Tältä sivulta voit lukea Airut-podcast 1/2025:n tekstivastineen. 

Kuuntele Airut-podcast 1/2025.

Näkövammaisten Liitto, yhdessä näemme enemmän.

Airut-podcast on Näkövammaisten liiton Airut-lehden sukellus aiheisiin, jotka herättävät kysymyksiä, hämmästystä, toiveikkuutta tai iloa. Langan alkupää voi olla näkövammaisen ihmisen käsissä, mutta sen toista päätä saattaa pidellä ihan kuka tahansa. Tervetuloa mukaan kuuntelemaan Airut podcastia, jonka aiheena on kuvailutulkkaus.

Möttönen:   Minä olen Markku Möttönen, ja johdattelen teitä hyvät kuuntelijat kuvailutulkkauksen ihmeelliseen maailmaan. Minulla on täällä kaksi vierasta, kuvailutulkkauksen uran uurtaja, kuvailutulkkauskouluttaja ja kuvailutulkki Anu Aaltonen.

Aaltonen:    Tervehdys.

Möttönen:   Ja näkövammainen kulttuurin kuluttaja ja kuvailutulkkauksen käyttäjä Sari Kekkonen.

Kekkonen:   Hei vaan.

Möttönen:   Tervetuloa mukaan keskustelemaan. Aluksi olisi varmaan hyvä sanoa muutama sana kuvailutulkkauksesta niille, joille se ei ole kovin tuttua, tai eivät ehkä tiedä siitä kovinkaan paljon. Kuvailutulkkaushan on sen sanoittamista, mitä näkövammainen ei näe. Ja sinulta Anu kysyisinkin aluksi, että mitä kaikkea voi kuvailutulkata?

Aaltonen:    No, oikeastaan kaikkea, mitä näkee, et en mä oikein keksi semmoista, mitä ei voisi. Siinä, mikä tulee rajaks vastaan, niin on sitten ehkä oma kyky sanottaa. Mut kyllä kaiken, minkä näkee, periaatteessa pystyy kuvailutulkkaamaan.

Möttönen:   Mitä on ne tyypillisimmät kohteet, mitä kuvailutulkataan?

Aaltonen:    No, tyypillisimpiä on yleensä erilaiset taidetuotannot, eli teatteri, elokuva, taidenäyttelyt, voi olla myös sirkusta. No, tietenkin televisio-ohjelmat. Sitten voi olla vaikka juhlien kuvailutulkkausta, erilaisten tilaisuuksien siis. No, nää on varmaan ne yleisimmät, mut tosiaan niin kun sanoin, niin ei varsinaisesti oo mitään semmosta, mikä jäis heti ulkopuolelle, et sanottais, et tätä ei voi kuvailutulkata.

Möttönen:   No, avaatko vielä vähän tuota kuvailutulkkauksen määritelmää, tuo on aika typistetysti sanottu, että sen pukemista sanoiksi, mitä näkövammainen ei näe, miten sinä kuvailisit kuvailutulkkauksen?

Aaltonen:    No, se on hyvä määritelmä. Siis kuvailutulkkaus on saavutettavuuspalvelu, joka on suunnattu näkövammaisille. Ja se on siis sitä, että näkevä ihminen, mielellään siis, kun puhutaan kuvailutulkkauksesta eikä kuvailusta, niin silloin puhutaan jostain hieman enemmän yksityiskohtiin menevästä ja analyyttisemmasta kerronnasta, kun tavallinen kuvailu. Eli kuvailutulkki, joka toivon mukaan on koulutettu ihminen, niin lähestyy asiaa siltä kannalta, että hän on välittäjä, et hän on ikään kuin väline, jonka avulla näkövammainen pystyy hahmottamaan sen, mikä on tämän kuvailutulkin silmien edessä.

Möttönen:   Niin kun sanoitkin, niin kuvailutulkkaus on saavutettavuuspalvelu näkövammaisille. Onko se kuvailutulkkaus lakisääteistä?

Aaltonen:    No, ei se ole lakisääteistä, mutta esimerkiks Suomen elokuvasäätiöhän teki päätöksen, että vuodesta 2019 lähtien kaikki kotimaiset täyspitkät elokuvat, fiktio- tai dokumenttielokuvat, jotka on saanu tietyn tuen, niin niihin on tehtävä ja tuotettava kuvailutulkkaus.

Möttönen:   Sari, sinä olet kulttuurin suurkuluttaja, olen näin antanut itselleni kertoa, ja käytät myös kuvailutulkkausta. Missä olet viimeksi käyttänyt kuvailutulkkausta?

Kekkonen:   Näkövammaisten kulttuuripalvelu järjesti keväällä valokuvauskurssin ja siellä se kurssin ohjaaja Laura Elo osasi käyttää kuvailutulkkausta opetusvälineenä. Eli siinä kurssin alussa hän kuvaili meille opetusmateriaalit, ja niihin liittyvät kuvat, ja kurssin loppupuolella sitten meidän kaikkien otokset kuvailutulkattiin yhteisesti.

Möttönen:   Eli siis valokuvia kuvailutulkattiin?

Kekkonen:   Kyllä.

Möttönen:   No, missä muualla olet käyttänyt kuvailutulkkausta? Tää, mitä kerroit, niin ei oo ihan perinteinen juttu.

Kekkonen:   Ei olekaan, mut sen takia mä halusin tuoda sen esiin, että miten monipuolinen se kenttä on.  Eli yleisimmät on ehkä minun kohdallani taidenäyttelyt, museot, teatteriesitykset, ja sitten nämä TV:ssä tulevat kotimaiset elokuvat.

Möttönen:   Mitä se, vaikkapa taidenäyttelyn kuvailutulkkaus antaa sinulle?

Kekkonen:   No, se on ihan ehdoton edellytys, että mä pystyn perehtymään siihen näyttelyn sisältöön, että mulla on kyllä hyvä niin kun muistikuva esimerkiks klassikoista, et miltä ne näyttää, mutta nykytaiteeseen olis aivan mahdotonta päästä tutustumaan ilman kuvailutulkkausta.

Möttönen:   Onko jotain, mitä voisit esimerkkinä kertoa, mitä viimeaikaisia elämyksiä sieltä taidepuolelta?

Kekkonen:   No, tuolla oli entisen taideteollisen, eli mun vanhan opinahjoni tiloissa oli purkunäyttely nimeltä Parempi maailma, ja siellä oli tämmösiä kokonaisvaltaisia tiloja huoneita, missä oli valo- ääni- ja muita teoksia ja niihin pääsi vaeltamaan. Mutta tuota, vaikka mä erotan valoa, niin sitten kaikki yksityiskohdat olis menneet multa aivan ohi, ellei mulla olis ollut sitten kuvailutulkkia mukana.

Möttönen:   Sä oot varmaan kuullut monia erilaisia kuvailutulkkeja, millainen on sun mielestä hyvä kuvailutulkki?

Kekkonen:   No, todella monenlaiset ihmiset sopii kuvailutulkeiksi. Koska siinä on yleensä käytettävissä vähän rajallinen aika, niin olis tietysti tärkeää, että tää kuvailutulkki pystyis erottamaan ne, mitkä on tärkeimmät ja olennaisimmat asiat siitä kuvattavasta kohteesta. Niin, ja hyvä sanavarasto on tietenkin eduksi.

Möttönen:   Anu, tuota sinä taas koulutat, ja olet kouluttanut paljon kuvailutulkkeja, niin mikä sinusta on hyvän kuvailutulkin kriteeristö?

Aaltonen:    Jaa-a. No, siinä on se, että kuvailutulkki kuitenkin tekee pitkälti niin kun omana persoonanaan sitä työtä. Ja sieltä tulee, nousee kaikki sen kuvailutulkin taustasta asioita, eli kokemuksia, mitä on opiskellut, missä on elänyt, kaikki tämmöset asiat, ne kuuluu siinä tulkkeessa. Niin se on vaikee sanoo, et mikä niin kun varsinaisesti, tai, et olis joku viisi asiaa, jotka tekee hyvän kuvailutulkin. Mutta kyllä mä sanoisin, että semmonen uteliaisuus. Se on hirveen tärkee, ja halu oppia. Ja sitten, että on pikkasen semmonen milliville, niin siitä on hyötyä. Ja sitten olla, pitää olla kärsivällinen, pitää jaksaa etsiä tietoa, koska sitä joutuu tekemään todella paljon, kun hakee esimerkiks terminologiaa asiasta, jota ei tunne. Ja tota, ja sitten pitää olla sitkee ja sinnikäs, että tää voi olla töinä varsin intensiivisiä ja tota aikaa vieviä. Oikeastaan vähän niin kun käsityöt, et voi sanoa, että tää on käsityötä. Siinä pitää vaan jaksaa sitä, et mennään eteenpäin yks sekunti kerrallaan, yks sekunti, toinen sekunti, kolmas sekunti. Mä puhun nyt esimerkiks elokuvan kuvailutulkkauksesta, et jaksaa sitä, ikään kuin sitä hidasta pikkutarkkaa etenemistä. Ja myöskin aika pitkiä päiviä voi olla välillä. Kyllä se varmaan, se voi olla, että se vaatii vähän tietynlaista luonnetta.

Möttönen:   Puhutaan vielä elokuvan kuvailutulkkauksesta, koska se taitaa olla tällä hetkellä aika hyvällä mallilla täällä Suomessa. Elokuvateattereissa voi käydä kuvailutulkatuissa elokuvissa, ja niitä on tarjolla myös vaikkapa YLE Areenassa. Sari, oletko sinä tutustunut elokuvan kuvailutulkkaukseen?

Kekkonen:   Joo, olen käyttänyt sitä kyllä paljon.

Möttönen:   Muistatko jotain elokuvaa, jota olisit katsonut kuvailutulkattuna?

Kekkonen:   En heti muista mitään elokuvaa nimeltä, mutta yleisellä tasolla vois ottaa esimerkiksi Kaurismäkien elokuvat, että jokainen voi kuvitella, miltä tuntuis katsoa sellaista ilman, että näkee mitä siinä tapahtuu. Silloin, kun elokuva perustuu vuoropuheluun, niin voi ehkä kuulon avulla seurata hyvinkin, mutta useinhan elokuvissa käytetään sitä, että näytetään asioita. Joku henkilö menee jonnekin, tai ojentaa toiselle jotakin, tai katsoo jonnekin, niin nämä asiat pitää saada kuvailtuna, muuten se ei aukea se elokuva.

Möttönen:   Hyvä, kun otit esiin Kaurismäen elokuvat, minulla on siitä hyvä anekdootti. Eli yksi elokuva, johon kannattaa tutustua on Tulitikkutehtaan tyttö. Se on vähän yli tunnin mittainen elokuva, ensimmäiset vuorosanat sanotaan noin kohdalla 12 minuuttia, yksi olut, tai jotain sinne päin.

Kekkonen:   Kyllä näin on.

Möttönen:   Että siinä ehtii tapahtumaan jo aika paljon. Mitä sinä sanoisit Anu tästä elokuvan kuvaustulkkauksesta, miksi se on meillä nyt sitten näinkin hyvin niin sanotusti hallinnassa?

Aaltonen:    Jaa, no kyllä se varmaan johtuu siitä, et sitä tehdään eniten. Ja tota, ja sillä on varmaan myös laajin se yleisöpohja. Ja se kyllä sit suoraan vaikuttaa siihen, että sieltä tulee myös sitten sitä palautetta eniten. Eli silloin on tämmöstä vuorovaikutusta käyttäjien kanssa ehkä eniten, jolloin pystyy sitten tekemään niitä muutoksia, plus, että. eli siis kehittymään kuvailutulkkina. Ja kun niitä töitä myös on eniten, niin mä uskoisin, että tää on se syy.

Möttönen:   Sinä olet myös Anu paljon kuvailutulkannut elokuvia, onko joku elokuva jäänyt erityisesti mieleen?

Aaltonen:    Jaa-a, kyllä se vähän tuppaa olemaan sillä tavalla, että se on just se elokuva, jota sillä hetkellä tekee, tai joka on tulossa. Eli jonka on jo katsonut, ja sit sitä mielessään pohtii, että mitä ratkaisuja se elokuva vaatii, niin yleensä ne tuntuu sillä hetkellä tosi tärkeiltä. Mutta tota kyllä varmaan siis mieleen painuvin kokemus on kyllä toi Tuntematon sotilas. Ihan sen takia, että se oli, silloin, kun se oli tuloillaan, niin sehän oli hirveen iso juttu. Siitä uutisoitiin paljon ja tota silleen pikkuhiljaa paljastettiin, ketkä näyttelee nyt ketäkin, ja se siis kiinnosti koko kansakultaa. Ja tota silloinhan ei vielä ollu tätä elokuvasäätiön asetusta. Eli itse vaan niin kun mietin, että tuleekohan tohon, teettääköhän tuotantoyhtiö tähän kuvailutulkkauksen, ja sitten tietenkin mietin, että voi vitsi, kun olis hieno, kun pääsis tekemään sen.  No, sitten aika kului ja kului, et okei, et nyt ollaan aika lähellä jo tota ensi-iltaa, että ei tähän varmaan sitten tule. Mutta sitten muhun otettiinkin yhteyttä ja pyydettiin tekemään se kuvailutulkkaus siihen, ja sit tuli kyllä semmonen melkein huimaava tunne, että täähän nyt on ihan mieletön työ. Koska siinä vaiheessa ei kuitenkaan ollu tehny vielä niin paljon, ja tiesi, että tää on kyllä semmonen, jonka varmaan melkein jokainen suomalainen katsoo, ja tää jää sitten ikuisesti myös niin kun kaikki niihin arkistoihin. Niin se, koko se prosessi, ja siinä vaiheessa, kun tajus, että se on kolmetuntinen elokuva ja mietti, et miten ihmeessä selviän tästä. No, sitten onneksi mä sain Karita Lehtiniemen siihen aisapariksi, että me tehtiin se yhdessä. Mutta kumpikaan meistä ei ole käyny armeijaa, niin siinä oli valtava työ selvittää kaikkia näitä armeijan statuksia, ja kuka on nyt sitten korpraali, tai kenraali, ja näin poispäin. Mutta se oli hirveen, siis hieno työ, ja jotenkin se elokuva, mä muistan, se tuli uniin ihan eri tavalla, kun koskaan mikään muu, että se oli hirveen vaikuttava. Kyllä se on ollu jonkinlainen semmonen niin kun virstan pylväs itelleni.

Möttönen:   No, mä otan tässä vielä vaikka elokuvasta paljon puhuttiin, niin yhden asian vielä, jota myös kuvailutulkataan, urheilu.  Onko Anu sinulla kokemusta urheilun kuvailutulkkauksesta?

Aaltonen:    No, ei ole, koska olen kyllä sitä mieltä, että siinä täytyy olla sitten sen tietyn lajin asiantuntija. Eli pikemminkin niin päin, että sitten on vaikka urheilutoimittaja, tai urheilija, joka kuvailutulkkaa, ja ottaa selvää siitä mitä kuvailutulkkaus on. Eli hänellä on sitten se asiantuntijuus, lajiasiantuntijuus, johon hän sitten lisäis palikoita kuvailutulkkauksesta. Jos minä menisin nyt vaikka kuvailutulkkaamaan koripallo-ottelua, niin mulla olis aikamoinen työ selvittää kaikki säännöt. Ja vaikka sen tekisinkin, niin siinä rytmissä, missä se peli tapahtuu, niin mun olis todella vaikee sitten tehdä niitä ratkaisuja, ja voisin joutua sit etsimään sanoja, ja miettimään, että mitä ne nyt tekee. Eli urheilun kuvailutulkkaus on täysin mahdollista, mutta kyllä se vaatii sit jo sen urheilijan, urheiluasiantuntijan siihen.

Möttönen:   Minäkin aikanaan kun kuulin urheilun kuvailutulkkauksesta, niin mietin kyllä heti, että eikö se selostus jo riitä. Mutta sitten minulle kyllä kerrottiin, että kuvailutulkki pystyy siihen luomaan, vielä vähän muutakin kertomaan minkä kokoinen on stadion, tai kenttä ja kaikki tällaset, niin se avartaa sitä tapahtumaa kyllä vielä näkövammaiselle enemmän. Sitten kuulkaa ihan  lopuksi vähän tulevaisuutta. Sari, jos sinä nyt saisit valita, mitä haluaisit kokea kuvailutulkattuna, niin mitä se olisi?

Kekkonen:   No, näiden perinteisten rinnalle haluaisin tuoda semmosen ajatuksen, että mä pääsisin johonkin ihanaan historialliseen kaupunkiin, ja mulle kuvailutulkattaisiin niitä rakennuksia, ja taideteoksia ja kasvillisuutta, ja katunäkymiä, ja saisin sellaisen kokonaisvaltaisen elämyksen.

Möttönen:   Anulta kysyn, mitä sinä haluaisit kuvailutulkata?

Aaltonen:    Ai, kuvailutulkata?

Möttönen:   Mm.

Aaltonen:    Ahaa, okei. Mielelläni jotakin haastavaa, jotain josta mä pidän. Itse asiassa varmaan siis, no, en tiedä haluisinko, mutta olis hirveen hieno haaste olis tota Hieronymus Boschin joku triptyykki, että jossa on niin uskomattomia hahmoja, että ne on melkein kun sarjakuvia. Ja se yksityiskohtien määrä on käsittämätön, että kun on puoli tuntia kattonu teosta ja luulee, että nyt mä olen nähnyt kaiken, niin sit näkee taas vielä lisää ja vielä lisää, ja sen teoksen hahmottaminen on siis todella, se on jo melkein urheilusuoritus. Mutta siinä olis hyvä työ.

Möttönen:   Ja sitten vielä kysyn sinulta, että mitä sinulla on nyt parhaillaan meneillään, että mitä me saamme seuraavaksi sinun kuvailutulkkaamana kuulla?

Aaltonen:    No, tällä hetkellä kuvailutulkkaan YLE:lle yhtä sarjaa. Nyt mä en ole ihan varma, että saanks mä kertoo vielä, kun nämä on tällasia sopimusalaisia töitä. Mutta mä voin sanoo, siis sen voin sanoa, että YLE:lle olen tekemässä tuotantokautta, siis uutta tuotantokautta semmoseen sarjaan, joka tuli pari vuotta sitten. Ja sitten on tulossa kyllä hurja määrä todella, todella mielenkiintoisia kotimaisia elokuvia, jotka mulla tuolla odottelee.

Möttönen:   Näitä me jäämme odottelemaan, ja paras tapa, tai ehkä helpoin tapa tutustua kuvailutulkkaukseen, jos sitä ei ole aikaisemmin kokenut, niin voi olla, tai voi mennä YLE Areenaan, ja sieltä löytyy kategoria kuvailutulkatut ohjelmat. Siellä on iso määrä kuvailutulkattuja elokuvia, ja on lastenohjelmaa ja on monenlaista sisältöä.  Kiva kun kuuntelit tätä podcastia, ja kiitos teille Anu

Aaltonen:    Kiitos.

Möttönen:   Ja Sari.

Kekkonen:   Kiitoksia.

Möttönen:   Että tulitte tänne. Minä olen Markku Möttönen. Pysykää kuulolla.

Voit kuunnella Airut-lehden podcasteja yleisimmissä podcastien jakelukanavissa esimerkiksi Spotifyssä, Suplassa ja Apple podcasteissa, ja lukea tekstivastineen Airut lehden verkkosivuilta osoitteessa www.airutlehti.fi

Näkövammaisten liitto, yhdessä näemme enemmän.