Liikkumistaidonohjauksella reviiri laajemmaksi
Reippaasti vaan liikkeelle, vaikka hiukan jännittääkin! Reitti esimerkiksi roskia viemään on hyvä alku. Rohkeuden myötä reittivalikoima laajenee.
Näkövammaisten liiton liikkumistaidonohjaajat Ulla Juvonen kuntoutuksesta ja Tanja Virtanen Opaskoirakoululta rohkaisevat hakemaan liikkumistaidonohjaus
Näkövammaisten lasten ja näkövammautuneiden aikuisten liikkumistaidon alkuohjaus tulee keskussairaalan kuntoutusohjaajalta. Tämän jälkeen liikkumistaidonohjausta saa joko Näkövammaisten liiton kuntoutuksessa Kelan kustantamana tai hakemalla sitä keskussairaalasta tai kunnan sosiaalitoimen vammaispalveluista.
Päätöksen tekoon kuntien vammaispalveluissa voi kulua kolmekin kuukautta, eikä kaikissa vammaispalveluissa tiedetä, mitä liikkumistaidolla tarkoitetaan. Ulla Juvosen mukaan näin ei saa olla.
– Ohjausta olisi saatava heti. Asiakkaalla on yleensä akuutti tarve saada sitä uusille reiteille. Vanhatkin reitit voivat muuttua sää ja rakennusolosuhteiden vuoksi. Näkötilanteen tai liikkumisen apuvälineen muutos valkoisesta kepistä opaskoiraan tai päinvastoin voivat myös luoda tarvetta ohjaukselle.
Jos asiakkaalla on käytössään Näkövammaisten liiton opaskoirakoulun opaskoira, hän voi saada ohjausta koulun liikkumistaidonohjaajalta, mikäli ohjaus laajentaa opaskoirakon liikkumisympäristöä ja tukee opaskoiran kanssa liikkumista. Tanja Virtasen mukaan reittiohjausta suunniteltaessa on huomioitava eri asioita riippuen siitä, tuleeko reitti keppiliikkujalle vai opaskoirankäyttäjälle.
– Opaskoirakolle reittiä suunnitellessani kiinnitän vähemmän huomiota pieniin yksittäisiin maamerkkeihin kuin keppiliikkujan reitillä, koska opaskoirakko pystyy hallitsemaan suurempia kokonaisuuksia. Huomioin opaskoiralle haasteelliset kohdat kuten aukiot ja sen, mitä koira ilmaisee ja mitä ei. Koira ei välttämättä ilmaise vaikkapa pihateitä, jotka kepillä löytyvät.
Yleensä reitti harjoitellaan ensin valkoisella kepillä ja sitten opaskoira tulee mukaan. DogSimiä eli koirasimulaattoria voidaan käyttää, jos asiakas odottaa ensimmäistä opaskoiraansa ja halutaan havainnollistaa keppiliikkujalle, miten opaskoira opastaa.
Erilaisia liikkujia
Liikkumistaito on myös osa kuntoutusta: siinä saa vertaistukea toisilta kuntoutujilta sekä rohkeutta uskaltaa lähteä harjoittelemaan liikkumista valkoisen kepin kanssa ja liikkua sen tai myöhemmin opaskoiran avulla itsenäisesti erilaisilla reiteillä. Kuntoutuksessa opetellaan liikkumisen perustaitoja ja katsotaan kokonaisuutta: mikä on ihmisen näkötilanne ja olisiko valkoisesta kepistä apua itsenäisessä liikkumisessa. Lastenkin kuntoutuksessa harjoitellaan liikkumistaitoa.
– Lapsi saa varsinaista liikkumistaidonohjausta hyvin yksilöllisesti toimintakykynsä mukaan. Terve pieni sokea lapsi aloittelee jo kolmevuotiaana erilaisten harjoituskeppien avulla ja voi olla valkoisen kepin käyttäjä jo esikouluikäisenä. Liikkumistaidosta keskustellaan vanhempien kanssa jo kuntoutuksen alkuvaiheessa, kertoo Arja Marila Näkövammaisten liiton lasten kuntoutuksesta. Kuurosokeiden asiakkaiden reittiohjauksen erityispiirteitä ovat katujen ylitykset sekä kommunikointi ohjaustilanteessa ja ympäristön kanssa.
– Pyrin välttämään teiden ja katujen ylityksiä. Toisinaan turvallinen kadun ylitys edellyttää apua muilta liikkujilta, Tanja Virtanen havainnollistaa.
Ulla Juvoselle on ilo nähdä ihmisten voittavan liikkumiseen liittyviä pelkojaan.
– Liikkumistaidonohjaus antaa haastetta. On hienoa voida tehdä arvokasta työtä ihmisten omassa toimintaympäristössä. Jos asiakas on kuntoutuksessa, tieto on ainakin jollakin tavoin siirrettävissä kotiympäristöön, hän sanoo.
– Parasta on asiakkaan onnistumisen riemu, kun olemme saaneet reitin valmiiksi ja se laajentaa asiakkaan elinpiiriä, Tanja Virtanen sanoo.
Tulevaisuudessa siintää kuitenkin huoli, miten liikkumistaidon ohjauksen käy. Keskussairaaloista saatava liikkumistaidonohjauksen määrä vaihtelee jo nyt alueittain ja myös liikkumistaidonohjaajia on vaihtelevasti eri puolella Suomea. Lisäksi on epäselvää, miten ja missä heitä tulevaisuudessa koulutetaan. Hakemalla liikkumistaidonohjausta luodaan tarvetta liikkumistaidonohjaajille ja tehdään liikkumistaitoa tunnetuksi muun muassa kuntien vammaispalvelussa. Näkövammaisten liiton oikeuksienvalvonnan asiantuntijat auttavat hakuprosessissa.
Kristiina ei halunnut jäädä taksin varaan
Vantaalainen Kristiina Suominen on menettänyt näkönsä retinitis pigmentosan seurauksena. Hän iloitsee selviytyessään itsenäisesti valkoisen kepin avulla tutuilla reiteillä. Pimeänpelkokin on kadonnut. Tällä hetkellä hän näkee kapealla putkinäöllään lukutelevisiolla suurennettua tekstiä sekä ihmisten hahmot, mutta ei tunnista ihmisiä kasvojen perusteella.
Kristiina on käynyt useilla Näkövammaisten liiton kuntoutuskursseilla 28 vuoden ajan. Kuutisen vuotta sitten, näön heikennyttyä kuntoutuksessa suositeltiin liikkumistaidonohjausta, jota hän haki Vantaan sosiaalitoimen vammaispalvelusta. Prosessi oli pitkä ja monimutkainen, kun Kristiinaa palloteltiin henkilöltä toiselle. Myös taksiliikenteen kilpailutus ja yhdisteltyjen kyytien tulo Vantaalle vauhdittivat Kristiinan halua saada liikkumistaitoa.
– En halua jäädä taksin varaan. Halusin liikkumistaitoa oman reviirini laajentamiseksi, hän toteaa.
Liikkumistaidontunnit alkoivat viime syksynä.
– Keppitekniikassani oli parannettavaa, joten aloitimme siitä. Nyt kuljen Vantaalta bussilla Mellunmäen metroasemalle ja sieltä metrolla Itäkeskukseen, mistä kävellen työpaikalleni. Osaan reitin Itäkeskuksesta Leppävaaraan bussilla sukulaisvierailuille. Käyn bussilla pienillä ostoksilla lähikaupassa.
Kristiina Suominen kertoo, että onnistumisen tunne tuo varmuutta itsenäiseen liikkumiseen. Hän kiittelee myös ihmisten avuliaisuutta eksyessä.
– Se rohkaisee omalta osaltaan: kyllä täällä selviää, vaikka vähän väärin joskus menisikin.