Hyvää taksikyytiä
”Kaikkea sitä onkin!”, huomasin hämmästyneenä ajattelevani, kun jäin taksin kyydistä pois. Olin juuri kohdannut elämäni ensimmäisen taksinkuljettajan, joka osasi kohdata näkövammaisen asiakkaan. Harvinaista herkkua täällä Itä-Suomessa sote-kyydeissä.
Keskustellessamme kävi ilmi, että kuljettaja oli tehnyt vapaaehtoistyötä ulkomailla näkövammaisten parissa. Lisäksi hän tiesi paljon ulkomaisten näkövammaistoimijoiden työstä, samoin kuin näköön liittyvästä tutkimus- ja kehitystyöstä ulkomailla. Kaiken lisäksi osoittautui, että hän haluaisi jonakin päivänä kääntää buddhalaisia tekstejä pistekirjoitukselle!
Tällainen kohtaaminen oli minulle erittäin voimaannuttava. Omassa arjessani on valitettavan yleistä, että kun kohtaan uusia ihmisiä etenkin päätöksenteossa, heidän ajatuksensa ja puheensa liikkuvat siinä, mitä lakkautetaan ja keneltä.
Oli kuin olisi avautunut kirkas ja valoisa ikkuna ja oivallus siitä, että maailma voi muuttua myös hyvään suuntaan! Tavata ventovieras, hyväntahtoinen kulkija, joka on kiinnostunut tekemään näkövammaisten ihmisten hyväksi töitä. Ihminen, joka on aidosti kiinnostunut siitä, miten yhteisiä ja jonkun tietyn ihmisryhmän asioita voisi parantaa.
Monelle meistä ”pahvilaatikkotakseilu” on liiankin tuttua, eli se että sote-kyydillä näkövammaisia kohdellaan kuin esineitä. Itse olen käyttänyt paljon aikaa taksipalveluiden parannusyrityksiin. Yksi tavoite on ollut ylihinnoiteltujen omavastuutaksojen korjaaminen, mikä on vihdoin tuottanut hedelmää täällä Eloisan alueella. Kaiken keskellä on ollut monia hetkiä, jolloin koko taksiasia on tuntunut niin raskaalta, että en haluaisi sitä edes ajatella. Tämä yksi kohtaaminen oli minulle merkittävä muistutus siitä, että positiivinenkin muutos on mahdollista.
Maria Loikkanen on enonkoskelainen kunnanvaltuutettu ja paluumuuttaja.