Kun jalat eivät aina kanna, rollaattori vie perille

Täysin sokea pyörätuolilla, rollaattorilla tai kyynär- tai kainalosauvoilla kulkeva henkilö on harvinainen vastaantulija. Mutta joskus sokeankin eteen elämässä voi tulla aika, jolloin niihin on turvauduttava.

Aikuisena sokeutuneelle Sirkka-Liisa Mäkiselle kyseiset apuvälineet ovat tulleet tutuiksi tuki- ja liikuntaelinten leikkausten vuoksi. Kun hän sai ensimmäisen kerran rollaattorin käyttöönsä selkäleikkauksen jälkeen, näkövammaa ei juuri osattu huomioida eikä hän myöskään saanut ohjeita.

– Tuotiin rollaattori ja siitä vain menoksi! Koska olin ollut leikkauksessa, fysioterapeutti kyllä ohjasi, mutta hänelle sokea potilas oli kai mysteeri. Hän ei osannut neuvoa ja eikä edes uskonut, että liikkuminen oli oikeasti niin heikkoa, kuin se silloin oli. Ratkaisin asian pyrkimällä kotiin mahdollisimman pian.

Mäkinen olisi toivonut, että häntä olisi esimerkiksi neuvottu, miten havainnoida edessä olevat esteet ja reitit, ja kuinka selvitä wc-tiloissa tai istumaan siirtyessä ja autoon mennessä.

– Toki rollaattori oli parempi kuin ei mitään. Sokealle kyynär- ja kainalosauvojen käyttäminen turvallisesti taitaa olla mahdottomuus, Mäkinen sanoo.

Neuvomisen ja ohjeistuksen ongelma toistui keinonivelleikkauksen jälkeen.

– Kukaan ei osannut auttaa esimerkiksi siinä, miten menen rollaattorin kanssa WC-tiloihin. Päätin mennä omin avuin ja löysin itseni seuraavasta potilashuoneesta.

Kotona hän on selviytynyt parhaiten niin, että on jättänyt vessaan mennessään rollaattorin käytävään.

– Kotoa poistettiin vaikeimmaksi ajaksi matot, jotka palautettiin heti, kun se oli mahdollista. Onneksi johtoja ei kulje missään kulkureitilläni. Avustaja sentään sai ohjeet rollaattorin kasaamiseen, niin että se saatiin autoon.

Viimeisen leikkauksen jälkeen Sirkka-Liisa Mäkisellä oli myös pyörätuoli, joka oli usein autossa turvana, jos voimat loppuisivat.

– Nyt en enää omista omaa autoa ja tilanne on vaikeampi.

Hankalinta rollaattorin käytössä on Sirkka-Liisa Mäkisen mukaan ollut tuntematon ympäristö, kuten sairaalan käytävät, jossa tilanne myös elää ja muuttuu jatkuvasti.

Myös portaissa liikkuminen, istumaan siirtyminen ja seisomaan nouseminen on ollut vaikeaa. Onneksi varsinaisia vaaratilanteita ei Mäkisen kohdalle ole kuitenkaan sattunut.

Haasteista huolimatta Sirkka-Liisa Mäkinen on uskaltautunut rollaattorin kanssa myös kodin ulkopuolelle esimerkiksi kauppaan ja kyläilemään.

Hänellä on ollut yksi ja sama rollaattori sekä sisä- että ulkokäyttöön, mikä etenkin huonolla säällä lisää siivoamisen tarvetta sisällä.

Hän toivoo, että kuntoutusyksiköissä olisi osaamista, ettei apuvälineen käyttäjän tarvitsisi itse ratkaista ongelmiansa.

Sirkka-Liisa Mäkinen kertoo hiljattain törmänneensä siihen, että kaupassa oli ostoskärryjen paikalla myös rollaattorin tapainen apuväline asiakkaita varten.

– Sehän on hieno vaihtoehto, jos ei enää selviä tavallisella ostoskärryllä. Siinä pystyi myös hetkeksi lepäämään ostoskierroksen aikana. Joistakin malleista ilmeisesti kuitenkin puuttuivat jarrut.

– Joissakin kaupoissa on tavallisten ostoskärryjen lisäksi myös rollaattorin tapainen apuväline asiakkaita varten, Sirkka-Liisa Mäkinen kiittelee.