Kun Suomi siirtyi metsiin ja poluille
Täällä Näkövammaisten liitossa, niin kuin tuhansilla muillakin työpaikoilla, on takana yli vuosi etätyötä. Siirtyminen kotikonttoreille sujui alun outouden jälkeen hämmästyttävän mutkattomasti. Nyt ajatus siitä, että tietokoneen ääressä tehtävä asiantuntijatyö pitäisi aina tulla tekemään jonkin tietyn katon alle, tuntuu lähes hullunkuriselta.
Etätyössä on ollut paljon hyvää, mutta monet ovat kaivanneet työkavereiden seuraa. Yhteisöllisyyden hyvät puolet ovat kirkastuneet, kun niitä on jäänyt paitsi.
Etätyö ja koko korona-aika on jättänyt suomalaisille myös enemmän aikaa ulkoiluun ja luonnossa liikkumiseen, kun esimerkiksi työmatkailuun käytettyä aikaa on säästynyt. Ennennäkemättömällä innolla on rynnätty lähiluontoon ja metsäpoluille, ja luonnonsuojelualueet ja kansallispuistot ovat vilkkaammin liikennöityjä kuin ehkä koskaan aiemmin.
Luontoelämysten ja luonnossa liikkumisen pitäisi olla jokaisen oikeus. Viime vuosina meillä onkin edistetty luontokohteiden esteettömyyttä useilla hankkeilla ja toimenpiteillä. Keskeiset toimijat ovat olleet muun muassa Paralympiakomitea ja Metsähallitus. Hyvä tiedonlähde aiheesta kiinnostuneelle on Metsähallituksen ylläpitämä luontoon.fi-sivusto, josta löytyy vinkkejä, ohjeita ja reittiselostuksia.
Olen itsekin aktiivinen luonnossa liikkuja. Perheessämme on kaksi koiraa, joten jo senkin vuoksi liikun maastoissa oikeastaan päivittäin. Suuri rakkauteni on jo vuosien ajan ollut melominen ja kaikenlainen vesillä liikkuminen, ja nyt viimeisimpänä purjehdus, jonka saloja vasta opettelen.
Juhannuksena suomalainen kesäluonto on sykähdyttävimmillään. Satakielen laulu, huumaava ja kaikenkattava vihreys, viileät vedet ja yötön yö, niistä on keskikesän juhla tehty.
Ihanaa juhannusta ja palataan syyskuussa, kun seuraava lehti ilmestyy!