Airut-podcastin 2/2026 tekstivastine

NÄKÖVAMMAISTEN LIITTO

Yhdessä näemme enemmän.

Airut-podcast on Näkövammaisten liiton Aurit-lehden sukellus aiheisiin, jotka herättävät kysymyksiä, hämmästystä, toiveikkuutta tai iloa. Langan alkupää voi olla näkövammaisen ihmisen käsissä, mutta sen toista päätä saattaa pidellä ihan kuka tahansa.

Möttönen:    Minä olen Markku Möttönen, ja olen tänään johdattelemassa teitä lukemisen ihmeelliseen maailmaan. Ja toisaalta myös koukuttavaan kirjojen maailmaan. Minulla on tänään ollut kunnia saada vieraakseni kaksi viehättävää naista. Ensinnäkin kirjojen suurkuluttaja, aikanaan myöskin Näkövammaisten Airut-lehteen kirja-arvosteluja kirjoittanut Tarja Räisänen, tervetuloa Tarja.

Räisänen:    Kiitos.

Möttönen:    Ja sitten täällä on Näkövammaisten liiton tiedonsaantipalveluissa IT-asiantuntijana työskentelevä Kaisa Penttilä, tervetuloa Kaisa mukaan.

Penttilä:       Kiitos.

Möttönen:    Sinä Kaisa tosiaan työskentelet Näkövammaisten liiton työnsaantipalvelussa, ja siellä tuotetaan kirjoja ja lehtiä saavutettavaan muotoon. Mitä se oikein tarkoittaa?

Penttilä:       Se tarkoittaa sitä, että näkövammainen voi kuunnella lehtiä, ja niitä  tuotettuja kirjoja saavutettavalla laitteella, helppokäyttöisellä laitteella oman valintansa mukaan.

Möttönen:    Niin, miten näkövammainen voi lukea, tai ylipäätään ihminen voi lukea, kun näkö heikkenee tai menee kokonaan?

Penttilä:       Äänikirjat on siihen hyvin suosittu ratkaisu ollut, elikkä äänikirjoja tuotetaan Celia-kirjastossa. Ja sitten Näkövammaisten liiton tiedonsaantipalvelussa tulee digitaalisesti toimitettuja kirjoja. Ja kun se näkö heikkenee ja kirjan lukeminen silmillä ei onnistu, niin sitten voi olla eri laitteita. Ne laitteet voivat olla mobiililaitteita, eli kännyköitä, ne voi olla tietokoneita, tai sitten ne voi olla helppokäyttöisiä kuuntelulaitteita.

Möttönen:    Tarja, sinä olet näkövammautunut aikuisiällä, ja tiedän, että olit kova lukemaan, taisit lukea paikkakunnan kirjaston, ja olit sen lukenut jo niin kun painettuina kirjoina. Mutta kerro hieman näkövammautumisestasi, ja miten se vaikutti sinun lukemisharrastukseesi?

Räisänen:    No, kiitos toi, että luin paikkakunnan kirjaston, ehdin vain nuorten kirjat lukea kokonaan, koska paikkakunnan kirjasto laajeni niin paljon, että en millään ehtinyt kaikkia lukea. Mutta mä sain diagnoosin tämmöseen perinnölliseen verkkokalvorappeumaan 20-vuotiaaana, mutta vähän yli 30-vuotiaana rupes vaikuttamaan vasta lukunäköön. Ja se oli melkoinen shokki. Mä olin tullut juuri äidiksi, ja vielä siinä odotellessani synnytystä pääasiallisesti luin, koska melkein kaikki liikunta oli kielletty, luin kirjoja ihan normaalisti. Ja sitten kun olin selvinnyt tästä synnytyksestä ja kaikesta vauvan tuomasta alkuhäperryksestä, niin huomasin, että en pysty enää lukemaan, että oli sen verran pienentynyt se, ne aukot, joilla pysty näin, että esimerkiksi H-kirjaimesta hävisi yläosat, J-kirjaimista alaosat ja niin edespäin. Se oli hurja shokki, jota en ehtinyt kyllä sillon kauheesti vielä ajatella, mutta sitten kun elämä rupes taas palaamaan uomiinsa, niin kyllä mä surin sitä asiaa todella paljon. Mutta mulla kävi näin hyvin, että mulla oli pikkusisko, joka oli aikaisemmin jo näkövammautunut ja hän johdatti minut sitten äänikirjojen maailmaan. Ja menin paikalliseen kirjastoon ja lainasin ensimmäiset C-kasettikirjat. Ja muistan vielä selkeästi sen hetken, kun laitoin ensimmäisen äänikirjan soimaan ja tajusin, että nyt mä pääsen takaisin lukemaan.

Möttönen:    Muistatko sitä kirjaa, mikä se oli, minkä ensimmäisenä kuuntelit?

Räsänen:     Se oli Aitmatovin Valkoinen laiva.

Möttönen:    No niin, nyt kuuntelijatkin voisivat sen jostakin lainata, se on varmasti saatavilla, niin voi eläytyä. Kuvasit tossa aika hyvin sitä, mitä koit, mutta voitko vielä ehkä tarkentaa, minkälaista huolta herätti se, että et ehkä pystyisikään enää lukemaan?

Räisänen:    No, mä olen elänyt kirjojen kautta paljon. Siis totta kai normaalia arkielämää aina, mutta myöskin kirjojen kautta, että kirjat on mulle se toinen elämä. Ja olen aina lukenut semmosta kahta, kolmea kirjaa viikossa, myös ihan koulu- ja opiskeluaikoina, niin tuntui, että puolet elämästä viedään pois.

Möttönen:    No, sinulla kävi Tarja onnellisesti, lähipiiristäkin sait jo apua siihen, että miten sitä lukemista voi jatkaa. Kaikilla ei niin onnellisesti asiat ole, vaan se näkövammautuminen tapahtuu niin, että lähipiirissä ei ole näkövammaisia, tai muuten välttämättä tietoa siitä, mistä tietoa saa. Muta mites Kaisa sinä, mitä sinä ajattelet, että mistä näkövammainen voi saada tietoa, että se lukeminen voisi jatkua?

Penttilä:       No, ensimmäisenä yleensä lääkärin vastaanotolla, jos se on hyvin ammattimaista, niin kuntoutusohjaaja pystyy auttamaan alkuun. Ja jos tämä ei satu sitten omalle kohdalle, niin jos on joku omainen, tai vielä pystyy itse netistä etsimään, niin Näkövammaisten liitosta löytyy aloituspaketti tähän tietoon. Samoin saavutettavuuskirjasto Celialta. Sieltä voi lähteä itse etsimään sitä tietoa. Jos netti on pois luettu, eikä ole kuntoutusohjaajaa, joka voi auttaa alkuun, niin aina voi soittaa Näkövammaisten liittoon, niin me autamme alkuun siinä polulla, mitä tarvitaan, miten tää toimii.

Möttönen:    Kerroit tossa aiemmin jo, että miten näkövammainen voi lukea kirjoja ja lehtiä. Ja ymmärsinkö oikein, että ei tarvitse olla tietokonetta, että voi lukea?

Penttilä:       Aivan oikein ymmärsit. Eli pystyy käyttämään useammallakin eri tavalla ilman tietokonetta. Jos ei ole tietokonetta, eikä digivalmiuksia, ei mobiililaitetta, niin silloin jää vaihtoehdoksi tällainen verkkokuuntelulaite, Webbox, joka tuo kuunneltavat julkaisut, eli äänikirjat, sanomalehdet, aikakauslehdet suoraan sille laitteelle. Se kytketään kodin langattomaan verkkoon, ja silloin se toimii vähän niin kuin radio, elikkä ne luetut kirjat voi kuunnella, tai lehdet sillä. Tässä täytyy aina alussa muistaa kuitenkin, että jotta saa näitä laitteita ilmaiseksi lainaksi, niin täytyy olla se lääkärin toteama haitta, tai vamma, tai este sinä lukemisessa. Ja sen vamman luokituksen mukaan tulevat nämä palvelut.

Möttönen:    No, mennään pikkuisen vähän niin sanotusti teknisempiinkin juttuihin. Täällä vilahtelee tällaisia termejä täällä tiedonsaantipalveluiden, kun te niitä saavutettavia teoksia tuotatte, kirjoja ja lehtiä, puhutaan luetuksesta, ja puhutaan luetuskuuntelusta, mitä ihmettä ne ovat?

Penttilä:       Luetus on meidän lippulaiva tuotemerkki, jolla kuvataan kaikkia saavutettavia materiaaleja. Luetusmuotoisia lehtiä voi kuunnella tietokoneella, mobiililaitteella, ja sitten näillä helppokäyttöisillä ilman tietokonetta toimivilla verkkokuuntelulaitteilla. Se on luetuspalvelua. Luetuskuuntelu keskittyy sitten vain Celian kirjojen ja sitten näiden sanoma- ja aikakauslehtien kuunteluun, elikkä niitä ei pysty sitten tietokoneella, tai niitä ei käytetä tietokoneella eikä mobiililaitteilla pääsääntöisesti.

Möttönen:    Äänikirjojen kuuntelu on lisääntynyt aivan valtavasti viime vuosina myös valtaväestön keskuudessa, ja meillä on paljon kaupallisia palveluita, puhutaan niin sanotuista lukuaikapalveluista. Mutta on meillä myös olemassa saavutettavuuskirjasto Celia, joka tuottaa palveluita näkövammaisille ja lukemisesteisille. Mutta mikä ihme se sellainen saavutettavuuskirjasto Celia on Kaisa?

Penttilä:       Se nimenomaan tuottaa kirjoja siinä muodossa, että lukemisesteiset pystyvät ne saamaan itselleen. Silloin jos on digitaitoja ja vaikka näkee hyvin, ja on jokin muu lukemiseste kun näkövamma, niin voi käyttää vaikka sovellusta, Pratsam Reader sovellusta, jolla sen Celia-kirjaston materiaalit voi kuunnella. Heillä on myös Celianet verkkopalvelu, jota kautta voi kuunnella niitä julkaisija, tai sitten ne voi ladata tiedostoksi kuunneltavaksi jollakin toisella päätelaitteella.

Musiikki

Möttönen:    Tarja, kuinka sinä tällä hetkellä luet, ja mitä? Millaisia apuvälineitä, sovelluksia sulla on käytettävissä?

Räisänen:    Jos lähdetään ihan semmosesta, mikä on kaikkien saatavilla, niin tietysti älypuhelin, sillä mä luen juuri näitä, mitä Kaisa on puhunut näistä, että saa sanomalehtiä ja muita lehtiä sillä luetusmenetelmällä, niin mä luen ne sillä puhelimella. Ja mulla on yks tämmönen maksullinen äänikirjasovellus, josta löytyy joskus kirjoja, joita ei sitten löydy tästä Celiasta, eli tästä lukemisesteisten kirjastosta. Mutta pääasiassa, mulla on vielä vanhanaikaiset laitteet, eli tällaset Victor Streamit laitteet, ja mä käytän niitä, ja lataan netistä äänikirjoja. Siellä on tälläkin herkellä 80 kirjaa odottamassa latausta, kun mulla on tapana vähän hamstrata, että siinä mielessä hyvä, ettei paperikirjat enää käy, että eihän ne enää mahtuis mihinkään.

Möttönen:    No niin, siinä sitä lukemista riittää. Kun sulla on myös tämä kaupallinen lukuaikapalvelu, niin voisitko suositella sitä näkövammaisille yleisesti?

Räisänen:    Kyllä, että mä oon käyttänyt vain kahta, mutta molemmat on toiminut hirveen hyvin näkövammaiselle. Eli jos puhelin on semmonen, mitä voi ylipäätään käyttää, et siinä on tää puheominaisuus, niin silloin nää äänikirjasovelluksetkin on toiminut. Ja sinne saa tietysti, sinne saa nopeammin kun Celian yleensä uutuuskirjat. Ja sieltä joskus löytyy kirjoja, joita Celiasta ei löydy.

Möttönen:    Entäpä Kaisa, sinä myös olet näkövammainen, sokea, miten sinä luet?

Penttilä:       No, olen oikein moniottelija siinä. Eli Tarjan kuvaamat tavat ovat mulla käytössä. Sen lisäksi tietokone, eli tietokoneella katson nopeasti luetusohjelmalla asioita, julkaisuja, etsin sieltä, koska sillä on näppärämpää ja nopeampaa sitten selailla. Kännykkä toki käytössä, luetusohjelma Pratsam Reader on tärkeä osa mun elämää. Lataan myös kirjoja muistikortille, muistitikulle. Ja myös helppokäyttöinen Webbox kuuntelulaite on käytössä. Eli Webbox kuuntelulaite ei tarvitse tietokonetta, vaan se kytketään kodin langattoman verkon kautta, ja sinne tulevat nopeasti esimerkiksi kirjaston kerhokirjat.

Möttönen:    Sinulla on Kaisa pitkä perspektiivi työsikin puolesta johdatella, tai olet johdatellut näkövammaisia lukemisen pariin, kun olet näissä apuvälinekuvioissa, ja myöskin tuotantokuvioissa ollut mukana. Niin mitä sanoisit, että miten näkövammaisten lukeminen on muuttunut viime vuosikymmenten aikana? Ja kehittynyt.

Penttilä:       Kyllähän se on tullut vaivattomammaksi ja nopeammaksi. Eli aikojen alussa postitettiin postin kautta isot määrät isoja kasetteja. Sitten tuli pienempiä C-kasetteja, ja kirjatuotantoprosessi oli hitaampaa. Nyt se on nopeempaa ja nopeammin saa kirjoja, jotka on vasta julkaistu. Ehkä se tarjonta ei ole monipuolistunut, ehkä se voi olla hieman supistunut, eli nää kaupalliset toimijat vähän antavat tällä hetkellä suuntaa siihen, että niitä me saamme vielä nopeammin, kun jotain erikoisempia kirjoja, tai vanhempia kirjoja.

Möttönen:    Tänä päivänä puhutaan paljon lukemisesti ja lukutaidosta. On herännyt huolia myös siitä, että se lukutaito rapautuu, lukeminen vähenee. Mitä arvelet Tarja, kun sanotaan myös näin, että näkövammaiset ehkä lukevat, vaikka eivät saa kaikkia kirjoja saavutettavassa muodossa käsiinsä, niin lukevat enemmän kuin näkevät henkilöt. Allekirjoitatko tällaisen väitteen?

Räisänen:    Ainakin, mitä mä tunnen näkövammaisia ihmisiä, niin allekirjoitan, että itsellä kun lukeminen on aina ollut siitä kiinni, että kaikki vapaa-ajat lukee, niin lukeminen on lisääntynyt vain sen myötä, kun on jäänyt eläkkeelle, niin on enemmän aikaa. Mutta kyllä mun tuttavapiirin näkövammaiset ihmiset kuuntelee paljon kirjoja, että on helppo keskustella kirjallisuudesta, koska kaikki ovat lukeneet paljon kirjoja.

Möttönen:    Minkälainen tuntuma sulla on Kaisa tähän asiaan, että näkövammaisten lukemisinto verrattuna näkeviin henkilöihin?

Penttilä:       Näkövammaisilla on hieman hankalampaa ehkä harrastaa monenlaisia asioita noin arjessa. Eli se voi hyvin helposti tulla yksinäisyyden kokemuksia, ja tekemisen puutetta, kun ei osaa tehdä ehkä, niin kun ajankulua ei ole muuta, niin äänikirjat ovat todella suuri arjen apu, ja semmonen elämän parantamisen mahdollisuus. Monet kuvailee sitä, että he ikään kuin pakenee johonkin toiseen, uppoutuu kirjaan ja pakenee sen sisältöön, ja se on niin kun hyvin viihdyttävää ajankulua.

Räisänen:    Eikä se ole vain pakenemista, vaan se on mahdollisuus elää kahta elämää rinnakkain.

Möttönen.    Tarja, mikä lukemisen merkitys on sinulle?

Räisänen     En tiedä, miten jaksaisin elää ilman lukemista. Eli se ei ole tosiaan vaan lukemista, vaan se on sitä, että mä elän koko ajan siinä kirjan mukana, mä koko ajan visualisoin, mikä mulle on tietysti helppoa, kun olen ollut näkevä aikaisemmin. Visualisoin kirjaa, kirjan henkilöistä tulee osa minun elämääni. Eli se on oikeesti semmonen elämän eliksiiri. Vaikka on ystäviä, vaikka on harrastuksia, vaikka on ihana kissa, jota rapsutella, niin kyllä se lukeminen on yksi elämän tarkeimmistä asioista.

Möttönen:    Sitten mennään vähän filosofisempaan puoleen, eli kun sulla on kokemusta molemmista, sä olet lukenut paljon painettuja kirjoja, mutta nyt pääsääntöisesti kuuntelet tai luet äänikirjaa, miten erilaista se on lukea / kuunnella äänikirjaa? Monet menee solmuun termin kanssa, en tiedä, mitä pitäisi sanoa kuin painettua kirjaa.

Räisänen:    No, aluksi oli vaikee tottua äänikirjoihin, että hyvin hitaasti ja hyvin keskittyneesti jouduin aloittamaan sen. Mutta nykyään, niin en mä osaa enää kuvitella mitään eroa siinä. Ainoastaan tämmönen, että mulla on runot jäänyt pois, koska runojahan pitäis lukea hitaasti ja palaten välillä pari riviä taaksepäin, ja sillä omalla painolla, niin mä en kestä runoja muiden luettavana, että ne on jäänyt pois. Mutta muuten en osaa tehdä ero. Ehkä se vielä, että äänikirjoja kun kuuntelee, niin voi samalla tehdä muutakin, kun on paperikirja, jota täytyy pidellä, niin ei voi laittaa ruokaa samalla.

Möttönen:    Näin se on. Kaisa, mitä sinä sanoisit vielä, tai rohkaisisit näkövammaista, joka ei enää pysty lukemaan tavallista kirjaa, ja kaipaa apua, mistä pitäisi aloittaa, että se lukemisharrastus voi jatkua?

Penttilä:       No, ihan ensimmäisenä kannattaa lähteä omaan lähikirjastoon. Eli siellä kirjastovirkailijat pystyvät auttamaan tässä Celia-kirjaston asiakkuuden aloittamisessa. Sen jälkeen ja siinä saman tien ottaa yhteyttä sitten Näkövammaisten liittoon Daisy kuuntelulaitelainauspalveluun, ja keskustella siitä, että mitä se edellyttää, mitä todistuksia tarvitsee, että saa tämän maksuttoman laitteen lainaksi. Toki suurelle osalle voi riittää se pelkästään, että saa Celian tunnukset ja saa Pratsam Reader ohjelman sovelluksen käyttöön. Mutta heti, jos sen käyttö on hankalaa motorisista syistä, niin sitten me autamme Näkövammaisten liiton Daisy kuuntelulaitepalvelussa.

Musiikki.

Möttönen:    Ja lopuksi molemmat, Kaisa ja Tarja. Jos saisitte valita minkä tahansa kirjan, joka luettaisiin äänikirjaksi ja sille kuka tahansa äänikirjan lukija, niin mikä se kirja olisi ja kuka olisi sen lukija? Tarja.

Räisänen:    Joo, mä olen vuodesta -73 kirjannut ylös kaikki kirjat, jotka olen lukenut.

Möttönen:    Kuinka monta niitä muuten on?

Räisänen:    En ole laskenut, ne on tällä hetkellä useammalla tikulla, että en pysty laskemaan niitä. Mutta sieltä, mä olen käynyt sitä alkupäät jossain vaiheessa läpi, ja miettinyt, että mitä kirjoja mä haluaisin lukea uudestaan. Ja sieltä on löytynyt tämmönen kun Llewellyn, kirjoitetaan näin, en tiedä miten se lausutaan, todennäköisesti walesilainen nimi, Vihreä oli laaksoni, jonka mä huomaan, että mä yhä palaan sen kirjan joihinkin juttuihin. Eli mä muistan siitä kohtalaisen paljon, mutta en ihan kaikkea, ja sitä mä en ole löytänyt mistään äänikirjapalvelusta, joten sen mä haluaisin lukea. Ja jos saa ihan kenet tahansa ottaa, niin mä toivon, että joku kloonaa Lars Svedbergin äänen, että hän lukee. Mutta toisaalta, koska mä toivon, että äänikirjan lukijoille riittää töitä, niin Ville Tiihonen.

Möttönen:    Mites Kaisa.

Penttilä:       Tää on minulla vaikee kysymys, koska niin hyvää tarjontaa on, ja paljon on jonossa. Eli haluaisin ehkä niitä vanhempia kirjoja, joita ei saa uusina tuotantoina mistään. Eli Celialla on jo tuolta 70-luvulta, 60-luvulta äänityksiä, joita on uudelleen tuotettu meille, niin sieltä toivoisin vanhemmasta päästä esimerkiksi Valtarin vanhempia kirjoja uudestaan tuotettuna. Koska niissä on aika paljon semmosta ajan patinaa siinä äänityksessä. Ja lukijaksi haluaisin Tuomo Holopaisen, jos hän lukisi siellä vielä, tai Jari Aula, jos hän tulisi eläkkeeltä lukemaan.

Möttönen:    Kiitos teille Kaisa ja Tarja, että tulitte keskustelemaan kanssani lukemisesta. Ja kuulijoille mä haluaisin vielä tähdentää sitä, että vaikka se näkö heikkenee, tai menee kokonaan, niin lukeminen voi silti jatkua. Se vain muuttaa muotoaan. Lisää tietoa saa Näkövammaisten liiton internet sivuilta, näkövammaistenliitto.fi. Seuraava Airut-podcast ilmestyy 12. kesäkuuta, se on muuten Helsinki-päivä. Tulkaa silloin myös kuulolle, ja kiva kun kuuntelitte tämän. Ja hei! Lukeminen kannattaa aina.

Musiikki.

Voit kuunnella Airut-lehden podcasteja yleisimmissä podcastien jakelukanavissa, esimerkiksi Spotifyssä, Suplassa ja Apple podcasteissa. Ja lukea tekstivastineen Airut-lehden verkkosivuilta osoitteesta www.airutlehti.fi.

NÄKÖVAMMAISTEN LIITTO

Yhdessä näemme enemmän.