Pistekirjoitus elävän perinnön kansalliseen luetteloon
Pistekirjoituksen käyttö ja opetus on hyväksytty osaksi Suomen elävän perinnön kansallista luetteloa yhdessä 21 muun aineettoman kulttuuriperinnön kanssa.
Pistekirjoitus on nostettu myös Saksassa, Ranskassa ja Sloveniassa kansalliseen aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon, ja samanlainen nimeämisprosessi on meneillään ainakin seitsemässä muussa maassa ympäri maailmaa.
Elävän perinnön kansallisen luettelon täydentäminen Unescon yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta hyväksyttiin vuonna 2003 Unescon yleiskokouksessa. Suomi ratifioi sopimuksen vuonna 2013 ja Museovirasto vastaa sen toimeenpanosta Suomessa.
Yleissopimuksen tavoitteena on edistää aineettoman kulttuuriperinnön suojelua, taata eri yhteisöjen, ryhmien ja yksilöiden aineettoman kulttuuriperinnön kunnioittaminen sekä lisätä tietoisuutta aineettoman kulttuuriperinnön merkityksestä. Sopimus painottaa perinteen välittämistä ja kulttuurista moninaisuutta sekä ihmisten osallisuutta kulttuuriperintöön.
Pistekirjoitus on sokean ja vaikeasti heikkonäköisen ihmisen luku- ja kirjoitustaito, ja sokeiden koulutuksen sekä ammatillisen ja sosiaalisen osallisuuden perusta. Kirjoitusjärjestelmä on kehitetty vuonna 1825 ja vakiintunut Suomeen 1800-luvun lopulla, ja sillä on lukuisia erilaisia sovellusmuotoja. Kirjoitusjärjestelmä on samanlainen kaikkialla maailmassa, vaikka paikallisiakin eroja on.
Pistekirjoitusta esittivät kansalliseen luetteloon Näkövammaisten liitto, Näkövammaisten Kulttuuripalvelu, Näkövammaisten kirjastoyhdistys, Saavutettavuuskirjasto Celia / Kansallisarkisto, Valteri-Onerva, Finlands svenska synförbund, Suomen Kuurosokeat, Näkövammaiset lapset ja Näkövammaisten liikkumistaidon- ja näönkäytönohjaajat.
Päätökset Unescoon lähetettävistä ehdotuksista tekee opetus- ja kulttuuriministeriö Museoviraston esityksestä aineettoman kulttuuriperinnön asiantuntijaryhmän tuella.