Aistivajeet yhteydessä muistisairauksiin

Ikääntyneiden toimintakyky ja hyvinvointi ovat monen tekijän summa, mutta viime vuosina erityisen paljon huomiota on kiinnitetty aisteihin. Näön ja kuulon heikkeneminen vaikuttavat arjessa selviytymiseen ja saattavat olla yhteydessä muistin ja muiden kognitiivisten toimintojen heikkenemiseen.

Oulun yliopistossa lääketieteen, tekniikan ja terveystieteiden tutkimusyksikössä väitöskirjaansa valmisteleva tutkija Tiina Pesonen on selvittänyt kotihoidon asiakkaiden aistivajeiden vaikutusta muistiin, kognitiivisiin taitoihin ja toimintakyvyn eri osa-alueisiin, kaatumisiin ja saatuun hoitoaikaan. Pesosen tutkimuksessa aistivajeen käsite kattaa sekä lievät että vaikeammat muutokset, ja huomioi myös korjattavissa olevat aistihäiriöt.

Yksi tutkimuksen keskeisistä osa-alueista on kognitio. Kotihoidon asiakkailla esiintyy paljon sekä aistivajeita että heikentynyttä kognitiota ja muistisairauksia, minkä vuoksi niiden yhteyksien ymmärtäminen on tärkeää.

Tiina Pesosen tutkimustulokset ovat selkeitä: sekä heikentynyt näkö että heikentynyt kuulo ovat yhteydessä heikentyneeseen kognitioon. Yhteys ilmenee jo lievissä aistivajeissa.

Yksi löydöksistä yllätti Tiina Pesosenkin.

– Heikentynyt kuulo oli yksittäisenä aistivajeena vahvemmin yhteydessä heikentyneeseen kognitioon kuin heikentynyt näkö.

Näkövamma vaikuttaa arkeen

Heikentynyt näkö on Tiina Pesosen mukaan laaja-alainen haaste, joka vaikuttaa ikääntyneen fyysiseen toimintakykyyn ja psyykkiseen hyvinvointiin.

Kun näkövaje ja heikentynyt kognitio yhdistyivät, vaikutukset olivat erityisen suuria: kotihoidon asiakkaiden kaatumiset lisääntyivät ja arjen hallinta heikkeni merkittävästi.

-Moni ei tule ajatelleeksi, kuinka suuri merkitys hyvällä näöllä on itsenäiselle elämälle, Tiina Pesonen sanoo.

Haasteellista on, että muistisairaus ja aistivaje voivat alkuvaiheessa näyttää hyvin samankaltaisilta, mikä tekee niiden tunnistamisesta vaikeaa. Aistivaje voi peittää muistisairauden oireita ja toisin päin.

Lisäksi nykyiset muistitestit edellyttävät hyvää näköä ja kuuloa, mikä voi johtaa virheellisiin tulkintoihin, jos aistivajetta ei huomioida.

Aistivajeiden tunnistaminen parantunut

Maailman terveysjärjestö WHO on nostanut näön ja kuulon keskeiseksi osaksi hyvää ikääntymistä.

-Uskon, että myös kansallisessa ikäpolitiikassa aistien merkitys huomioidaan tulevina vuosina entistä paremmin. Tunnistamisen ja varhaisen puuttumisen kehittämiseksi tarvitaan kuitenkin edelleen tiedon ja ymmärryksen lisäämistä aistien vaikutuksista sekä väestön keskuudessa että ikääntyneiden palvelujärjestelmän eri toimijoilla.

Vaikka tietoisuus aistien merkityksestä ikääntyneiden toimintakykyyn ja hyvinvointiin on kasvanut, käytännön toimissa on vielä kirittävää.

-Ikääntyneiden aisteja tulisi seuloa säännöllisesti myös perustason sote-palveluissa. Korjattavia aistivajeita, kuten taittovirheitä, ei tulisi myöskään koskaan jättää hoitamatta, sillä ne voivat itsessään olla muistisairauksien riskitekijöitä.

Voiko muistisairautta ehkäistä?

Hyvä uutinen on, että muistisairauksia voidaan ehkäistä monin tavoin. Kansainvälisesti tunnettu Lancet-komissio on listannut 14 muokattavissa olevaa riskitekijää. Suomessa merkittävää työtä on tehty FINGER-toimintamallilla, joka yhdistää muun muassa ravitsemuksen, liikunnan, kognitiivisen harjoittelun ja sydänterveyden edistämisen.

Viime vuosina mukaan on nostettu aistien ylläpito, osana sosiaalisen aktiivisuuden tukemista.

Tiina Pesonen haluaakin välittää myös sote-ammattilaisille selkeän viestin.

– Aistivajeita voidaan usein hoitaa tai kompensoida apuvälineillä, joten ikääntyneet tulee tarvittaessa ohjata tarkempiin tutkimuksiin ja palvelujen piiriin. Näön osalta on erityisen tärkeää tunnistaa silmäsairaudet riittävän ajoissa, jotta hoito voidaan aloittaa oikea-aikaisesti ja mahdollisesti ehkäistä näkövamman kehittymistä.

-Ja ikääntyneellä tulisi aina olla käytössään ajantasaiset silmälasit.

Tulevaisuudessa on toivoa

Haasteista huolimatta Tiina Pesonen näkee tulevaisuuden valoisana.

TerveSuomi-tutkimus on osoittanut, että heikentyneen näön osuus vanhimmissa ikäryhmissä on vähentynyt huomattavasti. Tämä kertoo nimenomaan siitä, että tunnistaminen ja hoito ovat kehittyneet.

– On tärkeä muistaa, että vaikka aistivajeet onkin tunnistettu muistisairauksien riskitekijöiksi, se ei tarkoita, että kaikille, joilla näkö tai kuulo on heikentynyt, kehittyy muistisairaus. Jos aistivaje on pysyvä, olisi vaikutettava muihin muokattavissa oleviin muistisairauksien riskitekijöihin, kuten terveellisiin elintapoihin, Tiina Pesonen sanoo.