Kiittämätön avustettava
− Tulepas nyt reippaasti sieltä, auttaja sanoi ja lähti harppomaan. Näkövammainen kiiruhti keppi heiluen perään ja kumautti olkapään liikennemerkkiin. Kurssipaikassa pyöri runsaasti ihmisiä.
− Nappaa kiinni kädestäni, auttaja sanoi.
Näkövammainen tarttui hauikseen.
Auttaja puhui kantavalla äänellä.
− Otatko korvapuustin vai voisilmäpullan?
− Kumpi näyttää paremmalta?
− Vain yhden saa ottaa, auttaja kajautti ja nauroi helkkyen.
Taas tätä, näkövammainen mietti. Asiat eivät hoidu kahden kesken, mutta ihmisten keskellä autetaan näkyvästi ja suurieleisesti.
He istuivat pöytään.
− Onko tässä vapaata? pöydän viereen saapunut henkilö kysyi.
− On kai, näkövammainen vastasi.
− Ilman muuta istukaa, olkaa hyvä! auttaja huudahti.
Näkövammainen huomasi auttajan elehtivän ilmeillään. Joskus auttaja harppaa näkövammaisen yläpuolelle ja käy sanatonta dialogia toisen näkevän kanssa. Ehkä hän on huolissaan sosiaalisesta asemastaan, koska alleviivaa eriarvoisuutta?
− Oho, näkövammainen huokasi.
Hän pudotti servetin ja alkoi tunnustella housujaan. Lautasliinan täytyi pudota lattialle, koska auttaja ei tehnyt mitään. Näkövammainen kumartui ja pyyhki lattiaa. Kolmas henkilö kyyristyi ja ojensi lautasliinan. Ihminen, joka toimii muitta mutkitta, on auttaja. Ihminen, joka puntaroi rooliaan ennen auttamista, on peluri.
Näkövammainen läikäytti kahviaan.
– Minä pyyhin, avustaja sanoi.
– Minäkin osaan pyyhkiä.
– Ei, kyllä minä pyyhin, avustaja sanoi ja pyyhkäisi pöydän näkövammaisen edestä.
– Minä siivoan hänen jälkensä, avustaja kuiskasi pöytään saapuneelle.
Näkövammainen nousi seisomaan.
− Varo, varo porras! auttaja huusi ja tarttui näkövammaista rinnan ympäriltä.
Näkövammainen tiesi portaiden olevan parin metrin päässä. Hän hymähti ja katui tympääntymistään. Apuun ei saa olla tyytymätön tai leimataan kiittämättömäksi, hankalaksi tai vinksahtaneeksi. Mitä enemmän auttaja auttaa, sitä arvokkaampaa hänen apunsa on. Jos vammainen pärjää itse, auttaja ei saa glooriaa. Vaikea autettava tekee auttajan panoksesta huippua.
Lähipöydät humisivat hiljaa.
− Osasitpa sinä syödä tosi taitavasti, avustaja artikuloi, kuin puhuisi lapselle.
− Ilmaisia lounaita ei ole, näkövammainen vastasi. Hän tiesi olevansa kiittämätön, hankala ja vinksahtanut.
Olli Lehtisen mielestä jokaisesta rapsutuksesta ei tarvitse olla kiitollinen.