Yhteys toisiin tukee hyvinvointia
Yksinäisyys koskettaa monia ja se voi heikentää terveyttä. Näkövammainen Satu Marila on löytänyt voimaa vertaistuesta ja vapaaehtoistoiminnasta. Tutkija Siiri-Liisi Kraav muistuttaa, että yksinäisyys ei ole ihmisen oma syy.
– Juhlapyhinä sen huomaa. Yksinäisyyden, joka tulee, kun toista aikuista ei ole enää vierellä. Toiset kokoontuvat perheinä pyhiä viettämään, mutta me olemme kolmistaan tyttöjen kanssa. Silloin tekee mieli vetäytyä ja mieli on alakuloinen.
Näin kuvailee yksinäisyyttä näkövammainen yksinhuoltajaäiti Satu Marila. Hänen puolisonsa menehtyi kymmenen vuotta sitten samoihin aikoihin, kun Marila alkoi menettää näköänsä.
Menetyksistä huolimatta Marilan on pitänyt mennä eteenpäin, eikä tilaa pysähtymiselle ole ollut.
– Suurin pelkoni on, että romahtaisin, jos nyt pysähtyisin kuuntelemaan itseäni.
Puoliksi eläkkeellä ja puoliksi työttömänä oleva Marila huolehtii arjessa perheensä asioista ja toimii vapaaehtoistoiminnassa, joka on ollut suuri voimavara.
– Suojana yksinäisyydelle on ollut avun pyytäminen ja hakeutuminen vertaistoiminnan pariin, Marila sanoo.
Hän toimii muun muassa näkövammaisille suunnatun Minun näköinen elämä -toiminnan vertaistuellisen puhelinringin koollekutsujana.
Vertaistuki ja vapaaehtoistoiminta voivatkin olla merkittävä suoja yksinäisyyttä vastaan. Myös Itä-Suomen yliopiston sosiaalityön apulaisprofessori Siiri-Liisi Kraav nostaa ne tärkeiksi keinoiksi yksinäisyyden torjumisessa.
– Täytyy kuitenkin muistaa, että yksinäisyys ei ole ihmisen oma syy eikä itsensä aiheuttama. Jokainen meistä kokee joskus yksinäisyyttä, eikä siinä ole mitään hävettävää, Kraav sanoo.
Kraavin mukaan yhteiskunnan rakenteet tulisivat olla yhteisöllisyyttä tukevia niin, että kukaan ei jäisi yksin.
– Esimerkiksi saavutettavuus, liikkumisen mahdollisuudet ja rakennetun ympäristön ratkaisut vaikuttavat siihen, kuinka helposti ihmiset voivat osallistua ja kohdata.
Sosiaalisia haasteita
Näkövamma rajoittaa liikkumista ja kaventaa siten myös sosiaalisia mahdollisuuksia. Satu Marila on kohdannut nämä haasteet omassa elämässään.
– Liikkeelle lähteminen on vaikeampaa, kyydit eivät aina toimi ja välillä tuntuu turvattomalta. Näkövamman vuoksi asioiden hoitaminen vie myös enemmän aikaa ja voimavaroja, Marila kertoo.
– Samalla se on kuitenkin tuonut elämääni paljon hyvää. Vapaaehtoistyön ja vertaistuen kautta olen löytänyt tärkeitä ihmisiä, sellaisia, joita en ehkä muuten olisi koskaan tavannut.
– Yksinäisyys tarkoittaa kokemusta siitä, että omat sosiaaliset suhteet eivät vastaa sitä, mitä ihminen toivoisi tai tarvitsee. Se on ero ihanteellisen ja todellisen tilanteen välillä: kuinka paljon ja millaisia ihmissuhteita ihmisellä on verrattuna siihen, mitä hän kokee tarvitsevansa. Kokemus on yksilöllinen – toiselle yksi läheinen ihminen riittää, kun taas toinen voi tuntea yksinäisyyttä suuremmankin verkoston keskellä, Siiri-Liisi Kraav sanoo.
Yksinäisyys vaikuttaa terveyteen
– Pitkäkestoinen yksinäisyys on terveydelle hyvin haitallista. Sen vaikutukset eivät näy heti, mutta vuosien kuluessa yksinäisyys on yhteydessä sekä mielenterveyden haasteisiin että moniin fyysisiin sairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin, Kraav toteaa.
Yksinäisyys vaikuttaa terveyteen monien mekanismien kautta. Se liittyy esimerkiksi univaikeuksiin, vähäisempään liikuntaan ja masennukseen, jotka voivat lisätä sairastumisen ja ennenaikaisen kuolleisuuden riskiä.
– Yksinäisyydellä on yhteys elimistön matala-asteiseen tulehdukseen, joka puolestaan on vahvasti yhteydessä masennukseen, Kraav sanoo.
Marila pystyy hyvin ymmärtämään, miksi moni näkövammainen voi jäädä yksin ja masentua.
– Näön menettäminen on pääkopalle kova paikka. Ikään kuin pohja putoaa elämältä ja joutuu koko ajan sopeutumaan ja opettelemaan uutta, mikä vie paljon voimavaroja, Marila toteaa.
Hänen kohdallaan vahva resilienssi eli psyykkinen selviytymiskyky, asioista puhuminen ja tunteiden näyttäminen ovat auttaneet jaksamaan. Voimaa on tuonut myös kiitollisuus siitä, mitä elämä on antanut vaikeuksista huolimatta.
Marilan mukaan jokainen kokemus on muovannut häntä sellaiseksi kuin hän on nyt.
– Olen saanut kokea rakkautta, vaikka se kesti lyhyemmän ajan kuin olisin toivonut. Minulla on tyttäret ja koti, jonka rakensimme yhdessä. Näistä asioista olen syvästi kiitollinen.
Yksinäisyydestä voi löytää tien eteenpäin
Kraav muistuttaa, että yksinäisyyden ei tarvitse olla pysyvä tila. Apua voi löytyä esimerkiksi harrastusryhmistä, vapaaehtoistoiminnasta tai vertaistuesta. Joillekin myös keskusteluapu voi olla hyödyksi.
Marila kannustaa etsimään arkeen pieniäkin hyvää mieltä tuovia hetkiä ja rohkeutta hakeutua ihmisten pariin.
– Toivoisin, että yksinäisyyttä kokevalla olisi voimia lähteä etsimään apua, vaikka vertaistuen tai paikallisen toiminnan kautta. Joskus jo pieni asia auttaa. Voi vaikka istua hetken luonnossa, kuunnella lintujen laulua tai soittaa ystävälle. Tärkeintä on pysähtyä miettimään, mikä tuo itselle hyvän olon, ja lähteä sitä kohti.