Oma aktiivisuus auttaa pysymään töissä
Näkövamman ja työn yhteensovittaminen vaatii omaa aktiivisuutta, asiantuntija-apua ja työnantajan sitoutuneisuutta.
Näkövammautumisesta huolimatta Mari Tammisaarelle töistä pois jääminen ei ole ollut vaihtoehto. Hän on sinnikkäästi hakenut ratkaisuja, joiden avulla töiden tekeminen on mahdollista näön heikkenemisestä huolimatta. Niitä on myös löytynyt.
Aalto-yliopistossa yhdistyy kuusi korkeakoulua: Insinööritieteiden korkeakoulu, Kauppakorkeakoulu, Kemian tekniikan korkeakoulu, Perustieteiden korkeakoulu, Sähkötekniikan korkeakoulu sekä Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu. Tammisaari työskentelee viimeksi mainitussa eli ARTS:issa. Pääkampus sijaitsee Espoon Otaniemessä, muut Helsingin Töölössä ja Arabiassa.
– ARTS:ille valmistuu juuri uusi toimitalo Väre keskelle Otaniemeä. Luovumme kesällä 2018 Arabian kampuksesta ja aloitamme kesälomien jälkeen aivan uudessa, meille suunnitellussa rakennuksessa, Tammisaari kertoo.
Aalto-yliopistossa on lähes 20 000 opiskelijaa ja henkilöstöä 4 000. Se on moniammatillinen yhteisö, joka kehittyy ja muuttuu kaiken aikaa. Henkilöstölle tämä asettaa vaatimuksia ja todellista halua pysyä vauhdissa mukana.
Sisään suomalaiseen arkeen
Porvoolainen Mari Tammisaari aloitti työt Taideteollisessa korkeakoulussa, joka sulautui Aalto-yliopistoon, 12 vuotta sitten. Retinitis-diagnoosin hän sai pari vuotta myöhemmin aivan sattumalta kaihileikkauksen yhteydessä.
Hän näki kuitenkin pitkään kohtuullisen hyvin, kunnes viimeisten kahden vuoden aikana hänen näkönsä on heikentynyt niin paljon, että työssä selviytyminen alkoi tuottaa suuria vaikeuksia.
Tammisaaren työ Aallon HR-palveluissa on kansainvälistä, sillä asiakkaat ovat ulkomailta Aaltoon rekrytoituja ammattilaisia. Työ sisältää monipuolista neuvontaa, opastamista ja auttamista ja se tapahtuu englanniksi. Se vaatii kansainvälisten viranomaisasioiden ja lainsäädännöllisten asioiden asiantuntemusta, selvitystyötä, yhteistyötaitoja ja verkottumista viranomaisten ja Aalto-yhteisön eri toimijoiden kanssa.
Kulttuurinen sensitiivisyys on tehtävässä välttämätöntä, sillä asiakkaiden taustat voivat olla hyvinkin erilaisia.
– Autan rekrytoituja esimerkiksi viranomaisasioissa ja kuljen mukana maistraatissa, verotoimistossa ja Kelassa. Yleensä autan sähköpostitse, mutta joskus olen itse paikalla auttamassa konkreettisesti. Välillä selvitän asioita koko perheen puolesta: puolison, lasten ja jopa lemmikin.
Tammisaari kuvaa työtään todella antoisaksi ja mielenkiintoiseksi, sillä siinä saa matkata hetken mukana toisen elämässä.
– Ajattelen, että tämä on sellaista ”practice acts of kindness” -työtä eli hyvän tekemistä muille.
Ratkaisuja yhteistyössä
Kun Mari Tammisaaren työssä selviytymistä alettiin näön heikkenemisen vuoksi selvittää, järjestettiin aluksi työkykyneuvottelu. Siinä haettiin sellaisia ratkaisuja ja järjestelyjä, joilla tuettaisiin häntä jatkamaan työssään sovittamalla työtehtävät näkökykyyn ja toisaalta sellaisiksi, että myös työantaja on tyytyväinen. Tässä kohtaa suuri merkitys oli myös sillä, että työnantaja oli halukas ymmärtämään ja löytämään ratkaisuja.
Työterveyshuollossa järjestettyyn neuvotteluun osallistuivat Mari Tammisaaren lisäksi työterveyslääkäri ja -hoitaja, Tammisaaren esimies, työpaikan henkilöstöpäällikkö ja Näkövammaisten liiton työelämäpalveluiden työllisyysneuvoja Marina Baarman, jonka kanssa Mari Tammisaari oli keskustellut jo aiemmin.
Siitä, että Mari Tammisaari valmistautui etukäteen huolellisesti, oli paljon hyötyä.
– Mietin, mitä voin tehdä ja missä olen hyvä ja mitä taas en pysty tekemään. Kerroin, miten näen, ja käytin esimerkkeinä sudokua ja Excel-taulukoita. Kaikilla loksahti suu auki ja he sanoivat, että eivät ole ymmärtäneet tilannettani aiemmin.
Neuvotteluiden tuloksena työnantaja oli valmis mukauttamaan ja miettimään konkreettisia työjärjestelyjä sen toteuttamiseksi.
– Työtäni on mukautettu niin, että olen siirtynyt fyysisestä työsopimusten ja papereiden valmistelusta ja excelien käytöstä asiantuntemusta vaativaan neuvontatyöhön, jossa työvälineenä enimmäkseen sähköposti ja puhelin.
Aalto-yliopisto on sitoutunut Vastuullisen käyttäytymisen periaatteet työyhteisössä -ohjeistukseen, jossa todetaan jokaisen Aalto-yhteisön jäsenen oikeus turvalliseen ja viihtyisään yliopistoympäristöön ja esteettömään opiskeluun ja työntekoon.
– Tätä Aallon tapaa toimia on omalla kohdallani on noudatettu hyvin, Mari Tammisaari toteaa, vaikka myöntää, että haasteitakin on matkan varrella ilmaantunut.
Tärkeä avustaja ja vertaistuki
Selviytymisen edesauttamiseksi Mari Tammisaari hakeutui itse Näkövammaisten liiton kuntoutukseen ja harjoittelemaan it-taitoja, jotka työssä olivat olennaisia. Hänellä on käytössään kuljetuspalvelu Porvoosta Helsinkiin ja henkilökohtainen avustaja, jotka molemmat vähentävät työn kuormittavuutta merkittävästi.
Henkilökohtainen avustaja on iso apu erityisesti Otaniemen kampuksella, jossa on hankalampi liikkua sen laajuuden vuoksi. Mari Tammisaaren työpiste on yli 10 vuotta ollut Arabiassa ja Otaniemeen siirtymisessä on ollut sulattelua. Entiseen puolen tunnin työmatkaan kuluu nyt noin tunti suuntaansa. Henkilökohtainen avustaja mahdollistaa sen, että Mari Tammisaari voi keskittyä osaamisensa ytimeen eli ihmisten palvelemiseen ja neuvomiseen eikä hukkaa voimavarojaan esimerkiksi liikkumisesta selviytymiseen.
Työympäristössä hän pärjää muuten kohtuullisen hyvin jäljellä olevan näkönsä avulla. Hänellä on kuitenkin käytössään valkoinen merkkikeppi, joka kertoo näkövammasta muille.
Mari Tammisaari on käynyt puhumassa myös omalla työpaikallaan Aalto goes Accessible -symposiumissa, jossa keskitytään esteettömyyteen ja saavutettavuuteen liittyviin asioihin. Hän myös kertoo näkövammastaan aina, kun perehdyttää uusia työntekijöitä ja esittelee itsensä.
Omaa asennettaan työhön hän kuvaa aktiiviseksi.
– Pysyn pirteänä, kun saan olla etunenässä menossa. Kun tulee jotain uutta, haluan mieluummin olla ensimmäisten joukossa kokeilemassa, kuin jäädä odottelemaan.
Näkövammaisyhteisöön tutustuminen ja sieltä saatu vertaistuki on Mari Tammisaarelle ollut käänteentekevää.
– Olen tehnyt pitkän matkan. Aluksi en tiennyt mitään näkövamman kanssa selviytymisestä ja nyt toimin kokemuskouluttajana, jolloin voin antaa omat kokemukseni ja sen tiedon, joka minulla on, isompaan käyttöön. Kokemuskouluttajana pyrin aina lisäämään vakaviin asioihin myös ripauksen huumoria.
Työn ohella kolmen aikuisen lapsen äiti rakastaa Intiaa ja sen kulttuuria, matkustaa mielellään ja lukee paljon.
– Kesällä matkustan intialaisen kollegan häihin Etelä-Intiaan monsuunisateiden ja kuumuuden aikaan. Mukaan saan avustajan, sillä en voi matkustaa yksin.
– Paperisten kirjojen lukemisesta luopuminen muutama vuosi sitten teki kipeää. Kirjakokoelmastani olen luopunut osittain mutta en vieläkään kokonaan.
Miten Näkövammaisten liiton työelämäpalveluiden työllisyysneuvoja Marina Baarman auttoi Mari Tammisaarta?
”Mari Tammisaari oli minuun yhteydessä, kun hänen työpaikallaan oli tekeillä organisaatiomuutos. Hän halusi selvittää, onko hänellä oikeus vaikuttaa omaan työhönsä ja sen sisältöön.
Aallossa työskenteli tuolloin yhteensä 12 HR-assistenttiä, jotka kaikki tekivät samoja tehtäviä. Kerroin, että yhdenvertaisuus ei tarkoita sitä, että kaikkien tehtävät ovat täsmälleen samat, vaan että näkövamman takia on oikeus vaikuttaa omaan työkuvaan.
Pohdimme yhdessä perusteellisesti, mistä tehtävistä Mari Tammisaari voisi ottaa enemmän vastuuta ja mitä tehtäviä pitäisi karsia. Näin meillä oli hyvä lähtökohta, josta lähteä neuvottelemaan työnantajan kanssa. Mari itse oli myös tehnyt loistavan taustatyön.
Teimme yhdessä hakemuksen henkilökohtaista avustajaa varten. Minun tehtäväni oli varmistaa, että uusi työnkuva ja henkilökohtaisen avustajan tehtävät vastaavat toisiaan. Pilkoimme ja purimme työkuvan yksittäiset tehtävät ja kirjasimme tarkasti, kuinka paljon tunteja niihin menee. Näin pystyimme kertomaan, mikä on avustajan rooli yksittäisessä tehtävässä.
Hyvä yhteistyö lähiesimiehen kanssa oli avainasemassa. Hän suhtautui positiivisesti ja oli muutokseen sitoutunut, jotta Mari Tammisaaren työnkuva saatiin mukautettua parhaalla mahdollisella tavalla.
Osallistuin Mari Tammisaaren kanssa työkykyneuvotteluun, johon oli toimitettu myös lääkärin B-lausunto.
Lisäksi autoin Mari Tammisaarta tekemään tarvittavat hakemukset Kelaan. Niiden laatimisessa on tärkeää tietää, mitkä asiat ovat merkityksellisiä, jotta saadaan esimerkiksi kuntoutus käyntiin.
Keskeinen tavoite työn mukauttamisprosessissa on, että lopputuloksena syntyy oikea toimenkuva, ei irtopaloja sieltä täältä sisältävä paketti. Mukautusten aikaansaaminen on prosessi, ja minun tehtäväni on toimia prosessin koordinaattorina, joka tietää mitä, milloin ja kuka kulloinkin tekee.”