Palvelupäällikkö Iiro Nummela: Erityispalveluita tarvitaan
Iiro Nummela työskentelee Näkövammaisten liiton tiedonsaantipalveluissa palvelupäällikkönä.
Hän on liiton edustaja Pistekirjoituksen neuvottelukunnassa ja on siksikin pistekirjoituksen vankkumaton puolestapuhuja.
Iiro Nummelan, 49, työura Näkövammaisten liitossa alkoi vuonna 1994, kun hän tuli liittoon tekemään nuorille näkövammaisille suunnattua Nyöri-äänilehteä. Nyörin parissa vierähti muutama vuosi ja 90-luvun loppupuolella hän aloitti työskentelyn silloisessa Tiedonhallintapalvelut-yksikössä.
– Ylläpidin ja uudistin silloisia palveluita sekä työskentelin viestinnän parissa laajalla skaalalla. Minussa on aina ollut sekä nörtin että toimittajan vikaa, Nummela sanoo.
Vuosina 1997–2005 Iiro Nummela opiskeli Helsingin kauppakorkeakoulussa. Tietojärjestelmätieteen kanditutkielma sekä sivuaineopinnot yritysjuridiikassa ja johtamisessa tuli tehtyä, mutta sitten työelämä kiskaisi miehen pyörteisiinsä.
2005 Iiro Nummela valittiin vetämään uutta Daisy-projektia, jossa polkaistiin käyntiin kuuntelulaitteiden lainauspalvelu sekä äänilehtipalveluiden digitalisointi.
– Se oli hienoa aikaa, kun saimme kehittää Suomeen sopivaa palvelumallia alusta lähtien muiden maiden kokemuksia hyödyntäen. Mukana olleet toimijat olivat erittäin sitoutuneita muutoksiin. Nykyään puhuttaisiin ketteryydestä, mutta silloin käsite ei ollut vielä muodissa. Samalla pääsin myös perehtymään alueyhdistysten toimintaan. Aiemmin olin toiminut enimmäkseen valtakunnallisissa yhdistyksissä
Vuonna 2008 Daisy-projekti vakiintui palveluksi, jonka järjestäminen siirtyi osaksi liiton tiedonhallintapalveluita (nykyään Tiedonsaantipalvelut). Nummelasta tuli yksikön vetäjä ja hän on edelleen 15 henkisen porukan esihenkilö.
Nummelan vetämän yksikön vastuulla on muun muassa Luetus-palvelut, liiton ICT-palvelut, näkövammaisten vertaistukikanavat sekä digituki siihen liittyvine ohjemateriaalipankkeineen. Esihenkilötehtävien lisäksi Nummela kirjoittaa lausuntoja, jalkautuu kertomaan näkövammaisten tiedonsaannin merkityksestä ja osallistuu asiantuntijana erilaisiin hankkeisiin ja projekteihin. Esimerkiksi viime vuonna Tiedonsaantipalvelut osallistui maksukorttien esteettömyyden kehittämiseen.
Pistekirjoituksen puolestapuhuja
Iiro Nummela on tänä vuonna 200 vuotta täyttävän pistekirjoituksen vankkumaton puolestapuhuja.
– Osasin joitakin pistekirjoituskirjaimia ennen koulua, mutta varsinaisen lukemisen opettelin tavallisessa koulussa pistekirjoituksella. Se oli mahdollista, sillä luokanopettaja oli ottanut pisteet haltuun ennen kuin uskalsi ottaa minut luokalleen. Kun lukeminen oli sujuvaa, luin melkoisen määrän lasten- ja nuortenkirjoja pistekirjoituksella. Aikuisena pistekirjat ovat jääneet vähemmälle käytännön syistä, mutta edelleen käytän pistetulosteita esimerkiksi esitystilanteissa ja joskus nuottimerkinnöissä. En tiedä yhtä hyvää keinoa nuottien, matemaattisten merkkien tai vaikkapa vieraskielisten sanojen kirjoittamiseen ja lukemiseen, Nummela sanoo.
Hän on huolissaan pistekirjoituksen nykytilasta.
– Suomessa panostetaan pistekirjoituksen ohjaajien koulutukseen ja opetusmenetelmien kehittämiseen huomattavasti vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Olen huolissani myös siitä, miten Kela suhtautuu pistekirjoituksen asemaan näkövammaisten kuntoutuksessa. Sitä ei pidetä tärkeänä, vaikka mielestäni sitä on vaikea korvata millään apuvälineellä.
Iiro Nummela toimii aktiivisesti kansainvälisen yhteistyön edistämiseksi. Hänestä on tärkeää hakea ja jakaa tietoa. Resurssit ovat pienet eikä kaikkea kannata yrittää tehdä itse. Usein joku on jo keksinyt valmiin ratkaisun.
Pikkukaupungin poika
– Olen ollut syntymästä saakka näkövammainen. Periaatteessa olen sokea mutta näen kuitenkin jotain. Olen tällainen hämärämies eli näen parhaiten, kun on lähes pimeää, Nummela naurahtaa.
Ulkosalla liikkuessaan hän käyttää valkoista keppiä. Digitaalisissa laitteissa hän hyödyntää käyttöjärjestelmien esteeettömyysasetuksia kuten esimerkiksi käänteisiä värejä sekä ruudunlukuohjelmia. Tietokoneessa hänellä on pistekirjoitusnäyttö.
Vapaa-aikanaan luonnossa ja musiikin parissa viihtyvä Nummela asuu Helsingissä Vuosaaressa yhdessä vaimonsa ja 12-vuotiaan poikansa kanssa. Kotikaupunki Rauma on edelleen tärkeä ja kannustushuudot irtoavat Rauman Lukolle.
– Identiteettini on sekoitus pikkukaupunkia, maalaisuutta, Helsinkiä ja kansainvälisyyttä. Olen ylpeä kasvuympäristöstäni. Se on antanut minulle avarakatseisuutta ja erinomaiset eväät elämässä. Pikkukaupungissa moni asia on suoraviivaisempaa. Esimerkiksi ohjelmien tekeminen ja hengailu paikallisradiossa alkoi siitä, kun kävelin sisään toimitukseen, Nummela muistelee.
Luottavaisin mielin kohti tulevaa
Iiro Nummela uskoo, että saavutettavuus kehittyy yleisissä palveluissa. Silti tarve näkövammaisten erityispalveluille säilyy. Laitteiden, käyttöjärjestelmien ja apuvälineohjelmien sekä esteettömyysasetusten käyttöön tullaan jatkossakin tarvitsemaan vaikuttamistyötä ja erilaisia tukitoimia.
– Meillä taitaa olla tapana yliarvioida teknisen kehityksen merkitys lyhyellä aikavälillä ja aliarvioida se pitkällä aikavälillä, hän hymähtää.
– Esimerkiksi muutama vuosi sitten markkinoille tulleet älykaiuttimet herättivät paljon odotuksia. Ajateltiin, että niiden avulla pystytään ratkomaan monia näkövammaisten ongelmia, mutta palveluita ei ole tullut niin nopeasti kuin luultiin. Toisaalta muutama vuosi sitten kukaan ei osannut ennakoida, millaisella vauhdilla tekoälyn käyttö kaikkialla yleistyy. Se on nyt jo tuonut paljon esimerkiksi näkövammaisten liikkumista ja reaaliaikaista avustamista helpottavia ratkaisuja.
Tulevaisuus ei hirvitä Nummelaa, vaikka moni asia on muuttumassa.
– Meidän on kyettävä luomaan nahkamme uudelleen ja keksittävä, miten selviämme rahoituksen vähentyessä. On tärkeää tarkastella kriittisesti sitä, mitä ja miten teemme. Vain sillä tavalla päästään eteenpäin. Sillä, kenen organisaation palveluksessa tai minkä tahon rahoittamana palveluita teemme, ei ole merkitystä. Merkitystä on vain sillä, mitä saamme aikaan.