Siirry sisältöön
Airut 5/2019

Timo Kuoppala: Näkyvyyttä järjestötyöhön

Kuoppala hymyilee punatiilisen rakennuksen seinän edustalla auringonpaisteessa.
Näytä kuvan suurikontrastinen versio Näytä kuvan normaali versio Suurena kuvaa
Timo Kuoppala on vaikuttanut näkövammaistyön eri alueilla: nuoriso- ja kulttuurityössä, tiedotuksessa, järjestöpuolella ja kansainvälisessä toiminnassa.
Kuva: Marika Mäkinen

Timo Kuoppala teki mittavan työuran Näkövammaisten liitossa. Hänen kädenjälkensä jäi vähän kaikkialle.

Teksti Marianne Tenhami
Kuva Marika Mäkinen

Vuosi sitten toukokuussa Näkövammaisten liitosta eläkkeelle jäänyt Timo Kuoppala, 63, palkittiin Suomen valkoisen ruusun ritarikunnan ansioristillä 40 vuoden ansiokkaasta työstä Näkövammaisten liitossa erilaisissa järjestö- ja tiedotustehtävissä.

Timo Kuoppala on kotoisin Keminmaalta. Perhe muutti isän kotiseudulle Kymenlaaksoon Timon ollessa parivuotias. Helsinkiin isän työn perässä muutettiin, kun poika oli yhdeksänvuotias.

– Sydäntäni lähellä ovat äitini sukujuuret Lapin Tornionlaaksosta. Vietimme siellä monia kesiä, koska meillä oli siellä kesämökki. Muistelen lämmöllä myös Kymenlaakson Karhulassa viettämääni lapsuutta. Olin osa sikäläistä kakarayhteisöä.

Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Timo Kuoppala pääsi opiskelemaan Helsingin yliopistoon folkloristiikkaa, yleistä kielitiedettä ja kotimaista kirjallisuutta. Tänä aikana hän solmi ensimmäiset näkövammaiskontaktinsa Kynnys ry:n tilaisuuksissa.

– Koin ahaa-elämyksen, miten sokeat ihmiset voivat työskennellä, harrastaa ja opiskella, heikkonäköinen mies muistelee. Sokeat opiskelijat houkuttelivat hänet Näkövammaisten Opiskelijayhdistyksen hallitukseen ja sihteeriksi.

– Yhdistys oli tuolloin toimintansa loppumetreillä. Ensimmäinen järjestötyössä oppimani asia oli yhdistyksen purkaminen, mies naurahtaa.

Näkövammaisten Opiskelijayhdistyksen varat ja toiminta siirrettiin osaksi silloista Sokeain Henkistä Työtä, nykyistä Näkövammaisten Kulttuuripalvelua, jonka hallitukseen Kuoppala valittiin.

Järjestö- ja tiedotustehtäviä

Sokeain Henkisen Työn puheenjohtajan ja Sokeain Keskusliiton hallituksen jäsenen Riitta-Liisa Hietaniemen kautta muodostui kontakteja Sokeain Keskusliittoon, jonne Timo Kuoppala pääsi töihin puolipäiväiseksi nuorisosihteeriksi vuonna 1978. Tänä aikana alkoi ilmestyä Kuoppalan toimittama nuorten äänilehti Nyöri norjalaisen esikuvan mukaisesti. Pohjoismainen näkövammaisten nuorten yhteistyö vahvistui. Kuoppala nimitettiin Pohjoismaiseen Nuorisokomiteaan Sokeain Keskusliiton edustajana. Näkövammaisille nuorille järjestettiin myös ensimmäinen eloleiri.

– Olin leirillä ohjaajana ja leiriläisenä sattui olemaan nykyinen vaimoni Merja Hanski. Tuo leiri on ikimuistoinen, mies nauraa.

Nyörin ohella Timo Kuoppala alkoi toimittaa kaikille näkövammaisille tarkoitettua, erilaisten lehtien artikkeleista ja näkövammaisuuteen liittyvistä asioista koostuvaa Ääniviestiä, joka ilmestyi silloin käytössä olleilla Clarke and Smith -kaseteilla. Järjestötyö tuli Kuoppalalle entistä tutummaksi. Hän pääsi ensin järjestösihteerin viransijaiseksi, johon hänet myös vakinaistettiin.

– Tein yhteistyötä alue- ja toimialayhdistysten kanssa. Kehitimme kuntayhteystoimintaa. Koulutimme ja ohjasimme näkövammaisasioissa.

Tiedotussihteerinä hän veti eri ryhmien tutustumiskäyntejä silloisessa Näkövammaisten Keskusliitossa Mäkelänkadun talossa, joka tuli miehelle kovin tutuksi. Hän myös toimitti näkövammaisasioihin liittyvää radio-ohjelmaa Näkökulma, jota ajettiin Lahden alueradiosta Päijät-Hämeen alueelle. Valokuvamallin töitäkin miehellä oli tiedotusaineistoja Näkövammaisten Keskusliitolle kuvattaessa.

Suomessa asiat hyvin

1990-luvun alussa Timo Kuoppala nimitettiin Näkövammaisten liiton järjestöpäälliköksi. Uutena tehtävänä hän sai Näkövammaisten Airuen päätoimittajuuden. Kansainvälinenkin toiminta alkoi häämöttää työuralla.

– Olin Näkövammaisten Keskusliiton silloisen pääsihteerin Arvo Karvisen mukana kansainvälisissä kokouksissa ja kongresseissa ympäri maailmaa ja opin paljon. Ensimmäiseen Euroopan Sokeain Liiton (EBU) kokoukseen osallistuin Bulgariassa vuonna 1987.

Niinpä oli luonteva jatkumo, että Kuoppalasta tuli kansainvälisten asioiden päällikkö Arvo Karvisen jäätyä eläkkeelle vuonna 2000.

Muiden kokousmatkojen lisäksi Kuoppala oli Suomen edustajana ja yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa vaikuttamassa näkövammaisasioihin EBU:n toimikunnassa. Käynnissä ollut kehitysyhteistyö Namibiassa, Palestiinassa ja Ecuadorissa kuului niin ikään tehtäviin yhdessä kansainvälisten asioiden koordinaattoreiden Anu Kaivosen ja myöhemmin Sonja Ronkaisen kanssa, joiden työpanosta Timo Kuoppala kiittelee.

– Namibiassa päähuomiomme kohde oli pääkaupungissa Windhoekissa sijaitseva kuntoutus- ja toimintakeskus. Tuimme sen sekä Namibian Näkövammaisten liiton toimintaa.

Kuoppala muistelee, kuinka Jasser Arafat pyysi tukea Suomelta Palestiinan Gazassa sijaitsevalle näkövammaisten koululle.

– Asia tuli meidän hoidettavaksemme.

Näkövammaisten Keskusliitto toimitti koululle tietotekniikkaa ja pistekirjoitusaineistoja. Länsirannalla toimittiin paikallisen kuntoutussairaalan kanssa, jossa järjestettiin myös näkövammaisten lasten kuntoutusta. Hankkeissa edistettiin näkövammaisten opiskelijoiden tietoteknisiä valmiuksia Betlehemin yliopiston kanssa.

Ecuadoriin perustettiin pistekirjoituspaino ja tuettiin alueellisia keskuksia, joissa näkövammaisille opetettiin pistekirjoitusta, liikkumistaitoa ja päivittäistaitoja.

– Oli todella palkitsevaa palata tukemiimme kohteisiin ja nähdä konkreettisesti kättensä työn tulos sekä se, miten ylpeitä näkövammaiset olivat oppimistaan taidoista.

Uusin, Timo Kuoppalan aikana aloitettu kehitysyhteistyöprojekti on näkövammaisten koululaisten ja opiskelijoiden opintoteknisten taitojen tukeminen Etiopiassa. Työn kautta Kuoppalan silmät avautuivat Suomenkin osalta.

– Suomessa näkövammaisten asiat ovat hyvin verrattuna moneen muuhun maahan, joissa ei ole kuljetuspalvelua eikä mahdollisuutta henkilökohtaiseen avustajaan. Pidetään näistä kiinni, hän korostaa.

Näkymällä vaikutamme

Timo Kuoppala ja hänen vaimonsa Merja rakastavat matkustelua Suomessa ja ulkomailla. Portugalin Madeiralla kaksikko kiintyi Fado-lauluun ja taitavana kokkina Timo Kuoppala on saanut vaikutteita ruuanlaittoon sekä työ- että lomamatkoiltaan.

Lukemista harrastava, kuntosalitreenaamisen aloittava eläkeläinen korostaa edelleen järjestötyön ja vaikuttamisen tärkeyttä, vaikka se hidasta onkin.

– Yksi vaikuttamisen muoto ovat mahdollisimman monet näkövammaiset katukuvassa. Kun näymme, pysymme ihmisten mielessä. Kaikki siis turuille ja toreille!