Airut-podcast 3/2026:n tekstivastine

Kuuntele Airut-podcast 3/2026.

Näkövammaisten liitto

Yhdessä näemme enemmän

Airut podcast on Näkövammaisten liiton Airut lehden sukellus aiheeseen, joka herättää kysymyksiä, hämmästystä, toiveikkuutta tai iloa. Langan alkupää voi olla näkövammaisen ihmisen käsissä, mutta sen toista päätä saattaa pidellä ihan kuka tahansa. Tervetuloa mukaan kuuntelemaan Airut podcastia, jonka tämänkertaisena aiheena on yrittäjyys.

Möttönen:    Minä olen Markku Möttönen, ja tällä kertaa meillä on Airut podcastin aiheena yrittäjyys, ja erityisesti, millaista on toimia näkövammaisena yrittäjänä. Mä olenkin saanut kaksi vierasta, en tänne livenä, vaan etäyhteyden päähän. Ensinnäkin Näkövammaisten liiton oikeuksien valvonnan asiantuntija, ja työelämäasiantuntija Tapio Tiilikainen. Missäs ihmeessä Tapio olet tällä hetkellä.

Tiilikainen:   Tapio on Joensuussa, missä tämä varsinainen työpiste sijaitseekin. Terveisiä vaan täältä kesästä.

Möttönen:    Hieno homma saada sinut mukaan. Ja erittäin hienoa on saada mukaan myös näkövammainen yrittäjä, Veli-Matti Aittola, ja sopinee Veli-Matti, että kutsun sinua tästä lähtien tässä podcastissa Velluksi. Missä sinä muuten olet?

Aittola:          Joo, Vellu käy oikein hyvin, ja sijainti on Nurmijärvi ja kotinojatuoli täällä olohuoneen nurkassa.

Möttönen:    No niin, siellä Aleksis Kiven maisemissa.

Aittola:          Juu, hän täällä tallailee päivittäin ajatuksissamme.

Möttönen:    Mutta, mennään sitten tähän päivän aiheeseen, eli yrittäjyyteen. Ja hypätään oikeastaan lähestulkoon syvään päähän. Eli Vellu, miten ja miksi päädyit yrittäjäksi?

Aittola:          Tuolla Loviisassa silloin aikoinaan kun synnyin ja meitä oli kuushenkinen perhe, ja mun isä oli yrittäjä, rakennusalan yrittäjä. Ja oikeestaan se tuli jo siinä nuoruudessa selväksi mitä se yrittäjyys on. Elikkä välillä lankapuhelin toimi, ja välillä ei. Ja välillä syötiin hyvin ja välillä ei. Ja jotenkin semmonen aktiivisuus, että tehdään paljon koko ajan ja touhutaan, niin ehkä se tuli siinä nuoruudessa jo tutuksi. Ja sitten oikeestaan, kun koulut siinä kävin, peruskoulun, ja siirryin sitten sopivasti tonne rakennuksille töihin, eka hanttihommiin. Ja mun veljetkin oli jo lähtenyt sitten rakennusalalle, ja itsekin meinasin siirtyä sitten vähän opiskelemaan sitä enemmän. Mutta sitten näkö yllätti ja alkoi heikkenemään, tosiaan verkkokalvorappeuma. Ja sitten sopivasti tuli toi lama. Ja sen jälkeen sitten oikeestaan normaali kaava, Näkövammaisten keskusliiton kautta tämmöselle KTS-jaksolle, ja sain tietää sitten näistä opiskelumahdollisuuksista, kuntoutuksista ja muista. Ja Arla instituuttiin sitten yhdeksi vuodeksi eka tonne kaupan ja hallinnon puolelle opiskelemaan kaikennäköistä markkinointia ja kirjanpitoa. Ja siitä sitten pianonvirittäjälinjalle kolmeksi vuodeksi. Ja pianonvirittäjän työhön on yksityisyrittäjyyshommia. Oikeestaan se tuntui niin kun tutulta ja turvalliselta.

Möttönen:    No, jos tässä vähän niin kun kelais taaksepäin, niin uskotko, että sinusta olisi tullut yrittäjä, jos et olisi näkövammautunut?

Aittola:          Kyllä mä luulen, juu, kyllä mä luulen, että olis tullut, että rakennusmestariksihan mä alun perin vähän niin kun tähtäsin, kun isäkin oli rakennusmestari. Ja sieltä kautta sit varmaan oma rakennusyritys tai näin, mitä jotenkin ajattelin, että saa pitää itse langat käsissä, se oli ehkä se ajatus.

Möttönen:    No, millaista oli ryhtyä yrittäjäksi ja vielä näkövammaisena? Toisaalta vois ajatella, että yrittäjäksi nyt on aina ja kaikissa tilanteissa voi olla helpompaa ryhtyä, kun ei tällaista vammaa ole, mutta miltä se tuntui ja millasta se oli ryhtyä  yrittämään näkövammaisena?

Aitola:           Siihen aikaan kun valmistuin 30 vuotta sitten pianonvirittäjäksi, niin mä näin vielä tosi hyvin, et en enää autoa ajanut, mutta niin kun pystyin tekemään kaikki kirjanpidot ihan kynällä ja paperiin ja näin. Se ei ollu mitenkään haastavaa, että totta kai näki huonommin, et joku liikkuminen paikasta A paikkaan B, niin silloinhan oli tosiaan nää taksikuljetusmahdollisuus, että ne siirtymät meni siinä. Ja jotain pieniä haasteita oli sitten, jos meni jonnekin asiakkaan kotiin ja näin, että se piti vaan tiedostaa. Mutta sitten tavallaan siinä kun lähti heikkenemään tää näkö, niin siellä sitten oikeestaan pikkuhiljaa kun tulee niistä haasteita, justiinsa ensimmäisenä liikkumisen puolella. Mutta sitten, kun mentiin eteenpäin jo 2000-luvulle, niin sitten alkoi tuleen tää digitalisointihommat. Ja sitten kun ei pystyny enää mitään kirjanpitoa tekemään, niin sitten piti ottaa muut konstit käyttöön.

Möttönen:    Sä olet työskennellyt, niin kun tuosta urasta kuulin, niin myös työntekijän asemassa, siis ihan toisen työnantajan palveluksessa. Niin mitä sä ajattelet sitten näin näkövamman ja yrittäjyyden yhdistämisestä?

Aittola:          Joo, mulla oli siten siinä 2000-luvun alussa, kun niin kun digitaaliset pianot ja muuta tuli markkinoille, siinä tuli semmonen pieni notkahdus myös tässä Suomen taloudessakin, eli alkoi pikkusen työt vähenemään. Mä lähdin takaisin vielä vähän rakennuksille töihin, mutta sitten mä siirryin tommoselle mediatoimistoalalle. Ja sitten siinä yhteydessä kuitenkin tein yrittäjän töitä. Niin kyllä se mulle oli hyvin raskasta niin kun just se ajatus, että joku muu määrää mitä mä teen ja missä mä saan olla ja mihin aikaan, ja sä et saa pitää lomia silloin, ja lomia tällöin. Se oli kyllä tosi hankalaa, kun näkö vähän heikkeni, ja se loi semmosia tiettyjä paineita. Sitten aina kun pääsi niiden töiden jälkeen, puoli viiden jälkeen sit tekemään niitä omia yrittäjän töitä, niin se oli jotenkin taas semmonen, et hei, nyt mä olen niin kun ite päättämässä, mitä mä teen ja milloin mä teen. Niin se oli kyllä silleen tosi paljon helpompaa tehdä sitä yrittäjän työtä.

Möttönen:    Sä oikeastaan tässä jo vähän mun seuraavaan kysymykseen vastasitkin, mutta kysyn sen silti. Eli mikä on parasta ja toisaalta mikä on ehkä ikävintä yrittäjyydessä?

Aittola:          No, parasta on se, että mä saan itse hallinnoida täysin mun aikatauluja, mun arkea, että siinä ei kukaan sano yhtään mitään mulle, tää on aika tiukastikin sanottu. Totta kai yrittäjyydessä on aina ne riskit, että mitä se huominen tuo tullessaan. jos tulee joku korona, tai joku muu tänne, valtaa kaiken maailman tässä näin, että se ennakointi. Ja tietysti nyt kun 30 vuotta on takana, niin mä osaan jo ennakoida mitä tulee ja näin. Siinä on ne omat haasteet, riskit. Ja sitten, että esimerkiksi sana loma, niin sitähän ei ole, että on olemassa vaan vapaa-aikaa ja työtä. mutta se on parasta. Esimerkiksi nyt, mä olen ottanut tästä aamupäivän vakaaksi, en mä ole kysynyt keltään, mä vaan otin tämän vapaaksi. Ja sitten tavallaan se, että tietysti, kun mun vaimokin on yrittäjä, niin jos me pidetään yks, kaks vapaapäivää jossain, niin se on meille yhtä juhlaa, se on kun viikon loma. Me ei eletä kohti sitä lomaa, vaan meille siinä arjen keskellä me voidaan ottaa semmosia hyviä hetkiä. Mutta tavallaan se semmonen tulevaisuus, niin se on aina vähän kysymysmerkki. Joskus se voi vähän ahdistaakin, mutta sen kanssa tulee toimeen. Sitten taas, kun ajattelee sitä tosiaan, että  on toisen palveluksessa, niin sehän on sitten tasaisempaa ja ehkä ei niin huolta huomisesta, on ne lomat ja näin. Mutta jotenkin nykypäivää kun mä ajattelen, että on paljon taloudellisia haasteita firmoilla ja muuta, niin se, että mitä minäkin koin, kun olin toisen palveluksessa, ne YT-neuvottelujen paineet, en mä halua ikinä kokea semmosta enää. Ja varsinkin, kun mä olin näkövammainen silloin, mut sitten vihdoin ja viimein irtisanottiin, niin kyllä mä olen hyvin heikossa asemassa, tai koin silloin olevani näkövammaisena toisen palveluksessa. Kun oli vielä semmosessa yhteisössä, missä ei hirveesti ollut näkövammaisia. Ehkä tässä tämmönen tiukka pläjäys siihen.

Möttönen:    Joo, me tietysti niin kun Tapionkin kanssa, niin me odottelemme varmaankin juurikin sitä kesälomaa. No, Tapio on tässä vastikäänkin lomaillut, että meillä on nämä lakisääteiset lomapäivät, joita me odotamme, kun kuuta nousevaa. Mulle myös, varsinkin yrittäjät ja yrittäjäkaverini, ja sitten eläkkeellä olevat, ne aina kummastelevat, että mikä ihmeen loma. Mutta Tapio, otetaanpa sinutkin tähän mukaan, olet ollut nyt hiljaa, kun Vellun kanssa ollaan keskusteltu. Mutta sinulta kysyisinkin, miltä näkövammaisten yrittäjien arki näyttää sinun näkökulmastasi työelämäasiantuntijana?

Tiilikainen:   No, suoraan sanottuna se yrittäjän arki ei ehkä niinkään käy. Mutta jos ajatellaan niitä yhteydenottoja, niin ne voi jakaa kahteen ryhmään. Siellä on aloittelevia tai aloittamista suunnittelevia näkövammaisia, ne on yhteydessä. Ja heidän kanssaan sitten mietitään sitä, mikä se oikea tie on, ja mitkä tiedon ja tuen lähteet on julkisella puolella lähinnä. Ja sitten varmaan samaan nippuun tulee ne yhteydenotot sieltä julkisen puolen yritysneuvonnasta, kun heillä on näkövammainen asiakas, miten voimme heitä neuvoa, mitä yhteistyössä heidän kanssaan tehdään. Ja sitten toinen suuri ryhmä on nää yrittäjät, joilla on edessä joku murrosvaihe. Siellä on yrittäjiä, joilla näkö heikentynyt tai kokonaan menny yrittäjänä ollessa, että mitäs siinä sitten tehdään. Mitä henkilöön liittyvää siinä voidaan tehdä, onko se ammatillinen kuntoutusselvitys ja miten ne vammaistuet ja kaikki tämmönen. Tai mitä sille yritykselle tehdään, niin siinäkin on oma mielenkiintonsa sitten varmaan, kun ei enää se työkyky olekaan enää semmonen, mitä se on ollut.

Möttönen:    Eli se on aika laaja kysymysten patteri tulee, kun yhdistetään sosiaalituet yrittäjätoimintaan, ja sitten toisaalta erilaisia yritysmuotoja, ja miten niitä perustetaan ja lakkautetaan, niin siinäpä sitä on melkoinen viidakko.

Tiilikainen:   On se, mutta onneksi meillä on julkisella puolella tämä nimenomaan siihen kovaan ytimeen, yrittäjyyteen liittyvä palvelu. Siellä on uusyrityskeskukset, ja työllisyysalueitten yritysneuvonnat. Yrittäjäjärjestö on myös aika vahva, se asiantuntemus ja palvelupaletti, että sieltä saa siihen. Mutta meillä on tää sitten, mitkä liittyy esimerkiksi vammaispalveluihin, apuvälineisiin, ehkä sitten näihin saavutettavuusjuttuihin ja tämmöseen on meillä se asiantuntemus.

Möttönen:    Heijastuuko tällä hetkellä sinulle tuleviin, yrittäjiltä tuleviin kysymyksiin mitenkään yrittäjien eläketurva, josta puhutaan aika paljon. Se on jonkinlaisessa muutoksessa, kun maan hallituskin linjasi uusia asioita, joita sitten tietysti saatetaan lainsäädännöllä voimaan, ne ei vielä ole voimassa, mutta onko tullut kyselyitä paljon eläketurvasta?

Tiilikainen:   No, ei ehkä niinkään kyselyjä. Siitä on keskustelua ollut, kun se on vähän ilmassa. Ja se on tavallaan niin yleinen yrittäjien, jos voi sanoa, että ongelma se YEL-juttu kaiken kaikkiaan, että se ei sinänsä kohdistu suoraa, että oletko näkövammainen tai näkevä tai niin poispäin. Se on se järjestelmä nyt minkälainen on, ja me ei siihen ihan hirveesti oteta kantaa. Tietysti selvitetään omalta osaltaan myös sitä, että siellähän on myös turva tässä YEL-järjestelmässä, että kyllähän siellä sitten on myös sairauspäiväraha ja eläkeasiat tulee sitä kautta, että kannattaa olla hyvin selvillä, että mitä se tarkoittaa omassa yritystoiminnassa.

Möttönen:    Näin on. Vellu, hiljattain on tehty tämmönen kysely näkövammaisille yrittäjille, ja yrittäjät kokivat suurimmaksi haasteeksi digipalveluiden saavutettavuuden, apuvälineiden toimivuuden ja liikkumisen. Kuulostaako nää asiat tutuilta?

Aittola:          Totta kai, että nehän on tämmönen selkee kolmikko. Mutta

Möttönen:    Miten olet ratkaissut haasteet, jos sinulla haasteita näissä on?

Aittola:          No, oikeastaan noi digitaaliset palvelut, nehän aina tuo niitä haasteita, varsinkin tää laskutuspuoli. Niitä on tommosia tietynnäköisiä portaaleja, mitä kautta pitäis jotain laskuja laittaa menemään, ja sitten siellä on joku ponnahdusvalikko, mikä ei vaan kerta kaikkiaan, mä käytän ruudunlukua, niin ei toimi. Ne niin kun rasittaa tosi paljon. Ja sitten kun kuitenkin on yrittäjä, eikä halua sitten pankin kautta ottaa mitään näitä verkkolaskuhässäköitä, kun nekin maksaa. Täytyy kuitenkin aina miettiä, kun kaikki maksaa, ja kaikki ottaa provikat sieltä sun täältä, niin täytyy jonkinlainen tämmönen järkevyys olla niistä. Ihan tommosta pdf-laskua, mitä mä lähettäisin eteenpäin, niin ei aina, se ei ole vaan mahdollista, niin sitten pitää vaan painia tämmösten asioiden kanssa. Ihan eilenkin tuli just yksi toimeksianto, tommonen pianonviritysjuttu yhteen kouluun, niin mä kysyin, että mikäs laskutus, niin sieltähän tuli sitten heti tää niin sanottu putki. Elikkä mä sanoin, että mulla sitä ei ole, niin voinko lähettää pdf-laskun, vai onko joku muu sitten vaihtoehto? Niin ne nyt sitten miettii sitä. Niitten kanssa joutuu tappelemaan. Liikkumisen kanssa, no, mulla on tietysti toimipaikka, missä mä työskentelen, missä mä teen näitä hyvinvointialan palveluja, näitä hierontahommia. Mutta sitten tietysti nää liikkuvat palvelut, mitä mä teen. Käyn kouluttamassa tai pianonvirityshommia, niin taksit liikkuu joo, huonommin ja huonommin, saatavuus on hankalampaa. Kyllähän nää nyt nää nykymaailman hyvinvointialueiden kaikki nää kilpailutukset ja muuta, niin kyllä se heikentää sitä liikkumista ja menemistä, ja alueet kapenee ja muuta. Sen kanssa pitää olla kyllä tosi tarkka, ja vähän laittaa nyrkkiä pöytään, että hei, mun täytyy pystyä tekemään työ. Ne on niitä, ne digitaaliset palvelut ja sitten tää liikkuminen on ehkä ne suurimmat ongelmat ja haitat, mitä tässä nyt on tullut vastaan.

Musiikki

Möttönen:    Kyselyssä annettiin kritiikkiä myös siitä, että liitto tarjoaa päällekkäistä palvelua julkisen sektorin kanssa tässä yrittäjyyteen liittyvässä toiminnassa. Sinäkin Tapio äsken tuossa mainitsit yrittäjäjärjestöt ja mitä kaikkea siinä tulikaan näitä julkisen palvelun tehtäviä hoitavia yrittäjyyteen hoitavia palveluita tarjoavia tahoja. Mitä olet tästä mieltä tämän kyselyn tuloksesta tältä osin ja näetkö, että yrittäjien neuvonta on edelleen luonteva osa liiton toimintaa?

Tiilikainen:   No, minun mielestä ei ole päällekkäistä palvelua missään nimessä. Aikoinaanhan liitossa tehtiin yritysten liiketoimintasuunnitelmia, rahoituslaskelmia ja mitä markkinointisuunnitelmia niitä tehtiinkään. Mutta siihen, meillä on niin vahva se julkisen puolen ammatillinen ja ilmainen tuki olemassa, että meidän tarvitse siihen ruveta, eikä meillä ole ammattitaitoakaan semmoseen ruveta. Kyllä se perustuu se meidän yritysneuvonta, hämääkö se nimike sitten, kun puhutaan yritysneuvonnasta, että kun julkisella puolella on, että tulee päällekkäisyyttä. Mutta meillä perustuu kokonaan meidän tähän näkövammaisosaamiseen ja tietoon, että tuodaan siitä se lisäarvo. Meillä on tietoa sitten apuvälineselvityksestä, kuntoutuksesta, vammaispalveluista, elinkeinotuesta, saavutettavuudesta, kohtuullisesta mukautuksesta, mitä kaikkea sitä onkaan tämmöstä, mitä ei varmasti julkisella puolella ole, kun ihan satunnaisesti. Eikä sieltä voi oikein vaatia, että siellä olisikaan tämmöstä. Ja tähänhän meidän rahoituskin perustuu, ainakin se ulkopuolinen rahoitus, että me ei tehdä sitä päällekkäistä työtä.

Möttönen:    Eli ovatko nuo äsken mainitsemasi asiat, ne ovat sitä lisäarvoa, mitä liiton palvelu tuo yrittäjälle?

Tiilikainen:   Kyllä, nimenmaan, näin minä näen.

Möttönen:    Vellu, mitenkäs sinä, oletko sinä saanut liitolta tukea yrittäjyyteesi?

Aittola:          Sillon 30 vuotta sitten, kun aloitin yritystoiminnan, niin nythän esimerkiksi starttiraha, varmaan on vieläkin, mutta se on varmaan vähän erityyppinen kun silloin. Niin olin yhteydessä asiasta, ja silloin jouduin olemaan työttömänäkin, mä en muista, siinä oli joku aikamääre. Kun mä valmistuin toukokuun lopussa, niin sitten mun piti olla työttömänä ja sitten mä sain hakea sitä starttirahaa, se oli joku ihan hämärä juttu ja ärsytti tosi paljon se, että mitä tässä kesällä nyt lompsitaan. Ja siihen sain silloin apua. Se oli kyllä ihan hyvä, että pääsi vauhtiin. Joo, siinä tuli ensimmäinen kosketus.

Tiilikainen:   Mä voisin tohon sanoa, että starttirahajärjestelmä on edelleen olemassa. Siinä on just tää idea, että työttömänä voi aloittaa sen yrittäjätoiminnan, niin saat saman tuen sillä starttirahalla, kun saisit sen, mitä nyt työttömänä voit saadakaan tukea.

Möttönen:    Mitä sä Tapio arvioit, miten hyvin se on tunnettu, että tällainenkin on edelleen voimassa?

Tiilikainen:   Kyllä minä luulen, että se on tunnettu, että näillä, jotka on työttömäksi ilmoittautunut ja niillä on vähänkin vihiä itsellä, että rupeaa yrittäjäksi, niin kyllä sieltä työllisyysalueelta tulee ohjausta ja neuvontaa siihen. Siinä on muutamia suden kuoppia siinä starttirahassa, että kun olet työttömänä, että silloin ei missään nimessä pidä edes toiminimeä tai Y-tunnusta hakea, ennen kun olet saanut starttirahapäätöksen ja tämmöset. mutta kyllä mä luulen, että ne on aika hyvin tiedossa, ja meiltä saa sitä lisätietoa jos tarvitaan.

Möttönen:    Kerroit Vellu tuossa, mitä palveluita sä olet aikoinaan liitolta saanut tähän yrittäjätoimintaan, niin mitä sä toivoisit tulevaisuudessa, millaisia palveluita?

Aittola:          Kyllä se yrittäjäpäivä pitäis laittaa tulille uudelleen. Ja semmonen yrittäjäpäivä, että kaikki olisi läsnä, eikä mitään etädigihommelia, että pystyis vähän kasaamaan sitä, kuka tekee missäkin ja vähän niin kun törmäiltäis tuolla käytävillä, tai missä se homma pidettäiskin. Ja vähän, että mitä kuka tekee missäkin. Ja muutamia luentoja siihen, ja tämmöstä vertaistukihommaa. Mun mielestä se olisi tosi kiva, kun semmonen aikoinaan on ollut tämmönen yrittäjäpäivä. Ja sitten, jos joku ei meinaa lähteä sieltä kotoa niihin juhliin, tai anteeksi, tapahtumaan, niin sitten pitää liiton kehittää joku hyvä juttu. Esimerkiksi ämpäri, missä lukee, että yhdessä näemme enemmän, niin kyllä jengi tulee paikalle. Mutta tämmöstä yhteisöllisyyttä vähän, se vois olla ihan kiva.

Möttönen:    Näin on ja kaffetta pitää olla tarjolla, sillä suomalainen lähtee aina tilaisuuteen kun tilaisuuteen. Mitä sinä Tapio sanoisit näkövammaiselle yrittäjyyttä harkitsevalle? Miten sä rohkaisisit yrittäjäksi? Nythän yleisessä keskustelussa ihan maan hallituksenkin taholta pyritään koko ajan tekemään yrittäjyyttä helpottavia toimia. Helpottaako ne, niin siitä voidaan olla montaa mieltä, ja varmaan on erilaisia mielipiteitä. Mutta miten sä näet tämän kysymyksen näkövammaisten kohdalla? Kannattaako yrittäjyys?

Tiilikainen:   No, kyllä mä ehdottomasti olen sitä mieltä, että ainakin kannattaa tutkailla sitä, olisiko se oma osaaminen sellasta, että sitä voisi hyödyntää yrittäjänä. Ja kyllähän ehdottomasti niitä on helpotettu yritystoiminnan aloittamista, että kyllä sitä byrokratiaa on karsittu, että se ei ole enää niin valtava homma, kun aloitat yrittäjänä. Ja sitä tukea ja tietoa on saatavilla. Ja kun tossa Vellu on niin hyvin avannut tuota, että jos joku harkitsee, niin kelaa tämän tarinan alkuun ja kuuntelee Vellun puheenvuorot, niin siinä huomaa, että mitä kaikkea hyvää siinä voi olla siinä yrittämisessä verrattuna esimerkiksi normipalkkatyöhön.

Möttönen:    Miten sä Tapio näet, vaatiiko se yrittäjäksi ryhtyminen jonkinlaista tietynlaista luonnetta? Mä ajattelen tietenkin itseäni, että herra paratkoon, minusta ei missään olosuhteissa olisi yrittäjäksi. Joudutteko te koskaan tällaseen tilanteeseen, että ehkä huomaat sinä, että ei tää ehkä toimi, uskaltaako sen sanoa sitten henkilölle?

Tiilikainen:   No, lähinnä se on ollut tämmösiä, että siellä on tämmönen aloitteleva, jolla idea on niin kaukana todellisuudesta, että sitten on pitänyt vähän sanoa, että mitetitääs tätä ja kyselepäs vähän ympäristöä ja tutkaile, että onko tässä mitään realismia tässä. Se on lähinnä se yritysidea on ollut joskus niin. Mutta en minä ole henkilöön liittyviä juttuja, siellä voi olla jotain, että pitäis ehkä tsekata niitä näkövammaistaitoja, että on apuvälineiden käyttötaidot on, että pystyy omaehtoisesti hakemaan sitä tietoa, ja semmosia taitoja, että niissä voi olla vähän puutteita. Mutta ei semmosia, että ne olis persoonakysymyksiä sinänsä. Mutta tästä sinun ja minun tilanteesta, me ollaan niin pitkään oltu palkkatöissä, että ehkä se vois olla hyvä näkökulma välillä miettiä sitä yrittäjyyttäkin.

Möttönen:    Aivan. Ja toisaalta voi sanoa, että sinun pakeillesi ei kannata tulla, jos jalat ovat tukevasti ilmassa?

Tiilikainen:   Kyllä kannattaa, kyllä kannattaa.

Möttönen:    Näin on. Miten sinä Vellu ajattelet yrittäjän tulevaisuutta, millaisia suunnitelmia ja toiveita sinulla on tulevaisuudelle?

Aittola:          Totta kai, että pystyy tekemään mahdollisimman pitkään tätä duunia. Kumminkin mun eläkeikä on tuolla 75, katotaan nyt sitten, kuinka pitkään sitä jaksaa. Mutta että pysyis hyvässä kunnossa, totta kai fyysinen työ, mitä teen. Ja nää on tietysti aina hankalia tämmöset kansainväliset selkkaukset, ja mitä nyt kaikkea näitä viruksia ja muita täällä pyörii, että ne vaikuttaa tosi paljon ihmisten toimintaan ja liikkumiseen, ja miten ne käyttää sitten palveluja. Yleensä siihen rahan käyttöön. Semmonen toive nyt on, että tämä nyt rauhoittuis tämä vouhottaminen näiden drone taivalla ja hoh hoh, että päästäis semmoseen normaaliin arkirytmiin. Koska tota tulevaisuutta on sitten paljon helpompi tavallaan sitten miettiä, mitä siellä tapahtuu. Tossa justiin, kun puhuttiinkin siitä yrittäjyydestä, niin ne riskit on just siinä, että mitä huomenna tapahtuu, mitä kahden viikon päästä. Jos uusi yrittäjä aloittaa nyt, niin onhan tää vähän tämmönen maailma, että mitähän tässä nyt tapahtuu. Sitten kun tulee, semmonen normiarki pyörii, niin uskaltaa heittäytyä siihen yrittäjyyteen enemmän, ja tietää, että se vie sen jonkin aikaa ennen kun sä pääset oikeasti semmoseen hyvään tasapainoon kaikkien näitten kustannusten ja asiakkaiden ja muitten kanssa. Mutta vähän se semmonen toive, että tämä rauhoittuis nyt tämä kansainvälinen tilanne, että päästäis siihen normaalin arkirytmiin.

Möttönen:    No, entäpä Tapio, jos saat pienen kristallipallon siellä käteesi tai tuijotat sitä, niin miltä liiton yrittäjyystyön tulevaisuus, miltä se näyttää ja entä ylipäätään näkövammaisten yrittäjyys?

Tiilikainen:   No, kyllä minä luulen, että meillä jatkossakin yrittäjäneuvontaa on ja pitää olla. Se muoto varmaan hakee sitä omaa juttuaan jatkuvasti, ja pitääkin hakea. Kun kuitenkin meillä on valtava määrä lahjakkuutta ja osaamista näkövammaisissa, jota vois hyödyntää yrittäjänä. Nykytekniikka, vaikka se nyt on välillä niinkin esteellistä kun se on, niin se voi olla myös suuri mahdollistaja. Kukaan ei esimerkiksi tiedä, mitä tekoäly tuo tullessaan. Kyllä minä näen, että se voi olla suuri tasa-arvoistaja. On lisämahdollisuuksia näkövammaisille just yrittäjyyteenkin. Kyllä minä näen, että meillä on yrittäjäneuvontaa varmaan niin pitkään jossain muodossa, kun on liittokin. Kyllä me varmaan niihin yrittäjäpäivien ämpäreille saadaan joku sponsorikin.

Möttönen:    Eiköhän sellainen löydy. Teille molemmille vielä loppuun kysymys. Mitä sanotte, onko yrittäminen kannattavaa, ja kannattaako se?

Tiilikainen:   Kannattaa, varmaan kannattaa. Talouspuoleen en ota kantaa, että voi kannattaa hyvinkin, ja voi olla välillä vähän vaikeampaa. Tossahan Vellu vähän avas sitä ihan hyvin. Mutta kyllä minä näen, että se kannattaa.

Aittola:          Kannattaa. Elikkä se vähän tarkottaa monta asiaa. Jos unohdetaan toi raha kokonaan, niin se on tietynlainen elämäntyyli se yrittäjyys, eli pitäis oikeastaan ajatella sitä kautta. Ja sitä kautta, kun mä ajattelen, niin se kannattaa. Eli se oma vapaus työskennellä, kukaan ei hengitä niskaan, kukaan ei sano, että nyt sä teet näin ja sä teet näin ja nyt sä meet tuonne tai sä menet tänne. Okei, kyllähän munkin asiakkaat laatii mulle speksit, miten mä toimin, mutta mä itse kumminkin päätän loppupeleissä siitä, niin silloin se kannattaa. Tilille ei kannata kurkkaa ollenkaan, toivotaan siinä, että voice-over (?) sanoo ihan jotain muuta, kun mitä siellä oikeasti on.

Möttönen:    Kiitos Vellu ja Tapio teille mielenkiintoisesta keskustelusta, ja siitä, että avasitte tätä yrittäjänä toimimista. Ei tähän oikeastaan muuta voi todeta kuin, että yrittänyttä ei laiteta. Minä olen Markku Möttönen, ja seuraava Airut podcast ilmestyy syyskuun alussa 4.9. Sitä ennen haluan toivottaa kaikille oikein mukavaa kesää. Kiitos Vellu ja Tapio.

Aittola:          Kitos

Tiilikainen:   Kiitos.

Musiikki

Voit kuunnella Airut lehden podcasteja yleisimmissä podcastien jakelukanavissa, esimerkiksi Spotifyssä, Suplassa ja Apple podcasteissa, ja lukea tekstivastineen Airut lehden verkkosivuilta osoitteessa www.airutlehti.fi

Näkövammaisten liitto

Yhdessä näemme enemmän.