Pinja Eskola rohkaisee omannäköiseen elämään
Pinja Eskola on toimittaja, some-sisällöntuottaja, seksuaalineuvoja, kokemuspuhuja, podcast-emäntä ja uunituore mediatutkimuksen maisteri.
Eskola toivoo, että pystyy tarjoamaan vertaistukea muille vammaisille ihmisille.
Pinja Eskola kertoo oman tarinansa kautta vammaisuudesta ja vammaisena elämisestä sekä mielenterveydestä. Hän kirjoittaa ja puhuu myös seksuaalisuudesta ja suhteiden moninaisuudesta.
Eskolalla on CP-vamma, joka vaikuttaa liikkumiseen ja hienomotoriikkaa vaativiin tehtäviin. Kodin ulkopuolella hän käyttää pyörätuolia. Hän asuu kahden kissan kanssa, mutta nurkissa pyörii jonkin verran myös kumppani.
Ennen kouluikää Pinja Eskola ei ajatellut olevansa vammainen. Hänen kasvuympäristössään vammasta ei tehty numeroa eikä sitä surkuteltu millään tavoin. Hän sai tarvitsemansa kuntoutuksen ja teki samoja asioita kuin muut lapset. Häneltä myös vaadittiin samoja asioita kuin muilta.
Mitä vanhemmaksi Pinja varttui, sen voimakkaammin ”vammaisuus lävähti kasvoille”. Muut osoittivat, että hän on erilainen eikä kuulu joukkoon.
– Peruskoulu oli siltä osin vaikeaa aikaa. Minulta puuttui kokonaan vertaistuki.
Pinja Eskola kertoo nähneensä muita vammaisia vain kerran vuodessa kesän kuntoutusjaksoilla. Mediastakaan ei löytynyt esikuvia, kun missään ei näytetty toimintakykynormista poikkeavia hahmoja, joiden elämää ei olisi esitetty kärsimyksenä.
Vuonna 2014 hän lähti mukaan Invalidiliiton järjestämään tilaisuuteen ja tutustui siellä nykyiseen hyvään ystäväänsä.
– Hänellä oli vaikuttamisen palo ja se tarttui minuunkin.
Tapahtuman inspiroimana Eskola päätti tutkia, mitä muuta vammaisjärjestöt tarjoavat ja kouluttautui muun muassa kokemustoimijaksi ja lähti muullakin tavoin mukaan vammaisjärjestötoimintaan.
– Teini-ikäinen Pinja ei uskoisi, mitä kaikkea teen nykyään. Aiemmin inhosin esiintymistä. Nyt minusta on ihanaa astua yleisön eteen puhumaan, hän naurahtaa.
Tekstejä muiden rohkaisemiseksi
Pinja Eskola nostaa teksteissään ja puheissaan esiin ilmiöitä, joita hän havaitsee tai joihin törmää omassa elämässään. Henkilökohtaisista asioista tai arjestaan hän ei julkisesti kerro.
Kun hän aloitti blogikirjoittamisen seitsemän vuotta sitten, hän ei jäsennellyt tai suuremmin etukäteen miettinyt tekstejään tai huoltanut kieltä, vaan kirjoitti tajunnan virtaa.
– Purin blogiteksteihin turhautumistani ja pahaa oloani. Nykyään harkitsen tarkoin, mitä ja miten kirjoitan. Olen määritellyt rajani ja pidän niistä kiinni. En kerro elämästäni vaan ilmiöistä ja yhteiskunnassa tapahtuvien muutosten vaikutuksista vammaisena elämiseen.
Pinja Eskola toivoo kirjoitustensa rohkaisevan muita. Hänen mukaansa vammaisuuden ei tarvitse olla sitä, millaisena media sen etenkin hänen kasvaessaan esitti. Vammaisen on mahdollista elää itsensä näköistä elämää. Unelmia pitää olla ja niitä kannattaa tavoitella siitä huolimatta, että haaveiden toteuttamiseksi joutuu tekemään mukautuksia. Joistakin haaveista voi joutua luopumaan.
– Tärkeintä on miettiä, mitä haluaa oikeasti ja mitkä asiat tekevät onnelliseksi, hän sanoo.
Eskola toivoo, että hänen julkaisunsa tarjoaisivat vertaistukea ja helpotusta arkeen.
– On aivan mahtavaa kuulla esimerkiksi, että vaikutuksestani sote-alan ammattilaisten koulutuspäivään on lisätty vammaisten seksuaalisuutta käsittelevä luento tai postaukseni ansiosta nuori vammainen on uskaltautunut lähteä opiskelemaan unelma-alaansa.
Eskola haluaa kertoa postauksillaan, että vammaisuuden ei saa antaa määritellä ihmistä eikä muiden ennakkoluulot saa estää ketään tavoittelemasta haluamaansa.
– Tottakai minäkin kohtaan toisinaan alentuvaa suhtautumista vammaisuuteni vuoksi. Esimerkiksi erilaisiin paneeleihin osallistuessani joku voi alkaa puhua minulle lässyttämällä tai ylikorostetun selkeästi, vain siksi, että liikun apuvälineellä.
Vammaispalvelulaista on uutisoitu viime aikoina paljon ja usein käytetty kieli on mutkikasta ja vaikeaselkoista. Pinja Eskola käyttää aikaa asioiden taustojen ja vaikutusten selvittelyyn ja pyrkii omissa päivityksissään kertomaan selkeästi, mitkä jonkin poliittisen päätöksen todelliset vaikutukset voivat olla vammaisten arkeen.
Vihapuhe huolestuttaa
Eskola on myös syvästi huolissaan erilaisuutta kohtaan osoitetun vihan nousemisesta yhteiskunnassamme. Sosiaalisen median vihapuheet ja väkivaltaiset teot julkisilla paikoilla ovat lisääntyneet huolestuttavasti.
– Kun aloitin vaikuttamistyön, sain pelkästään positiivisia kommentteja. Nykyään lähes jokaisen laajalle leviävän, eli ihmisiä puhuttelevan ja keskustelua herättävän sekä runsaasti jakoja keränneen postauksen jälkeen saan vähintään yhden vihapuheeksi tulkittavan viestin tai kommentin.
Eskola kertoo, että häntä auttaa se, että hän ei puhu postauksissa suoraan omasta elämästään. Ikävät kommentit eivät pääse menemään syvälle ihon alle. Isoihin yleisötapahtumiin osaksi väkijoukkoa meneminen kuitenkin pelottaa näkyvästi vammaisena.
Sosiaalisen median näkyvyydestä on seurannut toki paljon mukaviakin asioita: Eskolaa tullaan moikkaamaan ja hänelle kerrotaan, kuinka hänen postauksensa ovat antaneet rohkeutta lähteä tavoittelemaan unelmia, pieniä ja suuria.
Entä nuoren naisen omat unelmat?
– Elämä on hyvää. Saan tehdä asioita, jotka koen merkityksellisiksi. Tietenkin olisi hienoa, jos sosiaalisen median sisältöjä voisi tehdä osittain työkseen eikä kaikkea toimeentuloa tarvitsisi metsästää muilla hommilla, Pinja Eskola sanoo.
Pinja Eskolan löydät sosiaalisesta mediasta mm. seuraavilta kanavilta:
Instagram: @kynaniekka
Blogi: kynaniekansalaisetmietteet.com
Spotify: Rampaseksiä-podcast