Kuntoutusapua keskussairaaloista
Kakkutaikinaan lorahtaa liikaa nestettä ja kalasopan maku ei mittavirheiden vuoksi enää ole sitä mitä pitäisi.
Näönkuntoutuksesta ja apuvälinesovituksesta saa apua keittiöahdistukseen. Liikkumistaidonohjaus tuo helpotusta kauppareissustressin aiheuttamaan unettomuuteen.
Keskussairaaloissa eri puolilla Suomea toimii näkövammaisille lääkinnällisen kuntoutuksen palveluita tarjoavia yksiköitä. Lääkärin lähetteellä näkövammaiseksi luokiteltu henkilö pääsee esimerkiksi sosiaalityön- tekijän, psykologin tai näönkäytönohjaajan vastaanotolle. Yksiköissä työskentelee myös muun muassa optikoita, liikkumistaidonohjaajia ja silmälääkäreitä.
Turun Yliopistollisen Keskussairaalan (TYKS) Näköpoliklinikka toimii viehättävässä 1880-luvulta peräisin olevassa rakennuksessa. Näköpoliklinikan näön- kuntoutuksessa työskentelee kahdeksan ammattilaista: näönkäytönohjaaja, kolme kuntoutusohjaajaa, optikko, sosiaalityöntekijä, psykologi ja silmälääkäri.
Näönkuntoutuksessa palvellaan kaikenikäisiä asiakkaita. Ensimmäistä käyntikertaa varten tarvitaan lähete, mutta jatkossa asiakas voi ottaa tarvittaessa itse yhteyttä.
Apuvälineitä arkeen
Leena Kivi-Tuominen on Näköpoliklinikan pitkäaikaisin työntekijä ja myös koko sairaanhoitopiirin ainoa näönkäytönohjaaja. Ennen Näköpoliklinikalle tuloaan hän työskenteli kirurgisena sairaanhoitajana.
Perustiedot työlleen hän kertoo saaneensa silloisen Näkövammaisten Keskusliiton kurssilta.
– Aloittaessani työn ei ollut täsmäkoulutusta ja oppeja oli haettava erilaisilta kursseilta. Ammattitaito on kasvanut työtä tekemällä. Tukea saa kollegoilta ja koko kuntoutustiimiltä.
Korona ei ole muuttanut Kivi-Tuomisen työtä etätyöksi. Asiakkaan kokonaistilanteen selvittely ja apuvälineiden sovittaminen on tehtävä kasvokkain. Ohjaaminen apuvälineen oikeanlaiseen käyttöön ei myöskään onnistu etänä. Kivi-Tuomisen puhelin pirisee ahkerasti. Asiakkaat ja asiakkaiden läheiset tarvitsevat neuvontaa.
Leena Kivi-Tuominen huolehtii myös apuvälineistä. Hän testaa palautuneita laitteita ja tarkastaa, voiko ne vielä lähettää korjattaviksi vai pitääkö hankkia uusia. Tietotekniikan yleistymisen myötä apuvälineet ovat muuttuneet monimutkaisemmiksi. Kun aiemmin saatettiin pärjätä ruuvin kiristämisellä, ei digitaalisille laitteille pysty tekemään Näköpoliklinikalla juuri mitään, vaan laitteet lähetetään ammattilaiselle tai maahantuojalle korjattaviksi.
Monipuolisuus tekee näönkäytönohjaajan työstä kiireistä. Voimia saa kiitollisilta asiakkailta. Joskus työhön kuuluu myös asiakkaan auttamista pettymysten yli.
–Kaikkiin tilanteisiin ei löydy apuvälineestä apua. Se tuntuu minustakin pahalta. Mutta sitten autetaan jollakin toisella tavalla.
Uran alkuvuosina Leena Kivi-Tuominen kertoo työasioiden vaivanneen häntä kotonakin. Tietoisesti hän on opetellut jättämään työasiat töihin ja rentoutumaan vapaa-aikana liikunnan tai vaikkapa hyvän elokuvan avulla.
Osan asiakkaista Kivi-Tuominen on tuntenut teini-iästä keski-ikäiseksi.
– On mahtavaa, kun on saanut kulkea rinnalla niin pitkään, hän sanoo.
Liikkeelle itsenäisesti
Yksi Kivi-Tuomisen työkavereista on aikuisista näkövammaisista vastaava kuntoutusohjaaja Eija Hiitti. Hän tekee toimintakyvyn arviointeja, ohjaa ja neuvoo kuntoutusasioissa, antaa liikkumistaidon ohjausta, koordinoi opaskoiratoimintaa sekä tekee valaistusolosuhteiden arviointeja.
– Tehtäväni on auttaa kuntoutujia selviytymään arjestaan mahdollisimman itsenäisesti.
Hiitti on peruskoulutukseltaan fysioterapeutti. Hän tuli Näköpoliklinikalle Turun kaupungilta, missä hän toimi soveltavan liikunnan suunnittelijana. Fysioterapeutin koulutustaan Hiitti on täydentänyt kuntoutusohjaajan, näkövammaistyön asiantuntijan ja rakennetun ympäristön esteettömyyskartoittajan tutkinnoilla. Hänellä on myös erityisliikunnan täydentäviä opintoja.
– Pidän työstäni paljon. Tämä on aitoa ihmisten kohtaamista, itsenäistä ja itseohjautuvaa ja sen sisältöä voi muokata. On aivan huippua haastaa itseään ammatillisesti ja hivuttautua myös mukavuusalueensa ulkopuolelle.
Eija Hiitti toivoo voivansa kehittää työskentelyä entistä joustavammaksi. Isossa talossa on paljon toimintoja ja asiakkaiden asioiden edistyminen vie aikaa.
–Toivon, että pystyisimme reagoimaan nopeasti ja joustavasti, jotta näkövammaisen kuntoutujan elämäntilannetta saataisiin nopeasti helpotettua eikä turhia viiveitä olisi.
Hiitti kertoo saaneensa monesti parhaat ideat työn kehittämiseen kotisohvan nurkassa sukkaa kutoessa.
Silloin kun Hiitti tarvitsee kunnon irtioton työelämästä, hän matkustaa kakkoskotiinsa Vuokattiin. Kainuun vaaramaisemissa hän ulkoilee ja nauttii Suomen luonnosta. Perheen koira on innolla mukana. Nuotion napse ja tuulen humina puissa lataavat akut auttamaan taas uusia näkövammaisia asiakkaita.