Stephen Kuusisto – runon ja mahdollisuuksien lähettiläs
Monet muistavat Sokeiden planeetta -kirjan, joka teki amerikkalaisesta kirjailijasta Stephen Kuusistosta kuuluisan miltei yhdessä yössä.
Stephen, kutsumanimeltään Steve, vieraili Helsingissä maaliskuussa.
Kyse oli pääasiassa työvierailusta, sillä Steve oli Suomessa kääntämässä Sanni Purhosen runoteosta englanniksi yhdessä tekijän kanssa. Ennen vuoden 1998 vierailua hän oli ehtinyt asua pikkupoikana Helsingissä 1970-luvulla muutaman vuoden perheensä kanssa ja palata myöhemmin Fullbright-stipendiaattina vuonna 1981. Näiltä vuosilta on peräisin myös Steven suomen kielen taito.
– Kinusin aina jäätelökioskin kohdalla jäätelöä ja opin nopeasti sanomaan ”mustikkajäätelö”.
Yllättävä kuuluisuus
Tapasin Steven vuonna 1998, kun Sokeiden planeetta ilmestyi suomeksi. Nyt sohvalla istuu rento mies, joka nauraa paljon. Opaskoira Caitlin on asettunut väliimme lattialle ja nostaa haastattelun aikana tassun vuorotellen kummankin polvelle pyytääkseen rapsutusta. Steve juttelee sille pehmeällä äänellä.
Kysyin, miten esikoisromaanin ilmestyminen muutti hänen elämäänsä.
– Ennen Sokeiden planeetan ilmestymistä olin runoilija, jonka kirjoja luki ehkä 50 ihmistä. Yhtäkkiä olinkin kirjailija, jonka teosta myytiin paljon ja käännettiin monille kielille. Sain kutsuja haastatteluihin sekä radioon että televisioon. Se kaikki oli kovin hämmentävää. Minun oli pakko kasvaa ihmisenä. Ymmärsin, että minulla on uuden asemani kautta mahdollisuus levittää sanaa vammaisuudesta ja vammaisena elämisestä.
Opaskoiran kanssa kaapista ulos
Kun Stephen Kuusisto oli nuori, perhe ei kannustanut häntä näkövammaistaitojen kartuttamisessa vaan kehotti pitämään näkövamman visusti piilossa, jottei se muodostuisi esteeksi hänen elämässään.
Hän totteli ja salasi vammansa vakavuuden parhaansa mukaan. Tämä johti jopa siihen, että hän päätyi vuokraamaan Santorinilla ystäviensä kanssa matkustaessaan moottoripyörän, koska muutkin tekivät niin. Muiden ihaillessa maisemia Stephen piti katseensa tiukasti edellä ajavan pojan punaisessa takissa pysyäkseen kapealla serpentiinitiellä.
– Eräänä päivänä tajusin olevani työtön ja miltei sokea. Olin 38-vuotias ja elämänpiirini oli kaventunut lähinnä kotiini. Ymmärsin, ettei vamman salaaminen olisi se paras vaihtoehto, päinvastoin. Oli tehtävä täyskäännös. Hankin valkoisen kepin ja otin liikkumistaidon tunteja saadakseni opaskoiran. Opaskoiran kanssa maailma vihdoin avautui. Olin vapaa.
Kirjoittajasta puhujaksi
Kun kysyn, oliko Stevellä jokin toiveammatti lapsena, hän nauraa ja sanoo sen olleen kirjailija.
Steve sanoo kirjoittaneensa tarinoita niin kauan kuin muistaa, jossain vaiheessa tarinat muuttuivat runoiksi. Kirjoittaminen oli sekä pakopaikka että tapa prosessoida todellisuutta.
Saatuaan opaskoiran Steve päätyi paikallisen opaskoirakoulun, Guiding Eyes for the Blindin, lähettilääksi ja matkusti ympäri Yhdysvaltoja opaskoiransa kanssa. Hänen tehtävänsä oli kertoa opaskoiran kyvyistä auttaa sokeita liikkumaan ja koirien koulutuksesta tähän tehtävään.
Liikkuva työ antoi lisää itsevarmuutta ja vapauden tunnetta. Steve on opettanut kolmessa eri yliopistossa ja muuttanut kolme kertaa. Näkövammaistaidot ja opaskoira ovat olleet uuteen sopeutumisessa suuri apu.
Nykyisin hän on professori Syracusen yliopistossa New Yorkissa ja opettaa runoutta ja luovaa tietokirjallisuutta. Hänelle on annettu opetuksen sisällön suhteen vapaat kädet, niinpä hänen luentojensa aiheet voivat vaihdella runoudesta atomin rakenteeseen.
Kustantaja ja kääntäjä
Opetustyönsä ohella Stephen Kuusisto on myös kustantaja. Suomen-vierailu liittyykin Steven kustantamon, Nine Mile Pressin, seuraavaan projektiin.
– Käydessäni viimeksi Suomessa vierailin Kynnys ry:ssä ja tapasin siellä tiedottajana työskentelevän Sanni Purhosen. Hän antoi minulle uusimman runokirjansa Jos vain muuttuisin toiseksi. Meistä tuli someystäviä ja myöhemmin kotona luin Sannin runoja tietokoneelta niin, että ruudunlukija puhui suomea hyvin hitaasti. Katsoin välillä sanakirjasta apua ja jatkoin lukemista.
Steve ihastui Sannin runoihin ja halusi julkaista ne englanniksi oman kustantamonsa kautta. Sähköpostipallottelun päätteeksi Steve päätti tulla Helsinkiin, jotta käännöksiä voitaisiin todella syväluodata.
– Se on ollut antoisaa, Sannin runot ovat erilaisia, hurjiakin.
Steve kertoo, että hän oli pyytänyt eräältä amerikkalaiselta sijoitusmogulilta kymmentä tuhatta dollaria lahjoituksena kustantamolleen. Hän sai kymmenkertaisen summan. Lahjoittaja vannotti häntä käyttämään sen vammaisten kirjoittajien tekstien julkaisemiseen.
– Olin valtavan yllättynyt ja onnellinen, nauraa Steve.
Elävää aktivismia
Kustantamisen ja oman kirjoittamisen lisäksi Steve toimii aktiivisesti vammaisten oikeuksien puolesta Yhdysvalloissa. Vaikka liikkuminen opaskoiran kanssa on avannut hänelle maailman, eivät Amerikassakaan kaikki ovet aukea opaskoiralle.
– Olen haastanut Uberin oikeuteen. Sain tarpeekseni, kun heidän kuljettajansa kieltäytyivät ottamasta opaskoiraani kyytiin ties kuinka monennetta kertaa.
– Vaadin miljoonaa dollaria. Minulla on jopa hyvät mahdollisuudet voittaa, sillä he rikkovat räikeästi vammaislakeja.
Runoja kahdella kielellä
Stephen Kuusiston ja Sanni Purhosen työn hedelmiä saatiin kuulla runoillassa Kaapelitehtaalla Kulttuuria kaikille -palvelun tiloissa. Pieni, mutta intensiivinen kuulijajoukko oli saapunut paikalle, mukana myös muutama opas- ja avustajakoira.
Sanni luki ensin runonsa suomeksi ja Steve heti perään englanniksi. Molemmat kielet soljuivat joustavina ja notkeina, vaikka syvällisempää tarkastelua varten onkin vielä odotettava englanninkielisen laitoksen ilmestymistä. Se lienee luvassa joskus syksyllä.