YK:n vammaissopimus 10 vuotta

Sosiaali- ja terveysministeriön Vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunta VANEn neuvotteleva virkamies Merja Heikkonen kertoo, miksi ratifiointi kesti niin kauan.
Hänen mukaansa Suomella on käytäntö, että kansainväliset ihmisoikeussopimukset ratifioidaan vasta sen jälkeen, kun on tarkistettu täyttääkö kansallinen lainsäädäntö sopimuksen velvoitteet. Suomessa katsottiin, että tarvittiin kaksi lakimuutosta ennen ratifiointia.

-Ensimmäinen koski kotikuntalainsäädäntöä ja toinen itsemääräämisoikeuden täsmällisempää sääntelyä. Näiden lakimuutosten läpivienti vei aikaa. Kun lopulta saatiin kehitysvammalakiin itsemääräämisoikeuspykälät, päästiin ratifioimaan.

VANE on vammaissopimuksen valtiollinen koordinaatiojärjestelmä, jonka tehtävänä on edistää yleissopimuksen kansallista täytäntöönpanoa ja vammaisten henkilöiden oikeuksien huomioimista kaikkien hallinnonalojen toiminnassa.

Kohti yhdenvertaisuutta

Merja Heikkonen on aitiopaikalta seurannut, kuinka sopimusta on Suomessa noudatettu. Hänestä vammaissopimuksen keskeisin merkitys on siinä, että se on meillä voimassa laintasoisena ja Suomi on valtiona siihen sitoutunut.

-Sopimusta valvotaan kansainvälisesti eli Suomi raportoi säännöllisesti YK:lle sopimuksen täytäntöönpanosta. Suomessa laaditaan hallituskausittain kansallinen toimintaohjelma, jolla edistetään sopimuksen täytäntöönpanoa.

Heikkosen mukaan myös syrjinnän kielto, syrjinnän vastaiset oikeussuojakeinot ja kohtuulliset mukautukset ovat tärkeitä vammaissopimuksen elementtejä.

-Ne on lopulta saatu sopimuksen myötä. Toki yhdenvertaisuuslakia tulee vielä parantaa tulevaisuudessakin.
Heikkonen kertoo, että Suomi on ratifioinut myös sopimuksen lisäpöytäkirjan.

-Jos vammainen ihminen kokee, että hänen sopimuksen mukaisia oikeuksiaan loukataan, hän voi tehdä yksilövalituksen YK:n vammaiskomitealle, kun kaikki kansalliset oikeussuojakeinot on käytetty.

Vammaissopimus antaa perusturvaa vammaisille ihmisille heidän perus- ja ihmisoikeuksiensa toteutumiseen. Lisäksi se velvoittaa sopijapuolia aktiivisesti edistämään näiden oikeuksien toteutumista.

-Sopimuksen myötä vammaiset ihmiset saivat yhden oikeussuojakeinon lisää ja seurannalla varmistetaan, että vammaisten oikeuksien toteutumista tarkastellaan säännöllisesti.

Enemmän osallisuutta

Vaikka vammaissopimuksen ratifioinnin jälkeen edistystä on tapahtunut, kaikkea kuitenkaan ei ole ratkaistu. Vammaisfoorumin ja Ihmisoikeuskeskuksen jo vuonna 2018 eli kaksi vuotta sopimuksen ratifioinnin jälkeen tehty kysely paljasti, että vammaiset ihmiset kohtasivat edelleen paljon syrjintää, vähättelyä ja ohittamista.

Viime vuonna YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea tutki Suomen ensimmäisen maaraportin vammaissopimuksen täytäntöönpanosta ja antoi omat suosituksensa. Niihin sisältyivät muun muassa koulutusjärjestelmän kehittäminen osallistavammaksi, vammaisten henkilöiden vahvempi kuuleminen ja osallistaminen etujärjestöjensä välityksellä ja niiden riittävän rahoituksen turvaaminen, vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeutta koskevan lainsäädännön uudistaminen ja jo tehtyjen heikentävien päätösten kompensoiminen.

Merja Heikkonen vahvistaa, että parannettavaa on vielä paljon ja heikko taloustilanne on heikentänyt vammaisten ihmisten tilannetta entisestään.

-Mutta siitä huolimatta on menty myös eteenpäin, esimerkiksi osallisuudessa, esteettömyydessä ja tietoisuudessa. Ja kaikista ongelmista huolimatta meillä on edelleen hyvin edistyksellinen vammaispalvelulaki, joka sisältää toistakymmentä subjektiivista oikeutta. Se on paljon erityisesti, jos tilannetta tarkastelee kansainvälisestä näkökulmasta. Tulkinnassa tulisi vain entisestään korostaa perus- ja ihmisoikeuslähtöistä tulkintaa. Se meillä valitettavasti talouskurimuksessa unohtuu.

Heikkonen uskoo, että Suomen tiukka taloudellinen tilanne on voinut koventaa arvomaailmaa ja vammaisiin ihmisiin kohdistuvia asenteita, jotka muutenkin näyttävät muuttuvan varsin hitaasti.
Hän näkee, että asenteiden kohdalla kysymys voi olla ylipäätään vähemmistöihin kohdistuvista asenteista. Vammaiset ihmiset eivät edelleenkään näy riittävästi yhteiskunnassa, esimerkiksi työelämässä tai politiikassa.

-Kun vammaiset ovat pois silmistä, he ovat myös pois mielestä. Vammaisten ihmisten potentiaali tunnetaan huonosti, kun omia kokemuksia ei välttämättä ole.

Osallisuudessa, esteettömyydessä ja saavutettavuudessa on Heikkosen mukaan vielä paljon tekemistä. Heikkonen nostaa työllisyyden kärkeen parannettavien asioiden listalla, sillä työ toimii monelta osin yhdenvertaisuuden porttina, joka lisää taloudellista itsenäisyyttä, elämänsisältöä ja osallisuutta.

– Osa oikeuksista on instrumentteja toisten oikeuksien toteutumiseen ja työ on yksi tällainen. Tämä pätee myös näkövammaisten ihmisten kohdalla. Näkövammaisten ihmisten elämässä korostuu myös esteettömyys ja saavutettavuus, erityisesti tiedonsaannin osalta.

Mikä Merja Heikkoselle on henkilökohtaisesti vammaissopimuksessa tärkeitä?

-Jos pitää nostaa joitain yksityiskohtia, niin ne ovat itsenäinen elämä, yhdenvertaisuus ylipäätään ja osallisuus. Tuosta oikeudesta työhön jaksan myös puhua vaikka loputtomiin.
Heikkonen muistuttaa, että itsenäinen elämä on vahvasti sidoksissa vammaispalvelulain käytännön toimivuuteen ja siitä pitää huolehtia vaikeina aikoinakin.

-Jos vammaispalvelut eivät toimi, jäävät vammaiset ihmiset kotiin, ei hankita perhettä, ei opiskella tai mennä töihin yhteiskunnallisesta osallistumisesta puhumattakaan. Näkövammaisten kohdalla erityisen tärkeitä ovat liikkumisen tuki ja henkilökohtainen apu.