Matka jatkuu

Arvoisa Airut-lehden lukija. Kolumnistivuoroni Airuessa on tulossa päätökseen. Tämä matka alkoi hypyllä tuntemattomaan, kunnalliseen päätöksentekoon. Se on ollut isoa oppia myös puoluepolitiikkaan, mukaan lukien ajoittaiset näköalat valtakunnallisesta päätöksenteosta. Oppinut olen, että tehdyt päätökset eivät aina ole lainkaan järkiperusteisia, saati pohjaa faktoihin.

Moittikoot idealistiksi, silti uskon kansalaisyhteiskuntaan. Uskon, että yksilö voi halutessaan vaikuttaa. Pitää vain osata rajata oma vaikuttamisen mittakaava. Omaan arkeen ja hyvinvointiin vaikuttaminen on tärkeintä, kaikki muu seuraa siitä.

Uskon yhteisvastuuseen: kun pidämme toisistamme huolta, vastuut jakautuvat tasaisemmin ja kaikilla on helpompi olla. Kaikki tämä näyttää olevan myllerryksessä näinä aikoina.

Koska edelleen uskon näihin arvoihin niin vakaasti, miksi en ottaisi askelta pidemmälle? Hain ja pääsin kevään yhteishaussa opiskelemaan sosionomiksi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakouluun.

Opiskelut ovat reaktioni muutokseen. Haluan sosiaalialan ammatillisen pätevyyden, jotta voin tarvittaessa tulevina vuosina ammattini ohessa vaikkapa vapaaehtoistyössä soveltaa osaamistani muiden auttamiseen. Siksikin lähdin opiskelemaan, koska nyt näyttää vahvasti siltä, että valtakunnan päättäjät eivät ymmärrä järjestöjen ja järjestötyön merkitystä arjen tasolla.

Jos turvallisia peruspilareita kaatuu, kaikki ei kuitenkaan romahda. Meillä on vahva yhteisöllisyyden kulttuuri täällä Itä-Savossa. Sillä tavoin täällä on eletty aina, ja kukaan päättäjä ei voi ottaa tuota mentaliteettia meiltä pois.

Matkani jatkuu edelleen luottamustoimissani. Kiitos sinulle hyvä lukija, että olen saanut jakaa tähänastista matkaani juuri sinun kanssasi.