Steissiunelmille Sokeain kuunnelmapalkinto
Miellyttävä opasääni toivottaa kuulijan tervetulleeksi dokumentaariselle kävelykierrokselle Helsingin rautatieasemalle.
”Kaikki tarinat, jotka kuulet, on joku kertonut. Mutta nyt näitä oikeita ihmisiä esittävät näyttelijät”, opas kertoo.
Näin alkaa Sokeain kuunnelmapalkinnon 2024 voittanut Steissiunelmia. Käsikirjoituksesta ja haastatteluista vastaavat Eva-Maria Koskinen ja Anna-Sofia Nylund. Ohjaus on Jessica Edénin ja äänisuunnittelu Niko Ingmanin. Suurin osa näyttelijöistä on Teatterikorkeakoulun ruotsinkielisen näyttelijäntaiteen koulutusohjelman opiskelijoita.
Aseman maailma avautuu
Opas johdattaa kuulijaa pitkin rautatieasemaa kuvaillen kutakin tilaa yksityiskohtaisesti. Välillä ollaan sisällä, välillä ulkona. Matkan varrella tavataan monenlaisia ihmisiä, istahdetaan penkille heitä kuuntelemaan tai laskeudutaan heidän kanssaan liukuportaita kohti metroa.
Kierroksen voi tehdä omalta kotisohvalta käsin, mutta tekijöiden mukaan se on parhaimmillaan, kun kuulija sujauttaa puhelimen taskuun ja kuulokkeet korviin ja todella seuraa yksityiskohtaista opastusta pitkin asemaa. Näin on tehnyt myös äänisuunnittelija Niko Ingman, joka äänitti erilaisia aseman tiloja erityisillä 3D-mikrofoneilla. Arkinen äänimaisema levittäytyy kuulijan korviin vivahteikkaana ja on parhaimmillaan kuulokkeilla kuunneltuna.
Saavutettavuutta on ajateltu aivan erityisesti. Opastuksessa ohjeistetaan, mistä löytyy hissi, jos portaissa kulkeminen ei onnistu tai penkki, jos kuulija tarvitsee hengähdystauon.
– Mietimme paljon sitä, miten kuunnelman reitin voi kulkea vaikkapa pyörätuolilla tai lastenvaunujen kanssa. Yritimme myös kuvailla mahdollisimman tarkasti reittiä näkövammaisille ihmisille, selittää ohjaaja Jessica Edén.
Käsikirjoittaja Eva-Maria Koskiselle aseman maailma alkoi avautua aivan uudella tavalla.
– Halusimme tutkia, mitä kaikkea löytyy arkisesta paikasta, jossa ihmiset yleensä kiirehtivät toistensa ohi. Kävimme neljän kuukauden aikana säännöllisesti rautatieasemalla, välillä iltaisin, välillä päivisin. Vähitellen aloimme huomata ihmisiä, jotka viettävät asemalla aikaa joka päivä tai jopa asuvat siellä ja kutsuvat sitä kodikseen. Kiireisen ihmisvilinän alta meille paljastui aseman oma universumi, kuin yhteiskunta pienoiskoossa.
Kuulija saakin kohdata asemalla vuosikausia asuneen naisen, joka kertoilee hyväntuulisesti elämästään ja aseman arjesta ja johdattaa hänet ”makuuhuoneeseensa”, paikkaan, jossa hän usein nukkuu yönsä.
Näyttelijäopiskelijat kuunnelmakurssilla
Melkein kaikki näyttelijät päätyivät kuunnelmaan koulun penkiltä, kun Teatterikorkeakoulun opinnoissa vastaan tuli kuunnelmakurssi. He pääsivätkin harjoittelemaan mielenkiintoista tekniikkaa nimeltä verbatim. Siinä ihmisen puhetta jäljitellään sanatarkasti niin, että mukana ovat kaikki epäröinnit, kielivirheet, tauot ja toistot.
– Halusimme välittää ihmisten puheita juuri sellaisena kuin ne olivat, ja samalla halusimme, että ihmiset voivat puhua vapaasti vaikeistakin asioista. Siksi päätimme pitää ihmiset anonyymeina ja lainata heille näyttelijöiden äänet, kertoo Eva-Maria Koskinen.
Ohjaaja Jessica Edén avaa prosessia.
– Näyttelijät kuuntelivat alkuperäistä haastattelua kuulokkeista ja toistivat kuulemaansa lähes yhtäaikaisesti alkuperäisen puheen päälle. Heillä oli tukenaan käsikirjoittajien tarkasti litteroima teksti haastattelusta, mutta studiossa he luopuivat tekstistä ja toimivat korvakuulolta. Se ei itse asiassa ole niin vaikeaa, kuin miltä se kuulostaa.
Jokaisella on unelma
”230 000 ihmistä kulkee tästä päivittäin. Mitä jälkiä heistä näet täällä? Onko ilmassa vielä jotakin heistä? Aistitko jotain heidän elämistään tai heidän unelmistaan?” kysyy opas kuunnelman alussa.
Kuulija saa tavata monenlaisia ihmisiä, jotka kertovat omasta arjestaan ja siitä, mistä unelmoivat. Joku haaveilee yöjunamatkasta Moskovaan, toinen elämästä maalla, kolmas treffeistä. Kohteliaat mormonimiehet ovat tulleet asemalle keskustelemaan uskonnosta. Gazan sotaa vastustava mielenosoitus Kompassiaukiolla on houkutellut paikalle palestiinalaismiehen, joka haluaisi vielä kerran halata Palestiinan maaperää. Ihmisten unelmat peilautuvat heidän elämäänsä vasten.
Aseman penkillä istuu laitapuolen kulkija syömässä makkaraa. Hän horisee haastattelijalle sekavia ja unelmoi saavansa tältä seksiä, edes ihan vähän. Moni ei olisi edes istunut samalle penkille hänen kanssaan. Nyt kuulija pääsee kurkistamaan hänen elämäänsä ja kaipaukseensa, edes vähän.
– Huomasimme, että se, miten itse kohtasimme ihmisiä, vaikutti siihen, millä tavalla he alkoivat puhua meille. Jos pysyimme mahdollisimman avoimena emmekä arvottaneet sitä, mitä kuulimme, ihmisen oli helpompi puhua, kertoo haastatteluja tehnyt Eva-Maria Koskinen.
Miten me kohtaamme toisiamme? Kun kuljemme aseman ruuhkassa, tönimme toisiamme kauppajonossa tai raivoamme jollekulle somessa, muistammeko me, että jokaisella on elämäntarina kerrottavana ja unelma toteutettavana? Näemmekö me toisiamme kiirehtiessämme paikasta toiseen?
Kuunnelmassa ihmiset puhuvat elämästään monilla kielillä, suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, arabiaksi. Aikamme kovenevassa asenneilmapiirissä kuunnelma ylistää kuin huomaamatta ihmisyyden moninaisuutta. Jokaisella on unelma ja arvokas elämä.
Steissiunelmia-kuunnelma löytyy Yle Areenasta.