Liikkumistaito on itsenäisen elämän peruspilareita
Itsenäinen liikkuminen näkövammaisena perustuu monen aistin yhteispeliin.
Jalkojen alla tuntuva ylämäki, kahvilan avoimesta ovesta nenään kantautuva tuoksu tai ilmastointilaitteen suhina voivat toimia majakoina reitin varrella.
Perinteisten apuvälineiden, kuten valkoisen kepin ja opaskoiran, rinnalle on tullut monia digitaalisia ratkaisuja. Karttaja navigaatiosovellukset auttavat suunnistamaan ja pysymään reitillä, äänimajakoiden ja liikennevalojen ohjaamiseen on omat sovelluksensa ja kauko-ohjaimensa. Tekoälyyn perustuvat mobiililaitteisiin ladattavat sovellukset pystyvät puolestaan kuvailemaan ympäristöä ja kuvia sekä muuntamaan tekstiä puheeksi.
Lähteminen kodin ulkopuolelle voi tuntua jännittävältä – erityisesti silloin, kun elämäntilanne muuttuu. Uusi kotikaupunki ja näkötilanne, työpaikka tai opintojen aloitus vaatii uusien tilojen ja reittien opettelua.
Onneksi yksin ei tarvitse pärjätä. Liikkumistaitojen ohjausta voi saada lääkinnällisenä kuntoutuksena. Maksusitoumus liikkumistaidonohjaukseen haetaan julkisen terveydenhuollon tai sosiaalitoimen kautta.
Pitkä ura liikkumistaidon parissa
Liikkumistaidonohjaajat ovat peruskoulutukseltaan terveyden- tai sosiaalihuollon ammattilaisia ja he ovat suorittaneet lisäksi näkövammaistaitojen ohjauksen erityisasiantuntijatutkinnon tai liikkumistaidonohjaajatutkinnon.
Yksi heistä on Sanna Törrönen, joka on toiminut liikkumistaidonohjaajana jo yli 30 vuotta. Hän sai ensikosketuksen näkövammaisten ohjaamiseen työskennellessään fysioterapeuttina Kannelkodissa, jossa näkövammaiset opiskelijat suorittivat harjoittelujaksojaan. Tuo kokemus avasi uusia ovia Törröselle.
Törrönen on valmistunut liikkumistaidon- ja päivittäistaitojen ohjaajaksi Espoon Arlainstituutista keväällä 1991. Lähtemällä koulutukseen hän sitoutui työskentelemään vuoden liikkumistaidonohjaajana Arlainstituutissa, jonka nimi muuttui myöhemmin Keskuspuiston ammattioppilaitokseksi. Työsuhde päättyi vasta vuonna 2017, jolloin Törrönen siirtyi työskentelemään omaan yritykseensä, jossa veti jumppia ja erilaisia liikuntaryhmiä.
– Halusin tehdä myös liikkumistaidonohjauksia. Siihen tulikin tilaisuus, kun monille tuttu liikkumistaidonohjaaja Helinä Hirn oli jäämässä eläkkeelle ja kysyi, voisinko ottaa hänelle tulleita maksusitoumuksia hoitaakseni. Vähitellen sain lisää ohjattavia.
90-luvun lopulla Sanna Törrönen laajensi osaamistaan valmistumalla vielä näönkäytönopettajaksi.
– On innostavaa yhdistää liikkumistaito ja näön käyttö. Yritän aina selvittää asiakkaan kanssa, miten hänen jäljellä olevaa näköään voisi hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Joskus ratkaisu löytyy Abs-laseista, kiikarista tai mobiilisovelluksesta, hän kuvailee.
Sanna Törrönen valmistaa asiakkaiden näkötilannetta jäljitteleviä simulaatiolaseja suojalaseista ja erilaisista kalvoista. Simulaatiolasien avulla perheenjäsenet tai vaikkapa opettajat voivat ymmärtää paremmin, millaisena heidän tuntemansa näkövammainen maailman näkee.
– Eihän lasit tietenkään pysty esittämään täydellisesti heikkonäköisen näkötilannetta. Niistä on kuitenkin apua havainnollistamaan asiaa, Törrönen sanoo.
Sanna Törrönen ohjaa sekä valkoisen kepin että opaskoiran käyttäjiä.
– Koiran kouluttaja opettaa näkövammaiselle taidot, joita hän tarvitsee koiran käyttäjänä. Minä autan reittien opettelussa.
Tessa ja opaskoira
Yksi Törrösen asiakkaista on 25-vuotias vantaalainen Tessa Koponen.
Koponen on ollut koko ikänsä lähes sokea. Hän näkee vähän valoa, mutta se ei auta liikkumisessa. Koponen oli noin neljän vuoden ikäinen, kun hän sai ensimmäisen kerran opetusta valkoisen kepin käyttöön. Sen jälkeen hän on hakenut ja saanut ohjausta aina, kun jokin elämäntilanteessa on muuttunut. Viimeisin suuri muutos on ollut opaskoiran saaminen.
– On uskomatonta, miten nopeaa ja vaivatonta opaskoiran kanssa liikkuminen voikaan olla, Tessa Koponen kertoo.
Sanna Törrönen on ollut opettamassa koirakolle reittejä esimerkiksi Koposen opiskelupaikalle Humakin kampukselle, judoharrastukseen ja kauppaan.
– Mielestäni liikkumistaidonohjaus on äärimmäisen tärkeää. Se antaa mahdollisuuden hoitaa omia asioita ja tulla osaksi yhteiskuntaa. Lähteminen voi jännittää, mutta ammattilainen kyllä osaa pitää huolta turvallisuudesta, Koponen toteaa.
Liikkumisen vapaus on jokaisen perusoikeus. Liikkuminen on myös tärkeä osa ihmisen perusterveyttä. Jos voin auttaa näkövammaista lisäämään itsenäisyyttä ja liikkumisen vapautta, se on aivan huippujuttu, Sanna Törrönen sanoo.