Satu Rämön Hildur-sarjassa on sokea Tinna-täti

Saloa kiinnostaa tarina ja ihmiset

Kaupunginteatterissa Hildurin Tinna-tätiä näyttelevä Ursula Salo miettii kaikessa näyttelemisessä sitä, miten hahmo vie tarinaa eteenpäin ja mitä sivuhenkilö voi auttaa kertomaan päähenkilöstä.

– Minulle tärkeintä on Tinnan ja Hildurin suhde, se lämpö ja mutkaton avoimuus, mikä heidän välillään on. Tinna on Hildurin luottohenkilö, pohdiskelee Salo.

Kahden naisen historia onkin tiivis ja painava. Tinnasta tuli Hildurin huoltaja, kun Hildurin vanhemmat kuolivat hänen ollessaan teini-ikäinen. Molemmat ovat joutuneet kohtaamaan suuria menetyksiä, kun heidän perheenjäseniään on kadonnut ja kuollut.

Ensimmäistä kirjaa seuraava lukija tutustuu kaikkeen tähän, ja vasta paljon myöhemmin, vähän kuin sivulauseessa paljastuu, että Tinna on sokea. Tämä yllättää myös Hildurin poliisikollegan Jakobin. Kun Jakob kysyy, miksei Hildur kertonut etukäteen, että hänen tätinsä on sokea, Hildur vastaa, että miksi olisi pitänyt.

– Pidin tästä sananvaihdosta niin paljon, että pyysin sen mukaan näytelmään, Salo kertoo.

– Tässä kiteytyy Tinnan ja Hildurin asenne koko asiaan.

Myös Satu Rämö pitää valintaa onnistuneena.

– Halusin kertoa Tinnan sokeudesta lukijalle vaivihkaa, ikään kuin kertoisin jonkun hiustenväristä. Olen ylpeä siitä, että onnistuin tässä.

Rämöä kiinnostaa toisin katsominen

Kirjailija Satu Rämön hyvä ystävä on näkövammainen ja sitä kautta häntä alkoi kiinnostaa, miten maailma hahmottuu, jos näköaisti ei ole pääosassa.

– Halusin, että yksi henkilöistä on sokea. Sen piti olla keskeinen henkilö, joka on lähes aina läsnä. Sokea rikostutkija tuntui vähän liian isolta palalta kakkua, joten valinta päätyi luontevasti Tinnaan, joka on Hildurin läheisin ihminen.

Kirjoissaan Rämö ei ole halunnut juurikaan kuvailla Hildurin ulkonäköä vaan sitä, mitä hän tekee. Tällä valinnalla on syvät syyt.

– Olen kyllästynyt siihen, miten ihmisiä luonnehditaan kirjoissa ulkonäön kautta. Joku on urheilullinen, joku on pitkä, joku kaunis. Näitä ominaisuuksia liitetään aivan liian usein ihmisen luonteeseen. Myös niin, että vammaisia ihmisiä saatetaan kuvailla mukaviksi tai sankarillisiksi, koska he ovat vammaisia. Haluan, että minun kirjoissani kuka vain voi olla millainen tahansa. En halua, että fyysiset ominaisuudet määrittävät ihmisen tekoja ja olemusta.

Selvittääkseen näkövammaisena elämisen arkea Rämö on lukenut paljon lehtijuttuja ja näkövammaisuudesta kertovaa materiaalia. Parasta kuitenkin on ollut, kun hän on löytänyt luottoihmisiä, joilta hän on voinut kysyä kaikkea mahdollista näkövammaisen arkeen liittyvää.

– Vaikka Hildur-kirjat ovat fiktiota, näitä arkifaktoja en ole voinut keksiä itse. Siitä kärsisi koko tarinan maailma, sanoo Rämö.

Huolellista valmistelua

Tinna on aktiivinen ja itsenäinen nainen, jota maailman asiat kiinnostavat. Hän kokkailee säännöllisesti siskontytölleen Hildurille kaikenlaisia ruokia ja kulkee tuttuja reittejä pienellä Ísafjörðurin kylällä Islannin Länsivuonoilla.

– Pidän siitä, että Tinna ei ole mikään kotiinsa käpertynyt eläkeläinen tai sokea raukka. Harmi kyllä, Tinna ei pysty kokkailemaan näyttämöllä samalla lailla kuin kirjoissa. Meillä on hyvin pelkistetty lavastus, näyttelijä Ursula Salo selostaa.

Hän on kuitenkin haastanut itseään ja harjoitellut kotona pienien kotitöiden tekemistä sokeana. Hän kävi parikin kertaa Näkövammaisten liiton Iiris-keskuksen Pimé Caféssa tutustumassa sokeana toimimiseen ja jututtamassa näkövammaisia ihmisiä heidän elämästään. Heurekan Toisin silmin -näyttelyssä hän kirjoitti itselleen käyntikortin pistekirjoituksella.

Lavalla Tinnan sokeus näkyy pienissä asioissa, vaikka Salo itse näkeekin koko ajan, mitä on tekemässä.

– Minun pitää muistaa, etten ota katsekontaktia vastanäyttelijään, vaikka puhuisinkin hänen äänensä suuntaan. Ja jos kättelen jotakuta, käsi ei välttämättä heti osu suoraan toisen käteen.
Liikkumiseenkin Salo on etsinyt uudenlaista otetta. Jalat ja kosketus maahan tuntuivat tärkeiltä, ja niinpä Salo päätti, että Tinnalla on kotonaan villasukat jalassa, jotta hänellä säilyy tuntuma siihen, mitä jalkojen alla on.

– Näyttämöllä kävellessä huomasin, että en voi kävellä täydellä vauhdilla ovelta toiseen paikkaan niin kuin normaalisti näkevä henkilö tekisi.

Vanhojen versioiden ja uuden synnyttämisen erilaiset maailmat

Salon harjoitellessa Hildur-näytelmää on Rämökin saapunut Islannista Suomeen. Juuri nyt kirjailijan työhön liittyy paljon haastatteluja ja esillä olemista. Hän odottaa innolla sekä näytelmää että tv-sarjaa.

– On hienoa päästä katsomaan muiden ihmisten tulkintoja maailmasta, jota olen ollut itse luomassa, kirjailija sanoo.

Rämö on ehtinyt piipahtaa näytelmän harjoituksissa.

– Satu on lupautunut olemaan meille avuksi roolihenkilöiden taustojen valottamisessa, mutta hän on antanut meille hyvin vapaat kädet tämän version luomisessa, Salo kiittelee.

Kun ensi-ilta on ohi ja tv-sarja pyörii, kirjailija vetäytyy kirjoittamaan kuudetta Hildur-kirjaa kotiinsa Islannin Länsivuonojen rauhaan.

– En pysty luomaan uutta, jos sosiaalista elämää on liikaa. Uuden luomiseen tarvitsen yksin olemisen taikaa, Satu Rämö sanoo.