Pohjoismaissa näkövammaisilla on samat haasteet työllistyä
Pohjoismaiset näkövammaisjärjestöt kokoontuivat tammikuussa Norjan sokeiden ja heikkonäköisten liiton kuntoutuskeskus Hurdaliin pohtimaan näkövammaisten asemaa ja mahdollisuuksia työelämässä ja työllistymisessä.
Kävi ilmi, että ongelmat ovat pitkälti samoja, mutta erojakin löytyi.
Pohjoismaissa näkövammaiset kohtaavat työelämässä ja työllistymisessä samanlaisia esteitä eikä näkövammaisten työllisyystilanne ole vuosien mittaan juurikaan muuttunut. Näkövammaisten työllisyysaste vaihteli 30–50 prosentin välillä. Suomessa näkövammaisten työllisyysaste on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämän Näkövammarekisterin tilastojen mukaan 41 prosenttia.
Työelämään pääsy on kaikissa Pohjoismaissa haasteellista. Ruotsissa etenkin näkövammaisten naisten ja maahanmuuttajien on vaikea työllistyä. Tanskassa ja Suomessa näkövammaiset nuoret eivät tahdo saada jalkaansa työpaikkojen ovien väliin ja Islannissa ja Norjassa näkövammaiset jäävät muuta väestöä aikaisemmin eläkkeelle.
Työelämään pääsyn esteinä ovat useimmin asenteet ja ennakkoluulot näkövammaisia kohtaan sekä digitaalisen saavutettavuuden ongelmat. Ennakkoluuloja kuvaa hyvin se, että Islannissa tehdyn tutkimuksen mukaan ihmiset sairastuisivat mieluummin syöpään kuin sokeutuisivat.
Etenkin Norjassa ja Suomessa isona esteenä nähdään työsyrjintä, joka sisältää myös rekrytointisyrjinnän.
Teknologian saavutettavuusongelmat liittyvät myös rekrytointiprosesseihin, sillä niissä käytettävät testit eivät läheskään aina ole näkövammaisille saavutettavia. Henkilökohtaisia ominaisuuksia testatessa saatetaan todeta, ettei näkövammaisella ole empatiakykyä tai älykkyyttä, vaikka kyse olisi siitä, että käytetty testausmenetelmä ei ole näkövammaiselle saavutettava. Näin ihmiset eivät pääse tekemään koulutustaan ja kiinnostustaan vastaavaa työtä.
Nuorten siirtymä työelämään
Ruotsissa on tehty maisteritutkielma näkövammaisten nuorten siirtymästä opinnoista työelämään. Tutkimustuloksista käy ilmi, että opintojen aikana saadulla tuella ja toimivilla apuvälineillä on suuri merkitys työelämään siirtymisessä. Ne nuoret, jotka eivät olleet saaneet ohjausta ja tukea, kokivat epävarmuutta eivätkä luottaneet pärjäämiseensä. Ajatus, että näkövamma on resurssi – ei riski, auttaa eteenpäin.
Pohjoismaiden näkövammaiset nuoret kävivät paneelikeskustelun työelämään siirtymisestä ja siitä, millaisia kokemuksia heillä itsellään on. Paneelissa puhuttiin kesätöiden, opintojen aikaisen työkokemuksen ja opintoihin liittyvien työharjoittelujen merkityksestä. Työkokemusta olisi tärkeää kerätä erilaisista työtehtävistä, jolloin oma näkemys laajenee ja myös työelämätaidot kehittyvät.
Ruotsissa ja Norjassa mentoriohjelmia
Ruotsissa alkoi koronapandemian aikana työllistämishanke ja mentoriohjelma, jonka tavoitteena oli antaa näkövammaisten mentoreiden avulla tukea työtä hakeville näkövammaisille. Kyse oli pilottihankkeesta, jossa selvitettiin työtä hakevien näkövammaisten tuen tarpeita. Hankkeen aikana järjestettiin kaksi lähitapaamista ja webinaareja. Hankkeen päättyessä osa oli työllistynyt, osa opiskeli ja muut kokivat saaneensa lisää ideoita ja työkaluja työnhakuun. Pilottihankkeen jälkeen Ruotsissa on aloitettu ESR-hanke, jonka tavoitteena on luoda toimiva ammatillisen kuntoutuksen malli. Hanke on käynnissä, joten sen tuloksia ei ole vielä tiedossa.
Norjan uratyöpaja-mallissa on mukana näkövammaisia mentoreita, jotka eivät anna työnhakijoille erityisiä ohjeita tai neuvoja, mutta he ohjaavat työnhakijoita ohjausta ja neuvontaa antavien tahojen piiriin. Lähestymistapa on ratkaisukeskeinen, sillä jokaisen näkövammaisen työnhakijan tilanne on yksilöllinen. Mentorointijärjestelmästä on laadittu käsikirja, joka ohjaa prosessia. Vuonna 2026 NAV, joka vastaa Suomen Kansaneläkelaitosta, vastaa osallistujien kustannuksista.
Näkövammaiset yrittäjinä
Suomi on Pohjoismaissa poikkeus, sillä näkövammaisista yrittäjinä toimii lähes yhtä moni kuin valtaväestöstäkin. Muissa Pohjoismaissa yrittäjyys ei ole yhtä yleistä.
Paneelikeskustelussa suomalainen ja islantilainen yrittäjä kertoivat kokemuksistaan näkövammaisena yrittäjänä. Molemmat yrittäjät myivät tuotteita tai palveluja, ja toinen työllisti myös muita kuin itsensä ja perheensä.