Liikkumistaidolla kohti liikunnallista arkea
Suomalaiset liikkuvat liian vähän. Yhä useampi aikuinen ja lapsi viettää suurimman osan päivästään istuen tai makoillen sähköisten laitteiden ääressä. Selvitysten mukaan lapsista noin kolmannes ja aikuisista neljännes täyttää liikkumissuosituksen. Jos henkilöllä on toimintarajoitteita tai hän on ikääntynyt, luku on pienempi.
Näkövammaisten ihmisten mahdollisuus liikkua tulee turvata lapsuudesta saakka. Tähän kokonaisuuteen liittyvät näkövammaisen lapsen vanhemmat, varhaiskasvatus, kaikki kouluasteet ja erilaiset urheiluseurat, järjestöt ja organisaatiot. Tärkeä palanen on liikkumistaidonohjaus, jolla varmistetaan, että näkövammaisella henkilöllä on hallussaan arjessa tarvittavat liikkumisen tekniikat ja taidot. Täytyy myös varmistaa, että näkövammaiset ihmiset saavat varmasti tiedon siitä, että liikkumistaidon opetteluun saa ammatti-ihmisen apua.
Myös nykyinen hallitus on linjannut yhdeksi tavoitteekseen kääntää liikkumisen kasvuun kaikissa ikäryhmissä. Koulujen roolia liikunnan edistäjinä halutaan kasvattaa. Se edellyttää resursointia erityisliikunnan ja soveltavan liikunnan opettajakoulutukseen.
Helsingin Sanomien mielipideosastossa oli hiljattain kirjoitus siitä, miten käy, jos koulussa liikunnanopettajilla ei ole tarpeeksi osaamista näkövammaisen oppilaan ohjaamisessa. ”Aloin vähätellä liikunnan merkitystä ja pidin itseäni kehnona liikkujana”, kirjoittaja toteaa ja kertoo viettäneensä 12 vuotta koulun liikuntatunnit pallovarastossa odotellen.