Eteen ja ylös, vaikka maailma sumenee
Menetin näköni 25-vuotiaana MS-taudin vuoksi ensimmäisellä pitkällä kesälomallani, kun työskentelin yläasteella. Kaikki tapahtui nopeasti. Tarkkanäköni sumeni, enkä enää nähnyt kuten ennen. Ensimmäisenä ajattelin, mitä nyt teen. Silti uskoin, että näkö vielä palaisi. Ei se palannut.
Vaikeinta ei ollut näön menetys, vaan sen hyväksyminen, ettei elämä palaisi ennalleen, että tämä olisi uusi todellisuuteni. Diagnoosista tulee lokakuussa 17 vuotta. Aikaan on mahtunut epäuskoa ja identiteetin uudelleen rakentamista. Suurin muutos ei lopulta ollut näössä, vaan siinä, etten enää pystynyt pelaamaan rakastamiani joukkuelajeja. Liikunnan ilo katosi hetkeksi ja sen mukana iso osa minua.
Läheiset reagoivat eri tavoin. Osa luuli, että olen täysin sokea. Osa ei huomannut mitään. Siinä välissä opettelin itse ymmärtämään, kuka nyt olen. Opin nopeasti, että suurin taistelu käytiin omassa mielessäni.
Merkittävä hetki osui yllättävästä suunnasta, kun kuulin Eteen ja ylös -kappaleen. Sen sanoma pysäytti. Eteenpäin. Ylös. Ei siksi, ettei sattuisi, vaan siksi, ettei jäisi paikalleen. Kaikki ei ratkennut sillä hetkellä, mutta jokin liikahti.
Vähitellen löysin liikunnan ilon uudelleen. En enää pelaajana, vaan valmentajana ja salilla. Kehon vahvistaminen toi tunteen hallinnasta. Pystyin yhä kehittymään. Pystyin yhä olemaan vahva, vaikka eri tavalla kuin ennen.
Käänne parempaan syveni, kun tapasin nykyisen vaimoni. Hänen rinnallaan aloin nähdä itseni muunkin kuin sairauteni kautta. En ollut projekti, vaan ihminen.
Lapsemme tietävät, ettei isi näe hyvin. Syytä he eivät täysin ymmärrä, mutta he näkevät minut isänä. Se riittää. Tänään tulevaisuus näyttää hyvältä. Minulla on kaunis ja ihana vaimo sekä kaksi valloittavaa suklaasilmäistä lasta. Näköni ei palannut, mutta sain tilalle sitkeyden, kiitollisuuden ja uuden suunnan.
Mika Pentikäinen on MS-taudin vuoksi näkövammautunut kahden lapsen isä, joka kertoo arjestaan Instagramissa ja TikTokissa nimimerkillä @sokeestiisi.