Siirry sisältöön
Airut 9/2019

Työuupumus uhkaa yhä useampaa

Kuvituspiirroskuvassa nainen nojaa päätään pöytään. Pöydällä on läppäri ja kahvikuppi.
Näytä kuvan suurikontrastinen versio Näytä kuvan normaali versio Suurena kuvaa
Kuva: Shutterstock

Työuupumus alkaa jo olla suomalaisten uusi kansantauti. Loppuunpalaminen uhkaa erityisesti, jos töissä on ponnisteltava hiipuvan näön kanssa tai kokonaan ilman näköä.

Teksti Marika Mäkinen

Työterveyslaitoksen teettämän tutkimuksen mukaan Suomessa neljännes työntekijöistä kokee työstressiä. Näkövammaisten liiton Työelämäpalveluissa on myös huomattu, että näkövammaisten uupuminen on yhä tavallisempaa.

– Työssä jaksamiseen ja työssä jatkamiseen liittyvät asiakastapaukset ovat lisääntyneet, samoin työsyrjintäepäilyt ja todetut syrjintätapaukset. Syrjintä ja kiusaaminen aiheuttavat myös uupumista, vahvistaa Näkövammaisten liiton Työelämäpalveluiden päällikkö Taru Tammi.

Ilmiö on mielenkiintoinen, sillä samanaikaisesti työuupumuksen yleistymisen kanssa vapaa-ajan määrä on lisääntynyt. Töissä ollaan vähemmän kuin muutama vuosikymmen sitten, mutta uupuminen vain jatkaa kasvuaan. Mitä oikein on tapahtunut?

Kaksinkertainen kuormitus

– Yksi syy voi olla, että vapaa-ajan ja työn välinen tila on hämärtynyt. Vapaa-aikana luetaan työsähköposteja ja seurataan oman alan somea, sanoo työelämän digitalisaatioasiantuntija Ville Lamminen Työelämäpalveluista.

Hänen mukaansa nykyisessä työelämässä myös sosiaalisia taitoja painotetaan yhä enemmän. Työelämä haluaa ”hyviä tyyppejä”, joiden pitäisi osata somettaa ja olla ulospäin suuntautuneita, vaikka läheskään kaikille se ei ole luontaista.

Myös kaikenlainen kilpailu on koventunut. Teknologiat kehittyvät ja aallonharjalla pysyminen on vaikeaa. Näkövammaisten apuvälineet laahaavat kehittyvän informaatioteknologian jäljessä ja käyttöliittymät muuttuvat visuaalisemmiksi.

Tähän päälle näkövammaisilla tulee kaikista edellä mainituista haasteista selviäminen ilman näköä.

– Lisäksi näkövammaisilla työelämässä pärjäämisessä korostuvat it-taitojen rinnalla myös omien apuvälineiden käyttötaidot, Lamminen sanoo.

Taru Tammen mukaan ihmiset eivät tule ajatelleeksi, että näkövammaisella työntekijällä ja yrittäjällä on samat kuormitustekijät kuin muillakin samassa työssä ja sen lisäksi näkövammaan liittyvät ongelmat ratkaistavina.

Sairauslomalta eläkkeelle

Etenkin henkilöillä, joilla on etenevä silmäsairaus, on usein riski uupua.

– Näkötilanne heikkenee ja työssä tapahtuu muutoksia, mutta he sinnittelevät. Eräs asiakas sanoi, että aina illalla hän päätti varata ajan työterveyslääkärille ja ottaa yhteyttä liiton Työelämäpalveluihin, mutta aamulla taas työpäivän lähdettyä käyntiin asia unohtui, kertoo Taru Tammi.

Hänen mukaansa päivän mittaan kertyy monia pieniä kuormittavia asioita, jotka toistuessaan muuttuvat vähitellen kuin normaalitilaksi.

– Kuormitus kuitenkin lisääntyy koko ajan, Tammi sanoo.

Hän kertoo, että jotkut kuormittuneet nukkuvat pari tuntia työpäivän jälkeen ja melkeinpä lauantaitkin. Samalla he ihmettelevät, miksi ovat niin väsyneitä eivätkä palaudu, mutta eivät tunnista sen johtuvan näkemiseen liittyvästä kuormituksesta.

Usein uupuminen tuleekin esiin vasta, kun henkilö joutuu jäämään pitkälle sairauslomalle näkemisen ongelmien, masennuksen tai kuormituksesta seuranneiden kipujen takia. Väsymisen ohella perhesuhteetkin rasittuvat.

– Kun taantuma- ja lama-aikoina työpaikoilla on irtisanomisten uhkat, näkövammaiset työntekijät uskaltavat puhua ongelmistaan ja uupumisesta työterveyshuollossa tai missään vielä vähemmän. Näin tilanteet saattavat edetä totaalisiin loppuunpalamisiin, Tammi sanoo.

Saattaa myös käydä niin, että pitkien sairauslomien jälkeen ei enää palata työhön. Henkilö haluaa jäädä eläkkeelle, vaikka työkykyä olisi vielä jäljellä.

Yrittäjä yksin vastuussa

Työelämäpalveluiden yrittäjyysneuvoja Jaana Argillander kertoo, että yrittäjillä uupumusoireita tuo usein nimenomaan vähitellen heikentyvän näkökyvyn aiheuttama henkinen kuormitus, kun esimerkiksi autoa ei pysty enää pimeällä ajamaan ja tietokoneella työskentely on hidastunut.

– Henkilö on huolissaan siitä, miten yritystoimintaa voi hoitaa jatkossa näön entisestään heikentyessä.

Etenkin yksinyrittäjiä kuormittaa, että he joutuvat vastaamaan kaikesta itse. Yrittäjyyteen liittyvät asiat ja varsinainen tuotteiden ja palveluiden myynti vievät aikaa, mutta myös esimerkiksi näkövammaisena liikkuminen paikasta toiseen, avustajien rekrytoinnit sekä perehdyttäminen ja digiympäristössä apuvälineillä toimiminen vaatii aikaa ja osaamista.

– Päivistä tulee helposti pitkiä, mikä voi uuvuttaa, Argillander toteaa.

Kuvituspiirroskuvassa nainen nojaa päätään pöytään. Pöydällä on läppäri ja kahvikuppi.