Pohojanmaalla tartutahan toimehen!
Pohjanmaan Näkövammaiset ry:n kodikas aluetoimisto on Seinäjoella aivan kaupungin sydämessä.
Jäseniä yhdistyksellä on 517.
– Meille pohojalaasille kärentairot on syräntä lähellä. Pärehet taipuu ja helavyöt valamistuu kären kääntehes elikkäs meillä järjestetähän useen vuores kursseja, toiminnanohjaaja Mervi Räsänen kertoo.
Yhdistyksen viihtyisiin tiloihin mahtuu noin 12 henkeä kerrallaan kursseille tai kerhoilemaan. Teematapahtumia ja käsityökursseja pyritään järjestämään tasapuolisesti laajalla kolmelle hyvinvointialueelle sijoittuvalla toiminta-alueella.
Yhdistys on perustettu vuonna 1927. Satavuotissynttärit häämöttävät edessä ja juhlallisuuksien suunnittelu onkin jo hyvässä vauhdissa.
Palkattuja työntekijöitä yhdistyksellä on kaksi. Molemmat työntekijät ovat itsekin näkövammaisia. Mervi Räsänen työskentelee Seinäjoen toimistolla ja digiohjaaja Kirsi Tolonen toimii Vaasasta käsin.
– Tiimimme on piskuinen, mutta sitäkin tehokkaampi, Mervi Räsänen hymyilee.
Näkövammaisille järjestetään kerhotoimintaa ja tapahtumia muun muassa Seinäjoella, Kokkolassa, Vaasassa ja Perhonjokilaakson alueella. Ähtärillä ja Alavudella on yhteinen kerho.
– Ensi vuoden tavoitteena on kehittää vertaistoiminnan muotoja ja saada mukaan uusia näkövammaisia Rohkeasti jäseneksi-kampanjalla. Vaikuttamistyö ja näkövammaisten osallisuus ovat meille tärkeitä asioita, Mervi Räsänen sanoo.
Yhdistystoiminta imaisi mukaansa

Anna-Liisa Marttila on toista kauttaan yhdistyksen hallituksessa, kokemustoimija ja kerhon vetäjä.
– Minulla on synnynnäinen verkkokalvonrappeuma, joka on edennyt hitaasti. Olen kohta 67-vuotias, mutta pystyn vielä sopivissa olosuhteissa pyöräilemään. Tosin nyt näkö on heikentynyt sen verran, että taidan kohta joutua kaivelemaan kaapissa odottelevan valkoisen kepin esiin, Marttila naurahtaa.
Anna-Liisa Marttila työskenteli pitkään vanhustyön parissa dementiakodissa eikä hänellä ollut kontakteja näkövammaisiin. Hän näki niin hyvin, etteivät työkaverit edes tienneet hänen silmäsairaudestaan.
Vuonna 2011 näkö alkoi nopeasti heiketä. Työskentely tietokoneella tuli hankalaksi ja Marttila päätti jäädä pois töistä. Pohjanmaan Näkövammaiset järjesti tietokonekurssin, jolle Marttila osallistui ja sitä myöten päätyi mukaan yhdistystoimintaan.
– Minua houkuteltiin yhteyshenkilöksi, mutta pistin kampoihin. Kotiin toimistolta palatessa huomasin silti kanniskelevani yhteyshenkilölle kuuluvaa materiaalisalkkua, Anna-Liisa Marttila nauraa.
– En ole katunut hetkeäkään. Yhdistystoiminnan kautta olen saanut hyviä ystäviä ja tuttavia ympäri Suomea. Vertaistuki on ollut todella tärkeää.
Kerhonvetäjäksi ja kokemusasiantuntijaksi
Anna-Liisa Marttilasta tuli myös yksi yhdistyksen kerhonvetäjistä. Hän näki lehdessä jutun opaskoiran saaneesta näkövammaisesta Ritva Peltomäestä ja otti tähän yhteyttä. He ystävystyivät ja pian naiset pistivät yhdessä pystyyn Alavus-Ähtäri-alueen näkövammaisten kerhon, jonka kanssa he ovat järjestäneet monenlaisia tapahtumia pimeistä kahviloista pohjoisen patikoihin.
Marttila ja Peltomäki opaskoirineen käyvät myös kertomassa näkövammaisen kohtaamisesta kouluissa ja oppilaitoksissa. Lisäksi Marttila käy toisen ystävänsä kanssa järjestämässä viriketoimintaa vanhainkodeissa ja palvelutaloissa.
– Mistäkö virtaa riittää? Jaa, sanoisin, että se johtuu siitä, että minulla on itseäni paljon nuorempi miesystävä! Marttila huudahtaa ja purskahtaa iloiseen nauruun.
Pohjanmaan Näkövammaisten yhteystiedot:
Matti Visanninkuja 10 B 9, 60100 Seinäjoki.
puh. 045 698 4791
toimisto@pohjanmaannakovammaiset.fi