Eija-Liisa Markkulan muistolle
Keskelle alkutalven orastavaa valoa saimme surun viestin Eija-Liisa Markkulan poismenosta 3.2.2026.
Lammilla 30.8.1947 syntynyt ja varttunut Eija-Liisa kirjoitti ylioppilaaksi Lammin lukiosta 1967 ja valmistui filosofian maisteriksi 1974. Hän ehti opettaa Espoonlahden koulussa 27 vuotta englantia ja ranskaa, kunnes joutui jättämään mieluisan ja oppilaiden arvostaman työnsä 2002 näön heikennyttyä.
Elämää rakastanut Eija-Liisa otti nopeasti haltuunsa näkövammaisille kehitetyt digiratkaisut ja pistekirjoituksen, jonka avulla hän pystyi säilyttämään yhteyden kirjoitettuun kieleen. Opettajantaitojaan Eija-Liisa hyödynsi pitkään Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaisten yhdistyksen kielikerhoissa.
Eija-Liisa jos kukaan oli kulttuuri-ihminen. Hän kuunteli äänikirjoja eri kielillä ja kävi ahkerasti teatterissa, konserteissa ja näyttelyissä. Tavatessa juttu kääntyi herkästi tuoreisiin kulttuurikuulumisiin ja lukukokemuksiin.
Eija-Liisa oivalsi jo varhain kuvailutulkkauksen mahdollisuudet taide-elämysten syventämiseksi näkövammaisille ja pontevana ihmisenä ryhtyi ajamaan kuvailutulkkauksen aseman vakiinnuttamista osaksi kaikkea kulttuuritarjontaa. Hän oli keskeisesti mukana Suomen ensimmäisen kuvailutulkkauksen käsikirjan luomisessa ja ajoi sitkeästi kuvailutulkkien koulutuksen kehittämistä. Hänen suuri unelmansa oli saada näkövammaisille käyttöön kuvailutulkkeja kuurojen viittomakielen tulkkien tapaan.
Kuvailutulkkauksen ohella Eija-Liisa oli monipuolinen järjestötoimija. Hän ehti toimia kahdeksan vuotta Näkövammaisten Kulttuuripalvelun puheenjohtajana sekä Näkövammaisten liiton ja Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaisten yhdistyksen hallituksissa, osan ajasta varapuheenjohtajan tehtävissä. Kulttuuri ja kansainvälisyys olivat aina Eija-Liisan järjestötyössä läsnä.
Lammin maaseutumiljöö pysyi Eija-Liisalle rakkaana. Sinne hän palasi, kun Helsingin kiireet hellittivät. Puutarhan riippumatossa hän latasi energiaa luontoa ja äänikirjoja kuunnellen.
Me ystävät muistamme häntä Näkövammaisten Kulttuuripalvelun muistoadressin säkein:
Hän jätti tuuleen kuiskauksensa, hymynsä auringon lämpöön ja tähtiin silmiensä ystävällisen tuikkeen.