Airut-podcastin 1/2026 tekstivastine

Näkövammaisten Liitto

Yhdessä näemme enemmän.

Airut-podcast on Näkövammaisten liiton Airut-lehden sukellus aiheisiin, jotka herättävät kysymyksiä, hämmästystä, toiveikkuutta, tai iloa. Langan alkupää voi olla näkövammaisen ihmisen käsissä, mutta sen toista päätä saattaa pidellä ihan kuka tahansa. Tervetuloa mukaan kuuntelemaan Airut-podcastia, jonka tämänkertaisena aiheena on tekoäly.

Möttönen:    Minä olen Markku Möttönen, ja tällä kertaa olen johdattelemassa teitä tekoälyn ihmeelliseen maailmaan. Tekoälystä puhutaan paljon, on puhuttu jo ainakin muutamia vuosia enenevässä määrin, ja onkin hyvä vähän keskustella siitä, että onko se tekoäly uhka vai mahdollisuus, ja mikä sen tekoälyn tulevaisuus on. Mitä se tuokaan tullessaan.  Olen saanut tänne vieraakseni kaksi henkilöä. Toinen heistä on pilviarkkitehti Aapo Latvala, ja toinen tekoälyn käyttäjä Ville Lamminen. Aapo, sinä työskentelet Microsoftilla, mitä teet työksesi? Erikoinen titteli tuo pilviarkkitehti, ei heti avaudu.

Latvala:        No, se voi olla, se on vähän epätavallinen titteli ehkä vielä näin 2025. Terve vaan. Ehkä toinen kuvaus, mikä sille tittelille vois olla, on järjestelmäsuunnittelija. Eli minä parhaani mukaan Microsoftin asiakkaitten kanssa suunnittelen heille toimivia järjestelmiä, ja autan heitä sitten käyttämään, ja implementoimaan tekoälyä heidän omiin järjestelmiin mahdollisimman tehokkaasti ja tuottavasti.

Möttönen:    Entäpä Ville, sinä työskentelet Näkövammaisten Liitossa, mitä teet täällä?

Lamminen:  Mä olen työelämäpalveluissa, mä olen digitalisaatioasiantuntija, eli se voisi suomeksi vaikka tarkottaa sitä, että näkövammaisten ja näkövammaisiin liittyvät työelämän, yrittäjyyden ja opiskelun digitaaliset ratkasut on siellä työn alla ja tutkimuksen kohteena. Ja näissäkin viime aikoina on voinut ilahduttavalla tavalla juuri tätä tekoälyä soveltaa.

Möttönen:    Ja sovellat sitä myös omassa arjessasi, tullaan siihen sitten tässä tarinan myötä. Aapo, milloin sinä ensimmäisen kerran kuulit tekoälystä?

Latvala:        No, tekoäly termi todennäköisesti tuli mulle jo pelaamisesta ihan lapsuusvuosina. Mä oon aina tykänny pelata ihan hirveesti. niin tais olla Forge of vempires, kun mä ensimmäisen kerran aloin miettimään, että mites tää tietokone tässä toimii, että mitä tää vastustava kylä yrittää nyt saada tässä mun kylälle aikaan. Ja sitten tulin pohtineeksi, että siellä on älyä siellä tietokoneen sisässä, et se oli mun ensikosketus tämmöseen tekoälyyn osana sinä kaikkea, mitä mä haluaisin ymmärtää. Ja nyt sitten tänä päivänä, miten tekoäly tulee myöskin sitten ilmi, niin semmonen konkreettinen pintaraapaisu, oliskohan nyt ollu esimerkiksi ton googlen karttojen kanssa, bingin karttojen kanssa, kun siellä on näitä reittien ohjeistuksia. Se, että mitä reittiä kannattaa kävellä tai autolla ottaa,  niin sehän on koneoppimisella tehty.

Möttönen:    Ja nyt se on tosiaankin osana sinun työtäsi tekoäly voimallisesti. Ville, koskas sinä olet kuullut tekoälystä ensimmäisen kerran?

Lamminen:  No, mä oon ollu kyllä tohon Aapoon verrattuna todella pitkään pimennossa. Enpä muista, koska ensimmäisen kerran olen kuullu, mutta sanotaan, että semmonen aktiivikäyttö on ehkä noin puolentoista – kahden vuoden mittaista. Mutta niin kun Aapo hyvin kuvasi, niin sitähän ei oikeastaan aina edes tiedä, että koska tekoälyä käyttää tai ei, että se on niin ujuttautunut moneen paikkaan. Mutta semmonen tietonen käyttö on pari vuotta.

Möttönen:    No, millainen apuväline tekoäly on näkövammaiselle?

Lamminen:  Jos mietitään vaikkapa 2000-luvua. 2000-luvun alussa tuli puhuvia matkapuhelimia, ja siitä lähdettiin kehittämään, niin kyllä tää taas semmonen iso, iso nykäisy eteenpäin on näkövammaisellekin, niin kun se on yleisestikin. Pidän sitä kyllä tosi isona muutoksena.

Möttönen:    No, miten se tekoäly on muuttanut sinun arkeasi?

Lamminen:  No, se antaa työkalun ikään kun lievemtää sitä näkövamman aiheuttamaa haittaa. Eli tässä tietysti eniten auttaa sen kyky tulkita ympäristöä, tulkita kuvia, tehdä sellasta, mitä mun omat silmät ei pysty tekemään, et siinä se suurin apu on.

Möttönen:    Ja voi kai sanoa, että tekoäly on helpottanut sinun arkeasi näkövammaisena?

Lamminen:  Ehdottomasti kyllä.

Möttönen:    Missä, jos voit antaa esimerkkejä, missä käytät arjessa tekoälyä?

Lamminen:  No, niin kun viittasin, tämä kuvien tulkinta. Sanotaan, että ylivoimaisesti suosituin sovellus ja ratkaisu, joka varmasti näkövammaisporukassa on käytössä, on tää Be My Eyes sovellus, johon on liitetty tällainen kuvia, ja ympäristöä tulkitseva tekoäly osa. Sitä voidaan käyttää vaikkapa bussiasemalla tarkistamaan, että minkäs laiturin edessä sitä seisoo, tai sitä voi käyttää vaikka postin lajittelussa. Se pystyy sillä tavalla sitä mustavalkoista tekstiä, tai erilaisia maisemia tulkitsemaan. Sitten semmonen henkilökohtainen harrastus itselläni on tullu tekoälyavusteisesta koodauksesta, eli tykkään tehdä erilaisia pieniä sovelluksia, joita olen aina toivonut, että olisipa olemassa, mutta ei välttämättä ole ollut. Yksi esimerkki on vaikkapa korttipeli, joka toimii netissä, jossa pystyy sitten kaverin kanssa pelaamaan riippumatta hänen näkötilanteestaan. Tein esimerkiksi mustan maijan jolla pystyy netissä pelaamaan kaikkien kanssa. Se on ollu semmonen kiva vapaa-ajan harrastus, ja ilahduttaa tämmösissä asioissa. Totta kai sitten työkuvioissa, mutta että ne on semmosia enemmänkin sitten sitä työssä käyttöä, jota suuri osa työelämästä tekee. Se ei välttämättä liity näkövammaan pitkien tekstien tiivistämiset, ja uuden tekstin ideointi, että se on semmosta. Mutta erityisesti tähän näkövammaan liittyy ehkä tää kuvien tunnistus, ja sitten näiden ruudunlukuohjelmalla toimivien sovellusten kehitys.

Möttönen:    Tekoäly on todellakin, se on tullut vähän niin kun jokapäiväiseksi työkaluksi ihan tavallisillekin Matti Meikäläisille. Mutta se ei ole tietenkään uusi asia. Aapo, miten sä ajattelet tekoälyn kehitystä? Mä itse mietin sellasta, tai olen kuullut, että mietittiin sitä, pitkäänhän pohdittiin, että koska ihminen häviää shakissa tietokoneelle. Se ei tainnu ihan tekoälyä olla, se tais olla enemmän sitä laskentaa, mutta jotenkin se kehitys on sieltä sitten noussut. Se oli nimittäin suuri juttu, kun tietokone voitti Garry Karparovin aikanaan, tais olla -97.

Latvala:        Niin tais olla joo. Muistan, kun tästäkin oli koulussa välitunnilla puhetta, olin vielä sen ikäinen vielä, että silloin välituntipuheet oli enemmän arkea.

Möttönen:    No, miten sä ajattelet, että mikä sen, kun se on nyt tullut osaksi arkea monellekin, niin mitä on ne lähimmän 50 vuoden aikana suurimmat kehitysaskeleet, mihin kaikkeen tämä voi tästä vielä kehittyä?

Latvala:        Tekoäly on siitä mielenkiintoinen teknologia-alue, että meillä on tosi laaja alue, mihin suuntaan se voi tästä lähteä menemään. Tämmönen konkreettisin asia tulee olemaan nyt tämä multimodal AI, elikkä se tilanne, missä yksi malli pystyy tuottamaan niin tekstiä, kuin kuvia, kuin ääntä, kuin videoo, me saadaan kaikki vähän niin kun tälleen yhteen pakettiin. Musta tuntuu, että se nyt tulee olemaan semmonen konkreettisin seuraava kehitysaste. Mutta tälleen viiden, kymmenen vuoden aikavälillä, niin tämmönen henkilökohtainen tekoäly tulee olemaan se todennäköisin päätään nostava teknologia. Minä tykkään käyttää siitä itse tämmöstä termiä, kun digitaalinen minä. Eli meillä on digitaalinen versio itsestämme, joka toimii tekoälynä, joka auttaa meitä sitten joko navigoimaan internettiä, tai käyttämään palveluita niin, että me voidaan olla mahdollisimman tehokkaita niin online kun ofline.

Möttönen:    No, voiko tekoäly saavuttaa lähiaikoina yleisen älykkyyden, ja jos voi, niin mitä se voi sitten tarkoittaa?

Latvala:        Niin, tämä, mikäs se nyt oli AGI Artificial gegeral intelligence taitaa olla se, mitä haetaan takaa. No, aina se, että pystyy jotakin asiaa tekemään, niin minä tykkään vastata siihen, että mikään tietenkään ei ole mahdotonta. Vuosikymmeniä sitten ajateltiin, että ihminen ei varmasti voi mennä kuuhun, ja nyt siellä vieraillaan vähän väliä. Ja sähköautot oli kanssa tosi kaukaa haettu juttu aikanaan, mutta nykyään niitä tuolla kentällä on aika paljon ja näin. En halua sulkea pois sitä ajatusta, etteikö se yleistekokäly olisi tulossa jonain päivänä, mutta ei se ihan lähiaikoina vielä kuitenkaan.

Möttönen:    Jonkun verran menee vielä aikaa. Ja meillähän on tässä muitakin murroksia tekniikassa. Paljon puhutaan tänä päivänä myös kvanttitietokoneista ja nekin on vielä kuitenkin kehityksensä alussa. Mutta kvanttitietokoneet yhdistettynä tekoälyyn, niin se kuulostaa jo aika hurjalta.

Latvala:        Se, varsinkin, jos ne termit ei ole silleen tuttuja, niin meillä ihmisillähän on tapana pelätä kaikkea uutta ja erilaista. Eli jos monetkin vielä, mulla on tässä nyt, täälläkin huoneessa läppäri itse asiassa edessä, ja läppäri on meille kaikille tuttu. Mutta läppäreistäkin aikanaan, kun nämä tuli, niin ihmiset pohti, että minkä ihmeen takia me tämmöstä otettais, kun meillä on siinä pöydällä jo tietokone. Kuka ihmeessä haluais kantaa läppäriä mukana, mutta niin se näistäkin on tullu vaan arkipäivää. Niin kvanttitietokoneiden kanssa, tänä päivänähän ne on tosi bulkkimaisia ja ne ei skaalaudu mitenkään hyvin, että ne on tosi tehokkaita, mutta ne on samalla staattisia, paikallaan olevia, eivät liiku ja näin. Mutta samaan aikaan se niitten laskentakapasiteetti on niin ylivoimaisesti tämmöseen, vaikkapa nyt tähän syliläppäriin verrattuna, niin ylivoimaisen tehokkaampi, että jos jonain päivänä me tullaan siihen pisteeseen, että me pystytään yhdistämään kvanttiteknologia ja tekoäly, miten se tänä päivänä tunnetaan, vaikka nyt näitten multimodal mallien kanssa, niin meillä voisi olla yhtä aikaa suora kysymys tekoälylle, että voisiko se tehdä vaikka kokonaisen elokuvan minulle, missä minä itse näyttelen. Ja vaikka minun lemmikkini olisi supersankari kaverini tai muuta, ja tämä kvanttitietokone sen sitten meille tekisi.

Möttönen:    Hurjalta tuntuu tulevaisuus. Saapa nähdä, että olemmeko me sitä vielä näkemässä. Mutta jos vähän palataan maan pinnalle Ville, niin minkälaisia haasteita sinulle näkövammaisena on tekoälyn käytössä, vai sujuuko käyttö niin kun tosta vaan?

Lamminen:  No, ei suju. Ehkä se isoin haaste liittynee siihen, että nää palvelut muuttuu jatkuvasti. Eli voin luvata, että huomenna on erilaista, ylihuomenna on taas erilaista. Ja se on miljardibisnestä, mikä tarkoittaa sitä, että siinä kyllä saavutettavuus liiankin usein sattuu unohtumaan. Ja näkövammaisen käyttäjän on ikään kuin opeteltava, aha, tää ei olekaan nyt tätä, tää olikin näin, että sitä. Toki se on näkevillä osittain sama asia, mutta näkövammaisille varmasti keskimäärin isompi työ seurata sitä paleluntuottajan jatkuvaa päivittämistä ja sillä tavalla opetella se taas huomenna ja ylihuomenna jossain määrin uudestaan, että se on selvästi niin kun kuormittava asia. Ja edellyttää käyttäjältä semmosta sujuvaa rutiinia, että aha, tää olikin täällä ja tää olikin täällä, mä selviän tästä näin ja näin. Ja korostaa ikävä kyllä sitä digitaidon merkitystä taas kerran.

Latvala:        Sehän on tosi hyvä huomio, minkä sä tässä nostat, että nyt niin kun tässäkin me ollaan puhuttu hyvin paljon tekoälystä, niin meillähän on erilaisia tekoälyjä. Eli tekoäly itsessään on tosi semmonen sateenvarjotermi, minne kuuluu tosi monta erilaista tekoälyasiaa alle. Kuten nyt nämä mallit, tai sitten koneoppiminen, puheen tunnistus ym., mitkä on vähän ehkä tunnetumpia asioita jo. Mutta nämä generatiiviset mallit, niin nehän eivät tulosta samaa asiaa kahta kertaa putkeen, että nehän ei ole, ne ei sinänsä tee toistettavia asioita, vaan niille pitää erikseen opettaa, että tee tästä toistettava asia. Eli jos Ville vaikka haluaa navigoida internetissä tekoälyn kanssa apteekkiin, ja sä sanot sille, että no, mene apteekkiin, niin se saattaa navigoida yhtenä päivänä Yliopiston apteekkiin ja toisena päivänä Ison Omenan apteekkiin, että se ei, se pitää erikseen kertoo sille, pitää olla tosi tarkkana, että mitä tehdä ja minne mennä.

Möttönen:    Niin, mitä Ville, minkälaisia parannuksia sä toivoisit tekoälyyn saavutettavuuden näkökulmasta?

Lamminen:  Niin, se semmonen kaunis toivehan tietenkin on, että näidenkin palveluiden tulisi täyttää saavutettavuusvaatimukset. Jos lähdettäis saavutettavuusstandardi kädessä tutkimaan näitä, niin varmasti yksikään ei tässä vaiheessa voi julistaa, että me täytämme täysin ne vaatimukset. Tottahan toki tää on se, näidenkin palveluiden tulisi olla saavutettavia digitaalisesti niin kun muidenkin vastaavien. Se on se isoin tämän päivän paleluihin liittyvä parannustoive.

Latvala:        Se on nyt ainakin se ensimmäinen askel, vai mitä?

Lamminen:  Mm.

Möttönen:    No, mitäs Aapo sanoisit, että miten se voitaisiin varmistaa, että näitä palveluita kehitettäisiin saavutettavaksi?

Latvala:        Semmonen yhteinen eettinen malli, miten näitä tekoälymalleja kehitetään ja millaisilla prosesseilla me näitä tuodaan ulos, olis minun mielestä erittäin tärkeää. Eli saavutettavuuden kanssahan meillä on ollut hyvänä pohjana tämä WCAG standardi, mitä seurataan, että internet on varmasti jokaisen ihmisen selattavissa. Ja vaikka meillä tämä standardi on ollut jo vuosikausia, niin ei se silti ole kaikkien ihmisten selattavissa, koska ei sitä kaikki sitä standardia noudata. Niin tämmöset, jos me otetaan se siitä standardien noudattamisesta voitas vielä viedä yhtä astetta taaksepäin sinne kehitysasteelle, että meillä olis mahdollisimman eettiset ja yhtenäiset kehitysmallit näille kaikille tekoälyn tuottamisprosesseille, niin musta tuntuu, että se olis semmonen oikea suunta, mihin me voitais mennä.

Möttönen:    Entäpä mitä huomioita sanot siihen, että tekoälyä pitäisi kehittää läpinäkyvästi ja vastuullisesti?

Latvala:        Ehdottomasti. Se rakentuu just tähän eettiseen puoleen, mistä mä vähän yritin tossa mainita. Elikkä tossahan oli, mä muistan vuosikausia sitten, kun ensimmäiset kasvojen tunnistusalgoritmit tuli ulos. Ja oli siis opetettu kamera tunnistamaan ihmisen kasvoja jostakin videokuvasta tai tietyistä kuvista. Ja se oli hyvin kääntynyt siihen suuntaan, että sen pystyi tunnistamaan vaaleaihoisia ihmisiä, niin kun länsimaisia ja aasialaisia ihmisiä se näki. Mutta sitten, jos ihmisellä oli vähänkään tummempi iho, tai jopa rusketusta samalla ihmisellä, niin se malli vaan ei toimi. Eli meillä oli huonoa koulutusdataa, tai niillä tutkijoilla oli huonoa tutkimusdataa siihen aikaan, kun näitä ensimmäisiä tehtiin. Asia on paljon paremmin jo tänä päivänä, se on onneksi muuttunut siitä tosi paljon. Mutta että tämmösiä inhimillisiä virheitä voi hyvinkin tulla tässä koulutusdatan käsittelyssä vastaan.

Möttönen:    Tarvitaanko globaalia sääntelyä tekoälyn kehitykselle, ja onko se ylipäätään realistista?

Latvala:        Tietyllä tavalla joo, ja tietyllä tavalla ei. Mä haluaisin yhä, että me voitais keskittyä siihen puoleen, että me jo lähtökohtaisesti kehitettäis tekoälymallit ja tuottava tekoäly mahdollisimman hyvällä datalla, ja mahdollisimman eettisesti näin lähtökohtaisesti. Mutta sitten esimerkiksi EU:n on nyt tullu, ja viime kesänä tuli koko osallistujamaille voimaan tämä European Accessibility Act ja toisena meillä on tää EU AI Act kanssa, joilla pyritään siihen, että tekoäly olisi säännöstelty EU-alueella. Eli se on omalla tavallaan tärkeä näkökulma. Minä henkilökohtaisesti haluaisin kuitenkin, että meillä se kouluttaminen olisi eettistä lähtökohtaisesti. Vaikka se säännöstely on siellä tukemassa meitä yrityksiä, ja meidän yritysten työntekijöitä ja kehittäjiä, niin meillä silti olis mahdollisimman eettiset mallit siihen kehittämiseen.

Musiikki

Möttönen:    Näkövammaistyössä puhutaan paljon yhdenvertaisuudesta, ja mekin Näkövammaisten Liittona ajamme näkövammaisten yhdenvertaisuuden edistämistä. Miten sinä Ville ajattelet, että edistääkö, tai voiko tekoäly edistää yhdenvertaisuutta näkövammaisten ja näkevien välillä?

Lamminen:  Se voi edistää, mutta se voi myös vähentää. Se riippuu oikeastaan sitten siitä, että osaako näkövammainen käyttäjä käyttää tekoälypalveluita, tai onko ne palvelut tehty sellaiseksi, että niitä pystyy käyttämään. Mutta tässä on ilmeinen vaara myöskin tietyn joukon tipahtaa kyydistä, jolloin tämä ainakaan ei lisää yhdenvertaisuutta. Tää on vähän sama, kun kaikessa digitaalipalvelussa, eli voi lisätä, voi olla oikein hienoa ja komiaa, jos hyvin toimii, mutta, mutta.

Möttönen:    Eli pahimmillaan se tuottaa eriarvoisuutta?

Lamminen:  Ehdottomasti.

Möttönen:    Ja tässä korostuu tietenkin näkövammaisten hyvät digitaidot, joista jo puhuitkin tuolla alussa.

Lamminen:  Kyllä näin on, että näiden tekoälypalveluiden käyttö ei ole sellasta, joista oma digitaitojen käyttöharjoittelu ehkä aloitetaan, että nää vaatii ainakin keskitason osaamista, että pystyy hyödyntämään niitä. Semmosista paleluista on kysymys.

Möttönen:    Meillähän on ollu käytössä jo kauan aikaa tällasia, puhutaan, kun tässä aika teknisistäkin asioista puhutaan, niin niin sanottuja älykaiuttimia, joilta voi kysellä kaikkee, tai vaikkapa puhelimeltakin. Niin voisiko se ehkä madaltaa sitten näkövammaisen kynnystä, jos, sielläkin varmaan jo tekoälyt pyörii kuitenkin taustalla, että sun ei tarvitse välttämättä muuta kun kommunikoida sen tietyn laitteen kanssa?

Lamminen:  Toi on hyvä huomio, ja en halua olla liian kielteinen, että tämä edellyttäisi ihmeitä tämän käyttö, jos äsken kuulostin siltä. Nimenomaan tämän tyyppiset ratkaisut on niitä, joilla sitä käyttökynnystä varmasti madallettaisi, se on ihan totta. Joissain ratkaisuissa tietysti suomenkieli tulee ongelmaksi, että ei ole ihan markkina-aluetta, mutta näitäkin alkaa olemaan jo enemmän ja enemmän hyviä ratkaisuja, jotka tunnistaa myös suomenkielisen puheen.

Möttönen:    Mitä viestiä Ville haluaisit välittää tekoälysovellusten kehittäjille näkövammaisten tarpeista?

Lamminen:  No, kyllähän tää, se on vähän hämmentävää, että tämä kuvien tulkinta ja ympäristön tulkinta, niin se on semmonen, jota kovasti kaikki muutkin kun näkövammaiset tarvitsevat, mutta kyllä tekoälypalvelu tekee siinä yllättävän paljon vielä virheitä. Ja ne eivät teknisesti suoriudu niin hyvin, että voitais vakavasti ottaen aina luottaa siihen, mitä kuvassa näkyy. Niiden semmosten täysin ufovastausten määrä on vielä liian korkea. Pakko lyhyt esimerkki kertoa, että otin hiljattain juuri kuvan itsestäni tekoäly tämmösellä älypuhelinpalvelulla, se ei ollu Be My Eyes, mutta palvelu kuitenkin, joka oli olevinaan uudempi palvelu. Niin käänsin kameran kohti kasvoja, ja palvelu sanoi, että joo, näkyvissä on uunipelti, jossa on leivinpaperia ja vierekkäin piparkakkumuotteja, et kyllä me kohtuu kaukana niin kun tätä taustaa vasten ollaan siitä, että me voitais luotettavasti esimerkiksi ulkona lähteä katua ylittämään tai muuta. Kuvien tunnistus, ja kuten aiemmin tuli todettua, tietenkin se saavutettavuus, yleissaavutettavuus näiden palveluiden, niin sitä parantamalla toki parannetaan, helpotetaan myös erityisryhmien käyttöä.

Möttönen:    Toisaalta mä voin kertoa hyvän tarinan tai esimerkin viime joulukuulta. Eli leivoin piparkakkuja, laitoin kaksi piparkakkua lautaselle ja annoin sitten tekoälyn kuvailla sen. Ja se aivan oikeaoppisesti totesi, että lautasella on kaksi suihkuhävittäjän muotoista piparkakkua. Ja ne todella olivat, koska ne oli tehty F35 hävittäjän piparkattumuotilla.

Lamminen:  Tässä on itse asiassa sillä tavalla hyvät esimerkit, että tää on käyttäjän kannalta ongelmallista, että kun hän ei oikein, toki itseni tapauksessa luotan sen verran, että mun naamani ei näyttänyt uunipelliltä, että uskallan sanoa, että tuskimpa tämä kuva on oikein. Mutta on liian monta semmosta tilannetta, jossa me ei voida olla tästä varmoja, koska se tekoälyn antama väärä vastauskin kuulostaa luotettavalta, ja tässä on se todella iso ongelma, että meidän pitäisi aina pystyä itse kuitenkin arvioimaan se tuotos, ja se ei ole aina mahdollista.

Möttönen:    Mikä Aapo sinun ajatuksesi on siitä, että mitkä toimialat tulevat hyötymään seuraavien vuosien aikana eniten tekoälyn kehityksestä?

Latvala:        Toi on hirveen hyvä kysymys. Kun, tai siis hyvä kysymys sillä, koska kaikki, poikkeuksetta joka ainoa ala tällä hetkellä ottaa tekoälyä käyttöön. Mä olen tehnyt joka ainoan alan kanssa töitä, mitä Suomessa nyt on tarjota, ja joka ainoalla alalla siellä on joko Microsoftin copilot tai googlen Gemini, tai chat GB tai muu vastaava tekoälymalli jossakin siellä taustalla, mitä joku ihminen käyttää tavalla tai toisella nopeuttamaan sitä omaa työtä. Ei ole olemassa alaa, mikä tästä ei hyötyisi. Mutta se, että aletaan miettiä, mitkä niin kun sun kysymyksen mukaan ne niin kun nopeimmat tai selkeimmät, tai korkeimmat, jotka niin kun ekana tästä saisi hyötyä, niin mä ehkä haluaisin nostaa lääketieteen nyt semmosena konkreettisena. Lääketiede, joku kuuntelija saattaa jo vähän pelästyä, että tekoäly tekemässä mun lääkäripäätöksiä, että heti mennään äärimmäisyyksiin, ei, ei, ei. Vaan siis lääketieteessä esimerkiksi tämmönen lääkärien avustin, kun röntgenkuvien tarkastus. Tässä missä Villellä nyt oli tosi kehno uunipeltikokemus kuvan tunnistuksen kanssa, mutta kun se taustalla oleva kuvantunnistusmalli, jos se koulutetaan pelkästään kyllä tai ei kuvilla, niin kun röntgenkuvilla, missä näkyy. Jos vaikka etsitään kasvainta, tai poikkeamaa, murtumisen jälkeen luun siruja tai muuta vastaavaa, mikä normaalisti on ihmissilmän päätettävissä, että onko se siellä tai ei, että lääkäri tekee sen oman tulkintansa, niin tämmöstä pystytään antamaan tietokoneelle analysoitavaksi. Ja jos siellä koulutusdatassa ei sitten ole uunipeltejä tai pipareita, mitä siellä takuuvarmasti ei ole, niin me voidaan saada lääkärit tekemään paljon tehokkaampia päätöksiä. Esimerkiksi just röntgenkuvien tarkastelussa tai muussa, jossa etsitään poikkeamia ihmiskehoista. Niin mä sanoisin, että lääketiede tulee olemaan semmonen, missä me nähdään aika isojakin harppauksia lähiaikoina.

Möttönen:    Se on varmasti aika toisaalta lohdullistakin, koska painiskelemme kuitenkin aika mittavienkin terveydenhuoltoon liittyvien ongelmien parissa tällä hetkellä, ja varmaan sitä toimintaa pitää enenevässä määrin tehostaa kuitenkin.

Latvala.        Se on ihan totta. Suomessakin ihmiset tarvitsee apua, se on se lähtökohta, se on se pohjimmainen periaate, miksi minäkin tätä tekoälyn integraatiotyötä teen, että ihmiset tarvii apua. Ja mä vilpittömästi uskon, että tämä nyt on se teknologiamalli, millä me pystytään suoraviivaistamaan montaa prosessia ja auttamaan mahdollisimman paljon ihmisiä.

Möttönen:    Mitä arvelet siitä, että voiko tekoäly tulevaisuudessa toimia luovana kumppanina, ei vaan tällasena työkaluna, jolta me pyydetään vastauksia?

Latvala.        Niin, niin, että jos mennään tuottavuudesta ulkopuolelle, ja mennään tähän luovaan työhön. Mielenkiintoinen kysymys, koska mä tykkään itse käyttää tekoälyä esimerkiksi pitkillä ajomatkoilla siihen, että mä pallottelen sen kanssa ajatuksia, että miten lähteä tekemään jotain, tai miten lähteä keskustelemaan jostakin asiasta. Mä oon lopulta sit se, joka toimittaa sen sisällön ulos, mutta mä käytän sitä tämmöseen ajatusten vaihtamiseen. Mutta sitten luovana kumppanina, niin kyllähän sitä voi käyttää esimerkiksi tämmösen jonkun kuvan luontiin, tämmöseen alkupään taiteen luomiseen, jos halutaan vaikkapa miettiä uutta peliä. Esimerkiksi nyt Ville, sä teit korttipelejä vasta, niin tämmöseen, jos vaan kavereitten kanssa haluaa pelailla vähän pokeria, tai mitä nyt sitten pelaakaan, niin näihinhän voi tehdä sitten vaikka nämä korttigrafiikat, kun on tämmösessä julkisessa domainissa olevaa sisältöä, mutta sitten niitä voi personalisoida tällä luovalla tekoälyllä, et sehän on mahdollista. Kyllä se luovana kumppanina minun mielestä on ihan täysin vilpitön. Mutta samaan aikaan mä haluan muistuttaa ihmisiä, että se on kuitenkin yhäkin kaveri, että jos sä luot promptilla jonkun kuvan, tai tekstin, niin se on silti sen koneen luoma. Sä nyt omistat sen, koska sulla on se tietty omistajuus, koska sä olet kehottanut sen tietokoneen tekemään sen, mutta se, että jos sua pyydettäisi toistamaan se, niin kuten mä aikaisemmin sanoin, niin luova tekoäly ei. se ei toista asiaa samanlaisena heti putkeen. Niin jos vaikka sulle annettais tilanne, että sä olet luonut vaikka tämän korttipakan, ja sitten joku sanoo, että sun pitää luoda uudestaan tämä korttipakka, niin se tulos tulee olemaan erilainen, koska täten se kielimalli siellä taustalla toimii.

Musiikki

Möttönen:    Mennään sitten vielä ihan käytännössä niihin käytettäviin tekoälysovelluksiin. Ville, sä olet niitä todellakin paljon niin työssä kun vapaa-ajalla käyttänyt. Niin onko ollut joku merkittävä, erityisen merkittävä tekoälysovellus, jota olet käyttänyt, ja miksi se on niin merkittävä?

Lamminen:  No, kyllä se on se Be My Eyes ja siihen tullut tämä Be My AI lisäosa, joka pystyy, kuten sanottu niitä monenlaisia näkemiään asioita tulkitsemaan. Toinen, ja hyvin perinteinen on Seeing AI, joka tekee samankaltaisia asioita hieman eri ominaisuuksin. Se, mikä näistä tekee vahvoja kummastakin, että ne on, kun ne on älypuhelimessa, ne on mukana kuljetettavia, että ei tarvitse sitä läppäriään käynnistellä ensin saadakseen aikaiseksi jotakin. Niin siinä on varmaan ne ylivoimaisesti keskeiset. Ja sitten ne sinunkin mainitsemat erilaiset puheavustajat. Aapo mainitsi, että hän pallottelee tekoälyn kanssa asioita, nää tekoälypalveluiden äänitilat ja niiden videoiden tunnistustilat, niin ne on kyllä ehdottomasti tutustumisen arvoisia, että teen itse sitä samaa. Elikkä käyn äänikeskustelua tekoälyn kanssa. Se on esimerkiksi aivan tavattoman mainio vieraan kielen harjoittelutyökalu. Sen kanssa voi puhua rankeroenglantia ja pyytää sitä sitten korjaamaan, ehdottamaan parempia ilmaisuja, ja sitä ei kuule naapuri eikä muut, voi tehdä aivan huoletta. Ja tuntitolkulla, se jaksaa kärsivällisesti ohjata ja opasta, että se on yski. Näitä on ilahduttavan paljon näitä käytännön sovelluksia tarjolla, riippuen tietysti siitä mitä, yleensä on joku, millä voi vastata sitten siihen olemassa olevaan toiveeseen, että löytyy jo nykyään jollakin tavalla joku ratkaisu.

Möttönen:    Eli voit vahvasti kuitenkin suunnitella sellaiselle henkilölle varsinkin, joka ei ehkä ole vielä niin tutustunut näihin tekoälysovelluksiin, niin Be My Eyes ja Seeing AI on varmasti ihan tutustumisen väärttejä

Lamminen:  Ehdottomasti. Ja se on osa tämmösen teknisen kehityksen seurantaa, että pysyy vähän kartalla, niin silloin sitten nää yhtäkkiset muutokset, joita tapahtuu vaikkapa siinä, että viranomaisviestit siirtyy sähköiseen, niin sitten kun on semmonen yleinen rutiini vähän, että no, oonhan mä tämmösiä käyttänyt tämmösiä sovelluksia, niin silloin sitten tästä ei tule kummoinenkaan ongelma, jos asiat muuttuu yhteiskunnassa digitaalisempaan suuntaan.

Möttönen:    Entäpä, onko mielessäsi joitain tekoälyratkaisua, jota toivoisit erityisesti näkövammaisille kehitettävän?

Lamminen:  Joo, se liittyy sitten taas älylaseihin. Eli tässä jokin aika sitten vielä tuulettelin kovasti, ja sanoin, että ihan kohtahan me saadaan älylaseihin reaaliaikainen opastus. Mutta kyllä mä viime aikoina vähän näihin kuvan tulkintaesimerkkeihinkin viitaten, niin olen joutunut ottamaan aika hyvin takapakkia, että mä olen asennoitunut, et kyllä tässä vielä kestää tovi, ja sitten kestää vielä toinen tovi, että me saataisiin sellainen tekoälypohjainen apuri, jonka älylasien kautta pystyisi ohjaamaan meitä tuolla liikenteessä, tai ylipäätään missä me sitten liikkeellä ollaan, että se on semmonen visio, että olisipa hienoa, että olis, mutta ei se aivan huomenna kyllä ole. Se on semmonen, mitä kohti mennään. Meillähän ei ole vielä kunnollista reaaliaikaista kielen kääntäjääkään vielä tarjolla, vaikka se on huomattavasti yksinkertaisempi tehtävä, kun se reaaliaikainen opastaminen vaikkapa liikenteessä. Semmosia, tässä mielikuvitus laukkaa vähän todellisuuden edellä, ja se on ymmärrettävää, et sitä kehitystä odottelen kyllä.

Möttönen:    Joo, ja pistetään laukkaamaan vaan. Eli voisitko kuvitella tekoälyn korvaavan nyt joitakin sellaisia apuvälineitä, joita käytät nyt?

Lamminen:  No, ehdottomasti joo kyllä. Ainakin antavan tukea.

Möttönen:    Tuskin se vielä valkoista keppiä korvaa?

Lamminen:  Niin, meinasin just. tämä valkoinen keppi oli mielessäni, että esimerkiksi jo nyt, niin kyllähän se, ja se on pitkään vain hyvä tuki, mutta valkoinen keppi on sillä tavalla hyvä esimerkki siitä, että tekniikasta on apua. Mutta kyllä siihen, että mä nyt voisin valkoisen kepin jättää kotiin, ja lähteä tuonne taivaltamaan pelkästään luottaen tekoälyyn. Mutta kyllä minä jo nyt, kuten viittasin tossa alkupuolella, että linja-autoasemalla, jos olen ajatuksissani kuljeskellut, enkä tiedä nyt minkä laiturin edessä olen, niin kyllä mä sen voin tekoälyllä tarkistaa, vaikka mulla valkoinen keppi on. Se on verraton lisä siihen pakettiin, millä sitä tuolla kuljetaan.

Möttönen:    Sitten tähän loppuun otetaan vielä molemmille kysymyksiä. Oikeastaan Aapo sinulta ensin kysyn, että onko tekoäly yllättänyt sinut joskus positiivisesti, tai onko tullut negatiivisia yllätyksiä?

Latvala.        Positiivisin yllätys oli se, kun mä pelaan Dungeons & Dragonsia kavereitten kanssa, ja mä olen ollut aina tosi huono piirtämään, mutta silti onnistunut kuvailemaan asioita hyvin. Niin mä vihdoin sain visualisoitua mun oman Dungeons & Dragons hahmot, mitä mun kaveriporukassa on ollut, niin se on ollu semmonen tosi positiivinen yllätys, että niin, tätähän voi käyttää näinkin, aivan kyllä.

Möttönen:    Onko Ville tekoäly sinut yllättänyt joskus negatiivisesti?

Lamminen:  No, valitettavasti kyllä päivittäin. Eli vielä, tää on varmasti semmosta tekniikkaa, kun tälle kymmenen vuoden päästä vähän hymyillään, eikä ihan vähänkään. Mutta kyllä se vielä se, varsinkin tämän generatiivisen tekoälyn tuottama sisältö, niin kyllä se vaatii valtavasti omaa valvontaa. Tutkailin tossa hiljattain esimerkkinä, mulla oli sähkögrillin käyttöohje ja kyselin siltä sitten, se oli semmonen pdf-tiedosto, jota oli vaikea tulkita, ja kysyin sitten tekoälyltä grillin ominaisuuksia, niin se selvästi sanoi, että joo, tää on hyvä grilli näkövammaiselle, tässä on tämmönen napsahtava lämpötilan säädin, että siinä on selvästi portaittainen säätö, että kuulet millä säädöllä lämpötila on. Ja se kuulosti jo hiukan epäilyttävältä, että mahtaneekohan olla ja kysyin tarkennusta, että mistä sinä näin päättelet? Ja se vastas, että anteeksi, tämä oli nyt täysin väärä, että itse asiassa käyttöohjeessa ei mainita mitään tällaisesta. Tää on ihan arkipäivää, että onhan se huolestuttavaa, että on tutkitusti todettu, että leijonan osa käyttäjistä luottaa liikaa, kopioidaan aivan soraan sieltä tekstiä käytettäväksi omissa, hyvinkin tärkeissä asioissa. Se on se semmonen ärsyttävin puoli tätä, että vaikka se onkin luovana kumppanina tai jokapäiväisenä apuna, niin kyllä siinä saa perään katsoa koko ajan.

Möttönen:    Mitä positiivisia yllätyksiä olet kokenut?

Lamminen:  No, niitäkin on onneksi paljon. Sitten yhtäkkiä kun ”on hyvällä tuulella”, niin se saattaa se sisältö ollakin erittäin hyvää. Ja kyllähän sen kyky ahmaista isoja materiaaleja, ja niitä tulkita. 400-sivuinen asiakirja, niin sen kyky löytää sieltä vaikka olennaisempia osia, niin on. Tai sitten, että se tulee, tässä nyt on käytetty vähän sanaa kaverikin, että se tulee. Esimerkiksi luin yhden purjehduskirjan, en ole koskaan ollut maantiedossa mikään erityinen haka, niin kyllä se oli suorastaan hauskaa käynnistää se tekoälyn äänitila ja ruveta kyselemään, että mites nää meret nyt sijoittuu tässä maapallolla ja mitä kautta mä nyt pääsisin minnekin ja käyttää sitä semmosena ikään kun sen purjehduskirjan lisänä, jutella siitä. Kyllä siinä semmosia myönteisiä asioita on paljonkin.

Möttönen:    Mites Aapo, tuliko sinulle mieleen negatiivisia yllätyksiä tekoälystä?

Latvala.        No, vähän haluan sillata tuota, mitä Ville tuossa sanoi, että se on itse asiassa tosi tärkeä huomio, että siihen ei saa luottaa kuitenkaan liikaa, että me lopulta ollaan se päätöksentekijä, joka sitä dataa käsittelee. Jos mennään tästä nyt vaikkapa seitsemän vuotta ajassa taaksepäin, ja sulta kysytään joku kysymys sosiaalisessa mediassa, tai sähköpostitse, ja sit sä lähdet sun lempihakukoneeseen etsimään sitä tietoa, ja sä löydät jonkun tietolähteen sieltä, sä kopioit sen sisällön ja liität sen sisällön sun vastauksena ja toimitat sen sellaisenaan. Niin sä luotat siihen, että se, mitä sä olet löytänyt on just, mitä se on, että se prosessi ei sinänsä ole muuttunut, mutta nyt tietolähteenä on sitten tää kielimalli, joka on tuottanut sen tekstin pohjautuen siihen, mitä se olettaa sinun etsivän. Joten negatiivisista käyttökokemuksista ehkä tämä, että tottahan ihmiset haluaa mennä siitä, mistä aita on matalin, eikä arvioida sitä, mitä se on tuottanut, vaan ottaa sen tuotetun asian tämmösenä suorana faktana ilman sitä faktan tarkistusta. Niin minusta se oli hyvä nosto Villeltä, että tää on ehkä semmonen negatiivinen asia, mitä tuolla näkee kentällä hyvinkin paljon. Hyvänä esimerkkinä nyt tämä googlekin tilanne tossa, kun ne on alkaneet tekemään hakukoneeseensa näitä tekoälytiivistyksiä, ja siinä tuli yhdessä vaiheessa, että googlen tekoäly suosittelee, että liimalla saa hyvin juuston pizzaan kiinni. Ja tämä datalähde oli tällä tekoälyllä sitten 12 vanha vitsi Redditistä, jos joku Reddittiä käyttää. Mutta sen oli tekoäly ottanut sitten totena, että liimalla se pysyy se juusto hyvin kiinni pizzassa.

Möttönen:    No Ville, kun katsotaan tulevaisuuteen, niin jos sinä itse saisit tässä ja nyt päättää, niin minkä ongelman tekoäly voisi tulevaisuudessa ratkaista, tai haluaisin sen ratkaisevan?

Lamminen:  Niin, entistä enemmän tietysti, kun näkövammaisten Airut podcastista on kyse, niin tietysti tulee mieleen nää näkövamman aiheuttamia haittoja vähentävä teknologia. Ja tietysti tässä yhteydessä on helppo palata vaikkapa yhtenä esimerkkinä noihin älylaseihin. Ja sitten taas, jos ajatellaan tätä vaikkapa generatiivisen tekoälyn toimintaa, niin kyllähän se juuri tää sen kyky arvioida itse sitä omaa tuotosta, se on varmasti asia, jota veivataan laboratorioissa kovasti, että se on myöskin palveluntuottajan etu, että se vähenisi se täysin paikkansa pitämättömän tiedon levittäminen, niin se auttaisi kovasti. Sellaisia tulevaisuuden näkymiä ensimmäisenä tulee mieleen.

Möttönen:    Vähemmän face newsiä?

Lamminen:  No, juuri se.

Möttönen:    Aapo, entäpä sinä, minkä ongelman sinä haluaisit tekoälyn ratkaisevan, jos päätäntävalta olisi sinulla?

Latvala:        No, tää ehkä tulee nyt tällasesta teknologiaperspektiivistä, mutta koodaaminen. Mä tykkään ajatella koodaamisesta niin paljon, kun siitä monet ihmiset tykkääkin. Niin koodaaminen on vähän niin kun talon rakentamista. Ja jotta sä voit rakentaa hyvän talon, niin sä haluat käydä sitä varten koulun, ja sä haluat, että sulla on selkeet ohjeistukset. Sulle on joku opettanut, miten laitetaan eristeet seinään ja muurataan perustusjalkaa, ja muuta. Niin koodaamisessa on vähän sama, että sä haluat opetella sen perusteet. Mutta jos sulla ei ole koskaan tarkoitus rakentaakaan taloa, vaan sä haluat laittaa puutarhavajan itselle, niin sä et välttämättä halua käydä kokonaista koulua sen puutarhavajan eteen, vaan sä haluaisit vaan nopeasti saada sen puutarhavajan kasaan. Niin tekoäly vielä, se voi tehdä monia asioita asian suhteen, Villekin tässä kertoi koodanneensa tämän korttipelin, tosi siisti juttu. Se poistaa sitä kitkaa, mikä sulla olisi ollut siinä omien sovellusprojektien rakentamisessa. Mutta se tänä päivänä nojaa hyvin paljon siihen, että se keskittyy siihen koodin tuottoon, eikä niinkään siihen loppuratkaisuun, mikä sillä tuotetaan. Vaan vaikka meillä on tullut esimerkiksi agenttisia koodin tuottajia, ja meillä on tullut agenttisia tekoälyjä, niissä monta eri tekoälymallia tekee yhtä aikaa töitä ratkoakseen eri ongelmia eri aihealueista. Jos käytetään talonrakennusesimerkkiä, niin meillä on yksi tekoäly, joka laittaa eristeitä, ja yksi, joka muuraa perustuksia, yksi, joka tekee katukivetystä, yksi, joka laittaa kattoa, mutta jos ne kaikki tekee sitä yhtä aikaa, niin sittenhän meillä saattaa tulla katto ennen perustuksia, ja mites talolle käy sitten siinä vaiheessa. Niin jos me keskityttäis siihen, tai saadaan tekoäly keskittymään siihen, mikä se lopputulos on, mitä me halutaan saavuttaa, niin silloin sen koodaamisenkin raja ehkä, tai se rima nousis vielä vähän enemmän. Tämmöset yksinkertaisimmat sovellusideat, mitä ihmisillä on, niin saatais vielä tehokkaammin tehtyä, sen sijaan, että keskitytään siihen koodin tuottoon, niin keskityttäis siihen lopputulokseen.

Möttönen:    Ville, Näkövammaisten liitto on viime vuonna hyväksynyt uuden strategian järjestölleen ja sen ydin on se, että rullaava arki on näkövammaisen hyvinvoinnin perusta. Mitäs ajattelet tähän loppuun, että kaipa tähän rullaavan arjen siihen sujumiseen, niin tulevaisuudessa entistä enemmän liittyy myös tekoäly?

Lamminen:  Kyllä se liittyy. Ja entistä enemmän liittyy tietysti digitaalinen osaaminen, että mä lämpimästi kannustan kaikkia olemaan utelias. Mä olen itse kova poika vastustamaan kaikenlaista, ja mä olen huomannut, että vaikka tekoälyä käyttäisinkin, niin vastustettavaa riittää silti, että tää on mielestäni todella, todella tärkeetä, että pysyy tässä digikelkassa, ja se on osa sitä rullaavaa arkea.

Möttönen:    Lämmin kiitos Aapo sinulle.

Latvala:        Kiitos.

Möttönen:    Ja Ville sinulle, että tulitte tänne keskustelemaan päivän polttavasta aiheesta tekoälystä.

Lamminen:  Kiitos, kiitos.

Möttönen:    Ja kaikille kuuntelijoille oikein mukavaa helmikuuta. Ja seuraava Airut podcast ilmestyy sitten kevään korvalla 17. huhtikuuta. Ja sanompa tähän senkin, että tuosta päivämäärästä 17. huhtikuuta minulle tulee aina mieleen siskoni ja Jouko Turkan syntymäpäivä.

Musiikki

Voit kuunnella Airut-lehden podcasteja yleisimmissä podcastien jakelukanavissa, esimerkiksi Spotifyssä, Suplassa ja Apple podcasteissa, ja lukea tekstivastineen Airut-lehden verkkosivuilta osoitteesta www.airutlehti.fi

Näkövammaisten Liitto

Yhdessä näemme enemmän.