Satavuotias pieni tähti – Steleto
Esperanton sana steleto tarkoittaa suomeksi pientä tähteä. Tänä vuonna tämä suomalaisten näkövammaisten esperantoyhdistys juhlii satavuotista taivaltaan. Juhla pidetään heinäkuun 20.–27. päivä järjestättävän kansainvälisen esperantokongressin yhteydessä Lahdessa.
Näkövammaisten kansainvälinen esperantoyhdistys LIBE on myöntänyt Ritva Sabellille kunniajäsenyyden pitkäaikaisen vapaaehtoistyön ansiosta. Monia kieliä hallitseva Sabelli kertoo tulleensa esperantomaailmaan sattuman kautta vuonna 1983, ja näkövammaisyhteisöön vuonna 1993, jolloin hän toimi aluksi ulkoisena tiedottajana ja sittemmin Steleton sihteerinä, jota tehtävää hän hoitaa edelleen. Hän kertoo osallistuneensa kaiken kaikkiaan noin 40 kansainväliseen esperantokongressiin. Hän on toimittanut esperantonkielisen sokeiden esperantoliikkeen historian 1888–2015. Tänä keväänä se ilmestyy suomeksi, samoin kuin Steleton satavuotishistoria.
Pieni tähti syttyy
Esperanto tuli Suomeen jo vuonna 1887, jolloin ilmestyi kansainvälinen esperanton oppikirja.
– Sokeat tulivat silloin mukaan toimintaan ja olivat ahkerasti mukana kansainvälisissä ympäristöissä. Maailmalla hyvin arvostetuksi noussut Steleto perustettiin toukokuussa 1919 sokean vaikuttajanaisen Anna Frimanin kotona, Sabelli kertoo.
Steleton nykyinen puheenjohtaja Asta Torpo tietää esperanton alkuvaiheista Suomessa.
– Vuonna 1904 alettiin julkaista pistelehteä Esperanta Ligilo. Suomi kuului silloin Venäjään. Meillä oli sensuuri, joka ei osannut pistekirjoitusta eikä esperantoa. Niinpä lehden välityksellä saatiin sellaista tietoa, mitä muuten ei olisi voitu julkaista. Tästä esimerkkinä on vammaispolitiikan länsimainen uusajattelu.
Kongresseja meillä
Suomessa esperantokongressi on ollut kolmesti: 1922, 1969, 1995 ja nyt Lahdessa.
– Voi vain ihmetellä tuota ensimmäistä kongressia, miten sodan jälkeen silloisissa oloissa Steleto pystyi sen järjestämään, Sabelli miettii.
Näkövammaisten ensimmäisessä kansainvälisessä kongressissa vuonna 1921 päätettiin perustaa näkövammaisten kansainvälinen esperantoyhdistys. Myöhemmin, 1950-luvulla uutta LIBE-yhdistystä muodostettaessa Suomen Sokeain Liiton puheenjohtaja ja Airuen päätoimittaja Oskari Lehtivaara oli tiiviisti mukana. Hän toimi LIBEn ensimmäisenä sihteerinä 1951–1962.
– Näkövammaisten esperantoharrastus oli sotien aikaan aktiivisimmillaan. Esperantistit kokoontuivat toistensa kodeissa. Sokeain Keskusliiton ensimmäinen puheenjohtaja Einar Juvonen sanoikin: ”On typerää keskustella kansainvälisestä rauhasta. Nyt pitää varautua jälleenrakennustyöhön ja ylläpitää esperantotaitoa, jolla voidaan pitää yhteyttä ulkomaailman kanssa”, Sabelli siteeraa.
Aktiivisista näkövammaisista esperantisteista kautta aikojen hän mainitsee vielä kolmikon Arvo Karvinen, Aatu Moilanen ja Raimo Tanskanen sekä Ilkka Väisäsen.
Opiskelua integroidusti
Asta Torpo kertoo esperanton opiskelustaan.
– 2009 oli yliopistolla kielikeskuksessa esperanton alkeiskurssi, jonne Ritva Sabelli ja Arvo Karvinen ohjasivat minut. Sen jälkeen kävin useita esperanton kesäkursseja Suomessa ja Slovakiassa. Tuleva esperantokongressi on kolmas, johon osallistun.
Tällä hetkellä Suomessa on järjestäytyneitä esperantoharrastajia nelisensataa, joista Steleton jäseniä on 23. Moni näkövammainen harrastaa kieltä integroidusti kotiseudullaan.
– Suuntaus onkin, että ollaan siellä missä muutkin ovat, Sabelli sanoo.
Serbiassa ja Tšekissä näkövammaiset toimivat rekisteröimättöminä valtakunnallisen esperantoyhdistyksen suojissa.
Helppo omaksua
Sabelli kertoo kielen kätevyydestä esimerkin. Yhden sanan juuresta voidaan muodostaa jopa kymmenittäin erilaisia sanoja.
– Varmo on lämpö, varma on lämmin, varmeta tarkoittaa haalea, varmega kuuma ja niin edelleen. Erityistä kielellistä lahjakkuutta ei tarvita, vain innostus riittää, hän kannustaa.
Entä mikä esperantisteja yhdistää? Sabelli kertoo, että esperantistit harrastavat useita kieliä, muttei se ole välttämätöntä. Esperanto on kansainvälinen kieli, ja sen avulla tavoittaa ulkomaailman helposti. Kansain- välinen pistelehti Esperanta Ligilo ilmestyy kymmenen kertaa vuodessa. Esperantoa voi harrastaa myös olemalla kirjeenvaihdossa tai osallistumalla eri tapahtumiin. Yksi mainio tilaisuus tutustua kieleen on Lahden kongressi heinäkuussa.
– Sanotaan, että kroatialaiset puhuvat kaikkein kauneinta esperantoa, ja sen jälkeen suomalaiset, Sabelli tietää.
Esperanton opiskelusta kiinnostuneet voivat tilata oppimateriaalin Celiasta tai ottaa yhteyttä osoitteeseen steleto@pp.inet.fi.