Siirry sisältöön
Airut 5/2023

Janne Matero: Maratonilla voi voittaa itsensä yhä uudelleen

Kahdeksan henkilöä ryhmäkuvassa. Kahdella henkilöllä pieni pokaali kädessään.
Näytä kuvan suurikontrastinen versio Näytä kuvan normaali versio Suurena kuvaa
Janne Matero ja Iiriksen juoksukerholaiset asettuivat maratonin jälkeen potrettiin. Kuvassa vasemmalta Jukka Kelohonka (Janne Materon opas), Janne Matero, naisten puolimaratonilla hopeaa saanut Päivi Huldin, Sean Nugent (Päivi Huldinin opas), Eeva Lyytikäinen (Elisa Montosen opas), Elisa Montonen, Raisa Ticklén sekä Ulla Joronen (Raisa Ticklénin opas).
Kuva: Taavet Vool

– Yritän aina tavoitteellisesti parantaa aikojani, kertoo Tuusulan Jokelassa asuva Janne Matero, 48. Ja hän myös tekee sen: näkövammainen Janne voitti jo toistamiseen elokuussa Pyhtäällä järjestetyn Reiskan maratonin. Aika oli 3.11,58.

Teksti Ulla-Maija Sievinen

Näkövammaisten oma Iiriksen juoksukerho Helsingistä oli myös mukana, jo viidettä kertaa Reiskan maratonilla. Pyhtään reissu oli taas samalla juoksukerhon kesäretki.

Pyhtään maratonilla on koko matkan selkeät valkoiset kalkkiviivat, jotka auttavat juoksemisessa. Kalkkiviivoja ei kaikilla maratoneilla suinkaan ole.

– Ne ovat suurena apuna. Nykyisin näköni on sellainen, kuin katselisin pienen putken läpi, Janne Matero kuvailee.

Maratonin pyhtääläinen voimahahmo, teollisuusneuvos Reino ”Reiska” Uusitalo on myös päättänyt, että näkövammaisten ryhmältä ei peritä osallistumismaksua.

– Se on todella hieno ele meidän porukallemme. Arvostamme sitä suuresti.

”Aloitin juoksemisen nollasta”

Janne Matero on harrastanut juoksemista yli kymmenen vuoden ajan.

– Tein sitä ennen kymmenen vuotta metsurin töitä. Siinä työssä fyysinen kunto pysyi hyvänä. Kun näkö heikkeni, oli pakko vaihtaa kevyempään työhön. Paino alkoi nousta huolestuttavasti. Niinpä rankan työn jälkeen oli pakko saada ruumiillista rasitusta ja aloin juosta.

– Aloitin juoksemisen nollasta, mutta olin kyllä sitä ennen liikkunut paljon. Nyt juoksen niin matolla kuin ulkonakin, pääasiassa kotikonnuilla Jokelassa. Se on minulle myös mielen huoltoa. Iltaisin haluan olla kotona kolmen pienen lapsemme kanssa, ja siksi käyn lenkillä aamuisin. Se on minun omaa vapaa-aikaani. Treenaan myös säännöllisesti kuntosalilla.

Juoksuopas juoksee tai pyöräilee

Ensimmäisen maratoninsa Janne Matero juoksi vuonna 2010, Helsinki City Maratonissa. Juoksuharrastuksen hän aloitti noin vuosi ennen ensimmäistä maratonia. Sittemmin näitä pitkiä juoksuja on kertynyt komeasti reilut 30.

Näkövammaiselle juoksijalle on tärkeää, että mukana kulkee juoksuopas, joka juoksee tai pyöräilee, joko sivulla tai edessä. Hän kertoo juoksijalle vaaratilanteista.

– Hänen on pakko olla selkeästi kovakuntoisempi kuin opastettava juoksija. Yksi oppaistani on ollut Suomen kovin ultrajuoksija Juuso Simpanen.

– Juoksuharrastuksen alussa juoksin ilman opasta, mutta nykyisin käytän kisoissa opasta. Reiskan maratonissa oma oppaani Jukka Kelohonka turvasi juoksuani ajaen sivullani polkupyörällä. Kahdella aikaisemmalla Reiskan maratonilla oppaanani toimi Petteri Pirinen.

Reitille voi tulla muita liikkujia sivusta, joten niistäkin tilanteista opas varoittelee.

– Joskus olen meinannut juosta harhaan, kun reitti on ollut huonosti merkitty. Myös näkevät menevät silloin tällöin harhaan samasta syystä.

Jokainen maaliin tuleva on voittaja

Yksi ongelma kaikille pitkän matkan juoksijoille on ilman korkea lämpötila, ja Reiskan maratonilla oli tänäkin vuonna aika lämmin keli. Janne painottaa, että lämpimässä ilmassa pitää juoda riittävästi nesteitä, jotta kisa sujuu hyvin loppuun asti. Nestehukan yllättäessä vauhti hiipuu ja väsymys iskee varmasti.

Ruokailulla ennen maratonia on iso merkitys.

– Tankkaamme muutaman päivän ajan ennen juoksua hiilareita eli hiilihydraattipitoisia ruokia. Aamulla ennen maratonia syön kaurapuuroa, marjoja ja pari leipää ja juon pari kuppia kahvia. Jos juoksu alkaa puolilta päivin, syön vielä sitä ennen banaanin.

Tärkeintä Janne Materon mielestä on yrittää pitää tasaista vauhtia, jolloin suoritus on yleensä nopein. Nopeat nykäisyt vievät turhaan voimia ja näkyvät yleensä lopussa väsymisenä.

Entä mikä on parasta maratonilla?

– Se, että voittaa itsensä yhä uudelleen. Ja haluan korostaa, että kaikki maaliin juoksevat ovat voittajia, eivät vain ne kolme pokaalilla palkittua juoksijaa.

Juoksuoppaana saa hyvän mielen

Pyhtääläinen Petteri Pirinen on Reiskan maratonin vahva taustavaikuttaja ja myös yksi Iiriksen juoksukerhon perustajista.

Petterin ura oppaana alkoi hiihdosta: hän toimi näkövammaisten Merja Hanskin ja Jaana Argillanderin hiihto-oppaana. Nämä naiset ovat hiihtäneet paralympialaisten mitaleille, molemmat vuonna 2002 Salt Lake Cityssä.

Sen jälkeen alkoi toiminta juoksuoppaana. Iiriksen juoksukerho eli juoksusta kiinnostuneiden näkövammaisten ryhmä starttasi 2000-luvun alkupuolella. Kerran viikossa juostiin yhdessä, ja mukana oli parhaimmillaan toistakymmentä juoksijaa, niin sokeita kuin heikkonäköisiäkin. Osa kulki koiran kanssa.

– Minä lähdin mielelläni mukaan oppaaksi.

Petteri kertoo, että tehtävä juoksuoppaana oli hänelle todella palkitseva.

– Itse sain niin hyvän mielen, kun pystyi olemaan avuksi.

Petteri on itse juossut 68 maratonia yhteensä noin 20 maassa. Monet juoksunsa hän on juossut pyhtääläisen teollisuusneuvos Reino Uusitalon, 78, kanssa.

Uusitalo on juossut maratonin kaikilla mantereilla ja 70 maassa. Maratoneja on hänelle kertynyt noin 300. Lisäksi hän on taivaltanut Suomen halki juosten, hiihtäen ja potkukelkkaillen ainakin kahdeksan kertaa.