Tukinaisen Riitta Silver: Haavoittuvuus huomioitava paremmin

Riitta Silverin mukaan yhteydenottoja tulee henkilöiltä itseltään tai heitä edustavilta järjestöiltä.

– Toisinaan asiakas tulee terapeuttinsa kanssa esimerkiksi juristin tapaamiseen, jolloin kiireettömästi pyritään selvittämään asiaa, esimerkiksi mahdollisuuksia tehdä tarvittaessa rikosilmoitus.

Kriisityöntekijöiden asiakkaille kuuluu aina myös juristikonsultaatio. Korona-aikana konsultaatiot on toteutettu joko puhelimitse tai Teams- tai Zoom-yhteydellä.

Silver kertoo, että juristipäivystysaikaa on nyt myös lisätty, jotta etukäteen sovituille soittopyynnöille jäisi enemmän aikaa.

Ihmisen kohtaamista

Riitta Silver tähdentää, että kun vammaisen ihmisen kokemaa väkivaltatilannetta aletaan selvittää, lähtökohtana tulee aina olla ihmisen kunnioittava ja ymmärtävä kohtaaminen. Vammaisuus on yksi osa hänen elämäänsä, vaikkakin usein määräävä tekijä. Vamman laadusta riippuen jokaisen uhrin kohdalla pitää pohtia yhdessä, mitä erityistarpeita hänellä on ja miten hänen turvallisuutensa voidaan varmistaa esimerkiksi oikeusprosessin yhteydessä.

– Ammattilaisen ja viranomaisen tulee tietää, miten toimia, jotta hänen oikeutensa toteutuvat parhaalla mahdollisella tavalla.

Tukinainen on järjestänyt viranomaisille jo useamman vuoden ajan Sensitiviisyys-koulutuksia, joissa on käsitelty erityisryhmien, muun muassa vammaisten ihmisten kohtaamiseen liittyviä aiheita, kuten riippuvuutta ja haavoittuvuutta.

– Osoitteeseen www.senjanetti.fi on koottu tietoa tämän koulutuksen aihepiiristä. Materiaali on vapaasti käytettävissä.

Haavoittuvuuden huomioiminen kohtaamistilanteissa on sikälikin tärkeää, että uhri ei traumatisoidu kokemansa väkivallan jälkeen uudelleen.

Riitta Silver muistuttaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut useissa ratkaisuissaan, että haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt, kuten vammaiset ja muut suojattomat henkilöt, ovat myös korotetun suojan tarpeessa.

– Esimerkiksi seksuaali- ja lähisuhdeväkivaltarikoksissa viranomaisilla on velvollisuus ryhtyä kaikkiin toimiin rikosten selvittämiseksi, vaikka se ei olisi helppoa eikä henkilö vammaisuutensa vuoksi kykenisi antamaan heti selvitystä tapahtumasta. Suojelutoimet koskevat kaiken ikäisiä vammaisia ihmisiä.

Riitta Silverin mukaan erityistukipalvelut ovat ensiarvoisen tärkeitä vammaisille uhreille, jolloin tietoa ja tukea tarvitaan alusta alkaen ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Seksuaaliväkivalta, lähisuhdeväkivalta ja ihmiskauppa ovat rikoksia, joiden uhreilla on oikeus maksuttomaan oikeusavustajaan.

– Tästä pitäisi tiedottaa enemmän, kuten myös oikeudesta tukihenkilöön, jopa oikeuden määräämään tukihenkilöön, Silver sanoo.

– Erikseen ovat sitten vielä käytännön tilanteet: miten esteettömyys toteutuu, mihin opaskoira asettuu, miten kuulolaitteet tai induktiosilmukka toimivat oikeussalissa, toimiiko tekniikka ylipäätään, voidaanko käyttää videoyhteyttä ja niin edelleen.

Riitta Silverin mukaan ulkopuolisten havainnot ovat usein keskeisiä väkivallan uhrin auttamisessa. Jos väkivallan tekijänä on ollut uhrin läheinen, kuten oma puoliso tai lapsi, luottamuksen luominen ulkopuolisiin auttajiin ei aina ole helppoa.

– Seuraukset luottamuksen menettämisestä traumaattisen väkivallanteon jälkeen voivat ulottua pitkälle tulevaisuuteen.

Vammaisuus lisää haavoittuvuutta

Väkivallanteot kuten seksuaaliväkivalta ja lähisuhdeväkivalta aiheuttavat aina uhreille paljon kärsimystä.

– Syyllisyyden ja häpeän tunteet painavat kaikkia uhreja, vaikka todellisia syyllisiä ovat vain tekijät, Silver sanoo.

Vammaisten uhrien kohdalla oma avuttomuus voi lisätä pelkoja, epävarmuutta ja tunnetta siitä, että asioihin ei voi itse vaikuttaa. Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaus on aina haavoittavaa, ja vammaisuus lisää haavoittuvuutta entisestään.

Silver muistuttaa, että haavoittuvuutta aiheuttavat tekijät usein myös kumuloituvat ja juuri erityisen haavoittuvien uhrien kohdalla on vaarana, että heidän oikeutensa eivät toteudu.

– Siksi juuri haavoittuvuuden tunnistaminen on olennaisen tärkeää, jotta väkivallan uhreiksi joutuneet vammaiset henkilöt tulevat kohdelluiksi yhdenvertaisesti vammattomien kanssa. Positiivinen erityiskohtelu on tarpeen, Silver sanoo.

Huoli laki uudistuksesta

Tukinaisessa ollaan huolissaan parhaillaan uudistettavasta seksuaalirikoslainsäädännöstä, jonka työryhmässä ei Riitta Silverin mielestä ole ymmärretty haavoittuvia uhreja, heidän asemaansa ja heihin liittyviä erityistilanteita kansainvälisten velvoitteiden edellyttämällä tavalla.

– Myös vammaisten lapsiuhrien asema huolestuttaa, sillä työryhmä on ehdottanut suojaikärajan laskemista 12 vuoteen.

Istanbulin sopimuksen artikla 46 säätää rikosten ankaroittamisperusteista, joita sen mukaan ovat muun muassa rikokset, joissa tekijänä on uhrin puoliso, perheenjäsen, uhrin kanssa yhdessä asuva henkilö tai valta-asemassa uhriin nähden oleva henkilö.

– Ankaroittavana tekijänä mainitaan myös rikos, joka on kohdistettu henkilöön, jonka erityiset seikat ovat tehneet haavoittuvaksi, Silver muistuttaa.

Rikoksia arvioitaessa mietitään muun muassa niiden vakavuutta ja vahingollisuutta. Rangaistukseen vaikuttavat niiden lisäksi rikoksen laissa määritelty rangaistusasteikko.

– Tulevien uudistusten yhteydessä olisi kiinnitettävä huomio etenkin minimirangaistuksiin ja pitää huoli siitä, että tekijän valta-asema ja uhrin haavoittuvuus määritellään nimenomaan vakavimpien rikosten tunnusmerkistöissä. Esimerkiksi nyt ehdotetussa seksuaalirikoksia koskevassa mietinnössä ne olisivat jälleen kerran jäämässä lievemmin rangaistaviksi teoiksi, Riitta Silver sanoo.