluokat mukaan lukien.

Matti Saari on rakennuttanut omalle pihalleen 12-metrisen hyppyrimäen. Tänä talvena hyppääminen on jäänyt vähiin huonojen kelien vuoksi.

– Vanhin mäkihyppykaverini on 78-vuotias, joka muuten juuri hyppäsi satasen mäestä, hän kehuu.

Veteraanien kisoissa on lentometreissä mitattuna kolme mäkeä: 30, 60 ja 90.

Lopputalvesta 2023 Saari kävi veteraanien mäkihyppykisoissa Puolan Zakopanessa. Tavoitteena oli hypätä pienimmästä mäestä. Hän hyppäsi treenihyppyjä 30-metrisestä mäestä, mutta päätyi kisassa hissillä vahingossa 50-metriseen. Hän tajusi vasta hypyn jälkeen kavereiden”Miksi sinä tuolta hyppäsit?”-kysymyksistä tulleensa alas korkeammalta, kun ei ollut nähnyt tuolihississä oikeaa tasoa.

Havut tuovat kontrastia

Mäkihypyssä rinteeseen levitetään havuja tuomaan kontrastia myös näkeville. Saaren mukaan hänellä havuja on todella paljon ja joka puolella, jotta hän erottaa kontrastit. Zakopanessa järjestäjät huomauttelivat miestä liiallisista havuista, kun hän heitteli niitä mäkeen. Lopulta hän sai paljon arvostusta osakseen, kun hänen näkövammansa ymmärrettiin.

Nykyisin 50-metriset ja sitä pienemmät mäet sopivat Matille. Omassa pihassa on 12-metrinen K12-mäki.

– Pihassa on paremmat valot kuin Ounasvaaralla kaupungin pitämässä mäessä, Matti Saari kehaisee.

Hän käy edelleen muutamia kertoja vuodessa hyppäämässä Ounasvaaralla. Sääolosuhteet vaikuttavat paljon omassa pihassa hyppäämiseen, kun esimerkiksi kuluva talvi on sateiden ja jäisen mäen vuoksi jättänyt hyppäämisen vähiin.

– Hyvällä säällä tulee hypättyä paljon. Viime talvena hyppäsin kaiken kaikkiaan 430 hyppyä, Matti Saari kertoo.

Saaren ennätys veteraaniajalta ennen aivoinfarktia on noin 60 metriä Itävallassa veteraanien MM-kisoista. Aivoinfarktin jälkeen hänelle näkövammaisena pisin hyppy on ollut reilu 20 metriä, kun hän on hypännyt 28-metrisestä mäestä.

Lopuksi juttelemme vielä Matti Saaren kanssa vertaistuellisessa hengessä, ja hän haluaa lähettää terveiset ”muille vastaavassa tilanteessa oleville”.

– Alkuun aivoinfarktin myötä lähtenyt näkö oli järkytys, mutta sitä oppii elämään ja korjaamaan toimintatapoja. Muutoksiin tottuu eikä sitä aina huomaakaan surkutella, vaikka vituttanutkin on. Elämään pystyy huonommillakin opeilla.

Hän haluaa myös kiittää omin sanoin itseään lähellä olevia kultaisen avuliaita ihmisiä.

Katso alta video, jossa Matti Saari harjoittelee hyppäämistä oman pihansa hyppyrimäessä!