Vammaisten työsyrjintä jää piiloon

Osa 2. juttusarjassa Nyt puhuvat vammaiset! Toteutuuko YK:n vammaissopimus arjessa?

Vammaisten työelämäsyrjintä käy ilmi Vammaisfoorumin keväällä 2018 toteuttamasta kyselystä vammaisten ihmisten oikeuksien toteutumisesta Suomessa YK:n vammaisyleissopimuksen voimassaoloaikana vuosina 2016–2018.

Kyselyn vastauksia analysoineen työryhmän mukaan vuosina 2017 ja 2018 viranomaistahoilla vireille tulleita valvontapyyntöjä oli noin 200 vuodessa. Vuonna 2017 vain kuusi koski syrjintää vammaisuuden perusteella ja vuonna 2018 vain kolme. Syrjintätapausten vähäistä määrää saattaa selittää se, että työsyrjintää on vaikea näyttää toteen epäselvissä tapauksissa. Vuonna 2017 vireille tulleissa tapauksissa, joissa vammaisuus oli ilmoitettu syrjintäperusteeksi, ei yhdessäkään katsottu työnantajan toimineen syrjintäkiellon vastaisesti.

Vammainen työnhakija tai -tekijä ei aina tiedä oikeuksistaan ja vaikutusmahdollisuuksistaan. Prosessin käynnistäminen vaatii voimavaroja. Suomesta puuttuu toimiva matalan kynnyksen toimielin työsyrjintäasioissa. Myöskään yhdenvertaisuuslaki ei sisällä työnantajan selvitysvelvollisuutta työelämään liittyvässä syrjinnässä.

Työkyky edellä

Pia Pulliainen työskentelee Lappeenrannan kaupungin asukasyhteyshenkilönä toimenkuvanaan kaupungin organisoima asukastoiminta ja Lappeenrannan kaupungin vammaisneuvoston ja sen esteettömyystyöryhmän toiminnasta vastaaminen.

Valtaosan toimenkuvasta muodostaa asukkaiden osallistumisen aktivointi sekä asukkaiden vaikuttamismahdollisuuksien kehittäminen. Aktiiviselle ja työorientoituneelle Pialle työ on tärkeä osa elämää, ja myös iso voimavara. Jotta se sellaisena pysyisikin, täytyy hänen ottaa huomioon perinnöllisen lihastaudin mukanaan tuomat haasteet.

Pia Pulliaisen lihastauti, hereditäärinen motosensorinen polyneuropatia eli HMSN on etenevä sairaus ja aiheuttaa erilaisia fyysisiä vaivoja sekä palautumisen pitkittymistä. Palautumisen pitkittyminen on Pulliaisen mukaan eniten työssäjaksamista kuormittava asia.

– Pidän todella paljon työstäni, mutta minun on pitänyt kantapään kautta oppia olemaan itselleni armollinen ja myöntämään, että tässä vaiheessa vähempikin riittää. Työvuosia olisi kuitenkin edessä vielä 15, joten omaa jaksamista on ollut pakko opetella kuuntelemaan, Pia Pulliainen toteaa.

Hän osallistui kuluvana vuonna Lihastautiliiton Pysytään töissä -kurssille, jossa neuvo itsensä kuuntelusta tuli myös vahvasti esiin. Kurssilta hän sai myös apua osatyökyvyttömyyseläkkeen haussa ja keskusteluryhmissä käytiin läpi omia voimavaroja ja jaksamista tukevia asioita. Myös työnantaja tuki hakemusta osatyökyvyttömyyseläkkeelle, ja lokakuun alusta saakka osa Pian työviikosta on kulunut osatyökyvyttömyyseläkkeellä.

– Nyt alkanut osatyökyvyttömyyseläke antaa minulle paremmat valmiudet huolehtia omasta jaksamisestani ja fyysisestä kunnostani. Käyn viikoittain fysioterapiassa, mutta tunti kerran viikossa ei riitä, vaan sen lisäksi pitää myös itse huolehtia ja panna vastaan sairauden etenemiselle. Olen aika ajoin harrastanut vesijuoksua ja kevyttä kuntosalia. Siihen on tarkoitus paneutua jälleen eläkepäivillä, Pulliainen kertoo.

Vielä riittää tehtävää

Pian työnantajat ovat läpi työvuosien suhtautuneet työssäjaksamisen tukemiseen myönteisesti. Työuraan mahtuneet kaksi pidempää sairauslomaa jalkaoperaatioiden takia ovat hoituneet joustavasti, ja nykyisessä työssä jo ennen osatyökyvyttömyyseläkettä Pian työtehtäviä kevennettiin. Myös etätöiden sijoittelu ja palaverien sopiminen niiden mukaan on sujunut joustavasti.

Kysymykseen siitä, kokeeko Pia lihastaudin vaikuttaneen työn saamiseen tai työssä käyntiin mitenkään, tulee vastaus nopeasti:

– Ei koskaan! Eikä missään työpaikassa. Olen työskennellyt koko ikäni eli lähes 30 vuotta, ensimmäiset 17 vuotta idänkaupan parissa kolmessa eri työpaikassa ja vuodesta 2008 alkaen Lappeenrannan kaupungilla. Myöskään asenteellista syrjintää ei ole esiintynyt: kaikissa työyhteisöissä minuun on suhtauduttu positiivisesti ja olen saanut apua eri tilanteissa kuin kuka tahansa, ilman että sairauteeni tai sen mukanaan tuomaan kömpelyyteen on kiinnitetty mitään huomiota, Pia Pulliainen toteaa.

Ongelmat näkyviksi

Pia tiedostaa, että tilanne kaikilla vammaisilla tai osatyökykyisillä ei kuitenkaan ole näin hyvä. Työ vammaisneuvostossa ja esteettömyystyöryhmässä tuo epäkohdat näkyviksi: asenteet näkyvät usein etenkin esteettömyysasioissa, ja osallisuus palveluja ja ratkaisuja suunnitellessa jää periaatteen tasolle.

– Asenteiden lisäksi myös tietämättömyys aiheuttaa turhia ennakkoluuloja: työnantajille pitäisi edelleen ja enemmän tiedottaa TE-toimiston tukimuodoista ja palkkatuesta. Yritysten pitää tuntea toki yhteiskuntavastuunsa, mutta nykyisessä taloustilanteessa erilaiset tuet edesauttavat vammaisten palkkausta.

– On ensiarvoisen tärkeää, ettei vastuu asioiden selvittämisestä jää aina hakijalle itselleen. Minä teen työkseni lausuntoja ja aloitteita ja osaan ottaa selvää asioista ja pitää puoliani, mutta kaikilla ei ole siihen voimavaroja, Pulliainen toteaa.

YK:n vammaissopimuksen tarkoituksena on turvata vammaisten henkilöiden arvostus, yhdenvertaisuus muiden kanssa ja osallisuus kaikkeen toimintaan, myös sosiaalisessa ympäristössä. Pia Pulliaiselle sopimus on omassa työssä tuttu työväline, joka on usein käytössä, kun haetaan perusteita asioille.

Jos omat voimat ovat vähissä ja kokee ettei saa tasa-arvoista kohtelua, Pia vinkkaa ottamaan yhteyttä omaan vammaisjärjestöön, josta osataan ainakin neuvoa eteenpäin. Tarvittaessa käytössä on väylä aina eduskunnan oikeusasiamieheen ja yhdenvertaisuusvaltuutettuun saakka. Näin epäkohdat tulevat myös näkyviksi.

Susanna Hakuni on Lihastautiliiton tiedottaja ja Kirsi Tervamäki Invalidiliiton viestintäasiantuntija.

Työpaikan monimuotoisuus rikastuttaa yhdessä tekemistä

OP:n strategiassa painotetaan monimuotoisuutta. Työyhteisön arjessa se näkyy esimerkiksi niin, että töissä on pyörätuolilla liikkuvia henkilöitä.

– Monimuotoisuus rikastuttaa yhdessä tekemistä. Kun on eritaustaisia ja erilaisissa elämäntilanteessa olevia ihmisiä, se monimuotoisuus mikä tulee työyhteisöön ja sitä kautta työntekemiseen, on enemmän kuin ihan samanlaisten ihmisten tuottama ajattelumalli ja tekeminen, OP:n HR-senioriasiantuntija Pia Donoghue sanoo.

Osaaminen, ei vamma edellä

Rekrytoinnissa OP:ssa haetaan ihmisiä osaamiskärjellä.

– Kun lähdemme hakemaan tekijöitä, emme katso, ovatko he vammaisia. Katsomme sitä, mistä me saamme juuri tarvittavaa osaamista tekemään sellaista työtä, missä meillä on osaamistarpeita. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että tekijöinä on kaikenlaisia osaajia.

Näin ei joka työpaikassa ole. Vammaisfoorumin kyselyssä kävi ilmi, että vammaiset ihmiset syrjäytyvät avoimilta työmarkkinoilta jo työnhakuvaiheessa tapahtuvan syrjinnän vuoksi. Noin 57 prosenttia vastaajista oli kokenut syrjintää työnhaussa.

– Työhakemuksessa kannattaa keskittyä kuvaamaan osaamistaan ja kykyään hoitaa haussa olevaa työtä. Kunkin hakijan persoonalliset piirteet tulevat sitten esiin vaikkapa työhaastattelussa.

OP:n toimitilat Helsingin Vallilassa ovat esteettömiä. Muilla isommilla paikkakunnilla työskennellään usein vuokratiloissa, mutta sielläkin on mietitty esteettömyyttä.

– Kaikki ratkaisut on tehty niin, että tilat ovat esteettömiä ja liikkuminen on esteetöntä.

Työkyvyn johtaminen kokonaisuutena

Työnantaja voi käyttää erilaisia tukimuotoja ja mukautuksia vammaisten ihmisten palkkaamisessa. Tällaisia ovat esimerkiksi työolosuhteiden järjestelytuki, palkkatuki ja työkokeilu. Näidenkään käyttö ei ole kaikissa työpaikoissa itsestään selvää. Vammaisfoorumin kyselyn mukaan 48 prosenttia vammaisista oli kokenut syrjintää työelämän mukautuksissa.

– Meillä puhutaan työkyvyn johtamisesta kokonaisuutena, joten esimerkiksi työkokeilut ovat tuttuja. Katsomme aina yksilökohtaisesti, mitä ovat ne tukimuodot ja mahdollisuudet, joita voidaan käyttää. Kannustamme myös esimerkiksi Vallilan toimitalossa yhteistyökumppaneitamme rekrytoimaan myös vammaisia ja osatyökykyisiä henkilöitä erilaisiin heille soveltuviin tehtäviin.