Siirry sisältöön
Airut 2/2020

Unikoulua Iiriksessä

Unisia piirroskuvia.
Näytä kuvan suurikontrastinen versio Näytä kuvan normaali versio Suurena kuvaa
Kuva: Macrovector / Shutterstock.com
Teksti Virpi Jylhä

Auto ajaa kadulla, mutta muuten on hiljaista. Tyyny tuntuu liian kuumalta, joten käännän sen taas toisinpäin. Huominen päivä huolestuttaa epämääräisesti. Uni ei suostu tulemaan.

Tutkimusten mukaan kolmasosa suomalaisista kärsii jonkinasteisista uniongelmista. Joku ei nukahda millään, toinen heräilee vähän väliä ja kolmas nukahtaa nopeasti, mutta herää liian varhain aamuyöllä saamatta enää unen päästä kiinni.

Uniterapeutti Susan Pihl on perehtynyt lääkkeettömään unettomuuden hoitoon. Hän on työskennellyt unettomien parissa jo 1980-luvulta saakka ja on opiskellut alaa monipuolisesti. Pihl on myös toinen Unen taidot -kirjan kirjoittajista.

Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset kutsui Pihlin vetämään Näkövammaisten palvelu- ja toimintakeskus Iirikseen uniryhmää. Unikoulu koostuu kuudesta istunnosta, jonka aikana käydään kierreportaiden omaisesti läpi keinoja hyvän yöunen aikaansaamiseksi.

Ryhmän työskentely alkaa unettomuutta aiheuttavien tekijöiden kartoittamisella. Jokainen kertoo kokemuksistaan ja ajatuksistaan sen verran, kuin tuntuu hyvältä. Ryhmän keskustelut ovat luottamuksellisia. Vertaistuki on yksi koulutuksen anneista.

Unikoulun aikana Susan Pihl antaa ohjeita, joiden avulla opetetaan elimistöä paremmille yöunille. Jollekulle ohje on mennä myöhemmin nukkumaan, toiselle syödä parempi iltapala tai laittaa kello herättämään aikaisemmin. Aamuyön murehtijoille tulee kotiläksyksi huolipäiväkirjan pitäminen.

Unettomuuden hoidossa säännöllinen rytmi on tärkeä. Nukkumaan pitäisi mennä aina samaan aikaan ja vasta silloin, kun elimistö on valmis nukahtamaan. Aamulla pitää nousta ylös aina samalla kellonlyömällä – vaikka unet olisivatkin jääneet lyhyiksi.

Vuoteessa ei saa valvoa ja vatvoa ajatuksia, jos uni karkaa. Sieltä on noustava pois ja palattava vasta, kun uni voisi tulla. Susan Pihl sanoo, että näin ei tarvitse tehdä lopun ikää, mutta aluksi on oltava sitkeä.

Unettomuuden torjuntatyökaluihin kuuluvat erilaiset hengitys- ja mielikuvaharjoitukset sekä oikeanlainen ravinto ja ateriarytmi. Voimme opettaa mielemme tottelemaan käskyä ”Seis, nyt ei ole tämän asian käsittelyn aika vaan se on myöhemmin huomenna”.

Vaikka unikoulu on lääkkeetön, melatoniinin käyttö ei ole kiellettyä. Sen tarve vähenee, kun keho ja mieli oppivat oikeanlaisen rytmin.

Pihlin opettamat keinot vaativat aluksi epämukavuuden sietämistä, mutta niiden avulla suurin osa lääkkeettömän unikoulun käyneistä on saanut apua ongelmaansa. Rytmit siis kuriin ja pois pehkuista, jos uni karkaa silmästä!