Mitä kuuluu kohokartoille?
Kohokartta-ajatus oli aikoinaan usein esillä, kun puheena oli ympäristön esteettömyys ja saavutettavuus. Helsingin kaupungin Rakennusvirastoon syntyi Helsinki kaikille -jaosto ja siellä aloitti työskentelyn esteettömyysasiantuntija ja myös eri puolille kaupunkia ilmestyi kohokarttoja. Niitä oli useissa Helsinkiin rakennetuissa kohteissa, kuten Kampin matkaterminaalissa, Laaksossa lasten liikennekaupungissa, esteettömässä leikkipuistossa Ruskeasuolla, Itäkeskuksen metroasemalla, Iiriksessä, Pasilan asemalla ja niin edelleen.
Nyt kuitenkin olen hämmästynyt todetessani, miten kehnossa kunnossa jotkut julkisten tilojen kartat ovat. Kesällä näin Kampin matkaterminaalissa kohokartan, jota ei voinut koskettaa, saati tutkia. Se oli likainen, tahmea ja kohomerkintöjä oli rikottu. Ruskeasuon Leikkipuistossa kartta on töhritty, Itäkeskuksen metroaseman kartan kohosymboleja revittiin aikanaan nopeasti. Pasilan asemalla ulkona on avustuspisteen kartta poistettu nähtävästi sen jälkeen, kun se oli tärvelty ja nyt siitä on jäljellä vain maasta vaarallisesti törröttävät pystytystolppien jäänteet.
Toki on hyviäkin esimerkkejä, kuten esimerkiksi Pasilan matkaterminaalin sisätiloissa sijaitsevat kartat, keskustakirjasto Oodin kartat tai joillakin Helsingin terveysasemilla olevat kohokartat ja opasteet.
Mieleeni tulee nyt monia kysymyksiä: Miten voitaisiin toimia, että kohokartat säästyisivät vandalismilta ja kenen vastuulle kunnossapito kuuluu? Luultavimmin se kuuluu kiinteistön omistajalle tai sen haltijalle, mutta mille taholle voi ilmoittaa, jos kohokartta on siivoton? Onko Näkövammaisten liitossa tietoa, missä kaikkialla karttoja sijaitsee? Mikä olisi toimiva strategia kohokarttojen ylläpitoon? Kuinka paljon kohokarttoja hyödynnetään?
Nyt kun on perustettu Sanakarttapankki, voitaisiinko samalla tuoda esiin myös kohokarttojen merkitystä ajatellen ympäristön esteettömyyttä ja näkövammaisen ihmisen itsenäistä liikkumista?
Helinä Hirn