Lihavuus – enemmän kuin kiloja ja painon tarkkailua
Lihavuuteen liittyy paljon ennakkokäsityksiä ja usein myös häpeäleimaa eli stigmaa. Lihavuus on kuitenkin krooninen sairaus, johon saa ja tulee hakea apua.
Lihavuuteen liittyy merkittäviä terveysriskejä, jotka terveydenhuollon ammattilaisen on velvollisuus ottaa puheeksi. Lihavuuden hoidossa keskeistä ovat kunnioittava kohtaaminen sekä kuunteleva ja kyselevä ote.
Lihavuus katsotaan terveysriskiksi, kun painoindeksi ylittää 30 tai jos se ylittää 27 ja siihen liittyy jokin lihavuuteen liittyvä terveysongelma esimerkiksi verensokereissa, veren rasva-arvoissa tai verenpaineessa, sisätautien erikoislääkäri ja lihavuutta ja diabetesta hoitava lääkäri Jarmo Kaukua sanoo.
Painoindeksin lisäksi lihavuuden terveysriskiä arvioidaan vyötärönympäryksen avulla. Se kertoo, onko rasvaa kertynyt sisäelimiin, mikä lisää terveysriskejä myös alemmilla painoindeksilukemilla.
Kaukuan mukaan kilot eivät välttämättä kerro koko totuutta terveydestä. Toisilla terveysriskit toteutuvat pienemmillä ja toisilla suuremmilla painolukemilla, ja joillakin terveysriskit eivät realisoidu koskaan.
On tärkeää huomioida ihminen kokonaisuutena ja selvittää kilotavoitteen ohella, mitä painonpudotuksella haetaan; parempaa energiaa ja jaksamista, aineenvaihdunnallisia hyötyjä, esimerkiksi verensokerin, veren rasva-arvojen ja verenpaineen parantamisen kautta vai kenties parempaa liikkumis- ja toimintakykyä, Kaukua toteaa.
Lihavuuden stigma
Lihavuuteen liittyy usein sisäistettyä stigmaa, joka voi olla esteenä hoitoon hakeutumiselle.
Jos ihminen kokee, että on epäonnistunut ja syyllinen paino-ongelmaansa eikä ansaitse siihen apua, on hän sisäistänyt stigmaa, Kaukua sanoo.
Lihavuuden puheeksi ottaminen vaatii terveydenhuollossa erityistä herkkyyttä. Painosta puhuminen voi avata tien hoitoon, mutta väärällä tavalla tehtynä se voi myös sulkea sen. Jos ihminen kokee tulleensa arvostelluksi tai mitätöidyksi, luottamus hoitosuhteeseen voi murentua.
On tärkeää, että terveydenhuollon ammattilaiset eivät vahvista stigmaa, vaan kohtaavat ihmisen arvostavasti ilman syyllistämistä. Kyselevä asenne ja potilaan tilanteeseen tutustuminen kunnioittavasti luovat pohjaa hyvälle yhteistyölle.
Kaukua kannustaa kehopositiiviseen ajatteluun.
Jokainen ihminen on arvokas kehon koosta riippumatta, mutta samalla voidaan huomioida terveysriskit, jotka lihavuuteen liittyvät.
Lihavuuden hoitomuodot
Lihavuus on krooninen sairaus, joka vaatii ammattilaisen tekemän alkuarvion, hoitosuunnitelman ja seurannan hoidon etenemisestä. Elintapojen muuttamisen ohella käytetään lääkehoitoa sekä lihavuusleikkauksia.
Lääkehoidon vaihtoehtoina ovat suoraan keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet sekä suolistohormonit, jotka normalisoivat hormonaalista energiatasapainon säätelyä ja auttavat näin elämäntapamuutosten toteuttamisessa.
– Lääkehoitojen käyttö yleistyy kovaa vauhtia. Jos pysyvä painonpudotus ei ole onnistunut vuosien tai vuosikymmenten yrittämisellä kaikkien dieettien ja liikunnan lisäämisten jälkeen, on lääkehoito hyvä keino ottaa tilanne haltuun, Kaukua toteaa.
Lääkehoidon vaikutukset kestävät niin pitkään kuin lääkettä käyttää. Se ei ole kuuri, jolla pystytään parantamaan lihavuuden taustalla oleva patofysiologia, ja usein lääkehoidon purkamisen jälkeen paino lähtee jälleen nousuun.
Lääkehoitoa ei suositella, jos on vaikea diabetekseen liittyvä retinopatia eli diabeetikon verkkokalvosilmäsairaus. Painon laskun myötä verensokeri voi kohentua nopeastikin, mikä voi johtaa retinopatian pahenemiseen.
Elintapamuutosten ja lääkehoidon lisäksi vaikeaa lihavuutta voidaan hoitaa lihavuusleikkauksilla. Ne ovat yleistyneet ja viime vuonna Suomessa on alettu tekemään lihavuusleikkauksia myös lapsille ja nuorille.
– Lihavuusleikkaus on tehokas hoitokeino ja sitä voidaan harkita, kun kaikki muut keinot on kokeiltu, Kaukua kertoo.
Lievä ylipaino ikääntyneen suojana
Ikääntyneiden kohdalla huoli lievästä ylipainosta ei ole aiheellinen. Ikääntyneen suositeltava painoindeksi on 24–29, sillä lievä ylipaino suojaa iäkkäämpiä ihmisiä. Laihduttamisen sijasta tulee kiinnittää huomiota riittävään ravinnon saantiin ja toimintakyvyn ylläpitämiseen.
– Jos ikääntyneen paino putoaa, on oltava tarkkana, että se ei lähde lihaksista ja heikennä sitä kautta toimintakykyä, Kaukua muistuttaa.
Säännöllinen syöminen on tärkeää, sillä se tahdistaa elimistön hormonitoimintaa ja kylläisyyshormoneja ja varmistaa säännöllisen riittävän energiansaannin. Ikääntyneet tarvitsevat riittävästi energiaa, proteiinia, kuitua ja vitamiineja, joten monipuolisesta ruokavaliosta kannattaa huolehtia.