Läheisellä on merkitystä näkövammaisen kuntoutuksessa
Näkövammaiskuntoutukseen voi osallistua yhdessä läheisen kanssa.
Millaisia asioita tulee vastaan, kun näkövammaisen läheinen on mukana näkövammaisen kuntoutuksessa?
Airut-lehden uudessa podcastissa Markku Möttösen vieraina keskustelemassa ovat projektipäällikkö Satu Tommola Näkövammaisten liiton Iiris-kuntoutuksesta ja näkövammaisen läheinen Seija Lampinen Iisalmesta.
Satu Tommola vetää Iiris-kuntoutuksessa kaksivuotista Kelan kehittämishanketta, jonka otsikkona on Läheinen tiiviimmin osana näkövammaisen kuntoutusta.
Hankkeessa on kysymys aikuisten harkinnanvaraisesta moniammatillisesta yksilökuntoutuksesta.
– Aina ei hoksata, että myös läheiselle voi hakea päätöstä Kelasta. Läheinen voi olla puoliso, sisarus, vanhempi, aikuinen lapsi tai ystävä.
Tommola kertoo, että näkövammalla on aina vaikutusta myös läheisen elämään ja siihen, kuinka kuntoutuksessa saatu tieto siirtyy arkeen.
Hanke alkoi läheisten, näkövammaisten kuntoutujien ja ammattilaisten haastatteluilla, jotta saatiin tuntumaa siihen, millaisia asioita yhteisessä elämässä kohdataan ja miten läheinen on tähän saakka huomioitu kuntoutuksessa. Niiden pohjalta on kehitetty uusia toimintamalleja. Hankkeen lopputulemana ilmestyy myös opas Kelan sarjassa.
Seija Lampisen puoliso näkövammautui sarveiskalvon rappeutumasairauden seurauksena kaksitoista vuotta sitten. Näkö yritettiin pelastaa, mutta lopulta puoliso sokeutui kokonaan.
-Olin huolissani siitä, kuinka puoliso pärjäisi arjessa yksinään, kun olin töissä ja joskus myös yön pois kotoa. Hän joutui myös luopumaan monista harrastuksistaan.
Näön menettämistä seurannut suruvaihe oli rankka puolisolle ja hoidotkin veivät useasti sairaalaan, mikä vaikutti hänen mielialaansa. Tuttujen suhtautuminen näkövammaan vaihteli paljon, koska se oli uusi ja outo asia kaikille. Myöhemmin, kun se tuli ihmisille tutuksi ja he huomasivat, että mies on sokeutumisesta huolimatta edelleen sama, tilanne helpottui.
Kotona puolison sokeus näkyy päivittäin. Se on vaikuttanut työnjakoon, mikä varsinkin väsyneenä voi aiheuttaa negatiivisia tunteita. Rooleista aviopuolisoina Seija Lampinen on tahtonut kuitenkin pitää kiinni. Hänen mukaansa läheinen lähtee myös helposti auttamaan liikaa, mutta siihen auttaa keskustelu.
-Puoliso en edelleen täysivaltainen, aikuinen ja itsenäinen ihminen, Lampinen sanoo.
Satu Tommola kertoo, että läheinen on mukana noin viidenneksellä näkövammaisista kuntoutujista. Heidän kokemuksensa ovat pääsääntöisesti olleet hyviä. Läheiset kokevat myös vuorovaikutuksen kotona parantuneen merkittävästi kuntoutuksen jälkeen.
-Yleisesti ottaen perheenjäsenet sopeutuvat läheisen näkövammaisuuteen, mutta kullakin se vie oman aikansa. Ja vertaistuesta saa suurta helpotusta ja kullanarvoisia vinkkejä.
Myös Seija Lampinen on kokenut näkövammaiskuntoutuksen voimaannuttavana ja saanut käytännön oivalluksia ja ratkaisuja arkeen.
Luit juuri tiivistelmän Airut-podcastista, jonka voit kuunnella osoitteessa soundcloud.com/nakovammaistenliitto/airut-podcast-4-26. Podcastin tekstivastine löytyy Airuen verkkolehdestä osoitteesta www.airutlehti.fi/toimitus/tekstivastineet. Seuraava jakso ilmestyy 23. lokakuuta.