Opettajasta elämän oppilaaksi
Kun entisen käsityönopettajan näkö menee, täytyy tekemiseen kehittää uusia konsteja.
Benita Kivimäki otti ne niin hyvin haltuun, että päätyi syksyllä neulonnan SM-kisoihin.
Teerijärveläisen Benita Kivimäen verkkokalvo irtosi ensimmäisen kerran 2000-luvun alussa. Kuusi vuotta myöhemmin hän tiesi heti, mistä on kysymys, kun tumma verho laskeutui näkökentän päälle. Verkkokalvo oli irronnut jälleen ja se irtosi vielä kolmannenkin kerran. Kaiken kukkuraksi hänelle kehittyi nopeasti kasvava harmaakaihi, joka ehti tukkia silmän nestekierron ja nostaa paineet kivuliaan korkeiksi.
Näkö heikkeni voimakkaasti. Opettajan työ alkoi käydä ylivoimaisen raskaaksi.
– Tuntui, ettei vuorokaudessa enää riitä tunnit ja aloin pelätä, että korjaan oppilaiden töitä väärin, Benita Kivimäki muistelee.
Hän sinnitteli vielä kevätlukukauden loppuun, minkä jälkeen hän päätti luopua 30-vuotisesta työurastaan ja hakeutui työkyvyttömyyseläkkeelle.
Arki uusiksi
Benita Kivimäen koti on maaseudulla ja lähimpään kauppaan on kotoa viisi kilometriä. Yhtäkkiä autoilemaan tottunut nainen oli ilman ajokorttia ja muiden avun varassa.
– Aluksi minulla ei ollut kuljetuspalvelua käytettävissä, joten asioilla käynti vaati kuin palapelin kokoamista. Piti selvittää, olisiko joku menossa kaupunkiin ja jos, miten pääsisin sieltä vielä takaisinkin. Tilanne oli haasteellinen monin tavoin ja välillä tuntui pahalta.
Benita Kivimäki purki ahdistusta muun muassa pitkillä kävelylenkeillä.
– Välillä ahdisti niin, että minun oli pakko huutaa ääneen. Lopulta ajattelin, että on kaksi vaihtoehtoa. Joko jatkan itkemistä tai niistän nenäni ja ryhdyn selvittämään konsteja, joiden avulla selviän heikon näköni kanssa, hän kertoo.
Kuntoutus ja paikallisen näkövammaisyhdistyksen vertaistuki antoi uusia eväitä Kivimäelle. Yhdistyksen kerhosta hän sai myös paljon uusia ystäviä. Kuljetuspalvelu helpotti liikkumista.
Pehmonalleja ambulansseihin ja sytopipoja
Käsitöiden teko on ollut Benita Kivimäelle aina tärkeää. Hän sai hyödyntää taitojaan työuransakin aikana, kun hän piti alaluokille käsityötunteja. Kun näkö heikkeni, hän joutui kehittelemään konsteja näköä korvaamaan. Esimerkiksi ompelu sujuu hyvin itse langan neulansilmään pujottavalla ompelukoneella ja ohjausapuna käytettävän teipin tai kontrastivärin avulla.
– Olen ommellut vaatteita nuoresta saakka. Kun veljille ostettiin 15-vuotislahjaksi mopot, minä valitsin ompelukoneen. Teen edelleen vaatteita ja toisinaan ompelen esimerkiksi pehmoleluja ambulansseihin lapsille annettaviksi, hän kertoo.
Benita Kivimäen puikoista syntyy paljon erilaisia neuleita. Niistä on päässeet läheisten lisäksi nauttimaan esimerkiksi sytostaattihoitoja saaneet henkilöt sytopipojen muodossa. Nauraen hän kertoo, että toisinaan joulun alla on ollut niin kiirettä, että paketeista on löytynyt keskeneräinen neule ja lapulle kirjoitettu lupaus, että työ tehdään valmiiksi.
Näkövammainen käsityöntekijä kilpailee
Syksyllä Benita Kivimäki osallistui peräti neulonnan SM-kisoihin.
– Järjestäjät olivat aluksi hämillään, kun kerroin olevani näkövammainen. Kaikki saatiin sujumaan hyvin yhteispelillä. Sain ottaa oman suurennuslasilla varustetun lampun mukaan ja istumapaikkani sijoitettiin niin, että minun oli helppo kulkea siitä tuomariston luo, Kivimäki kiittelee.
Kisoissa arvioitiin työn ohjeen mukaisuus ja se, kuinka nopeasti työ valmistui. Kivimäen ryhmässä oli 75 neulojaa ja hän sijoittui 31. sijalle. Hän on tyytyväinen sijoitukseensa ja kaavailee osallistuvansa kisoihin myös ensi vuonna.
Mattojen kutominen on ollut yksi Benita Kivimäen rakkaimmista käsityöharrastuksista. Siitä hänen on ollut pakko luopua verkkokalvojen irtoamisvaaran vuoksi.
– Se surettaa. Kaikki maailman murheet sai paukuttaa pois kutomapuilla työskennellessä. Muistan, miten velipoikakin kyseli kerran kesällä, että olenko ruvennut bodaamaan, kun hän näki kangaspuiden ääressä kehittyneet hauikseni, Kivimäki nauraa.
Benita Kivimäki ehtii kaiken muun touhun ohella käydä kertomassa kouluilla näkövammaisuudesta ja pistekirjoituksesta.
– Olen vieraillut monenlaisissa paikoissa eskareista lukioihin. Oppilaat ovat olleet todella kiinnostuneita, hän sanoo.
Eräs Benita Kivimäen tulevaisuuden haaveista liittyy Näkövammaisten liiton kuluvan vuoden teemaan, pistekirjoitukseen.
– Opettelen parhaillaan pistekirjoitusta kerhossa. Haaveilen matkasta Pariisiin. Jos vielä saisin onnistumaan vierailun koululla, missä Louis Braille opiskeli, matka olisi täydellinen, Kivimäki huokaisee.
Benitan joulukranssivinkki
Kranssiin tarvitset rautalankaa ja luonnosta kerättäviä oksia. Kranssin voi jättää koristelematta tai siihen voi kietoa värikkäitä nauhoja tai ripustaa vaikka pieniä joulukoristeita. Jokainen voi taiteilla omannäköisen koristeen. Joulun jälkeen koristeet ja rautalangat poistetaan ja vasta sitten oksat ja varvut voi laittaa biojätteisiin.
– Kerää kranssin rungoksi pajun oksia ja tuo ne sisälle lämpimään noin vuorokaudeksi.
– Kerää ulkoa pieniksi nipuiksi varpuja, havuja tai oksia.
– Kieputa pajunoksista rengas, jonka sidot kiinni useista kohdista rautalangalla.
– Sido kranssiin juuri keräämiäsi oksia tai varpuja limittäin pieninä nippuina niin, että rungon muodostavat pajunoksat peittyvät. Käytä sitomiseen rautalankaa.
– Halutessasi kiinnitä kranssiin pieniä joulukoristeita tai pyöritä ympärille esimerkiksi punaista nauhaa.
– Ripusta kranssi oveen, ikkunaan tai vaikka seinälle.
