Jos metsään haluat mennä nyt, pääsetkö sinne?
Luonto kaikille eli Luka -hankkeen tavoitteena oli kehittää Päijät- ja Kanta-Hämeen luontomatkailukohteiden esteettömyyttä ja saavutettavuutta. Samalla alueella toimivat yritykset oppivat paremmin tuotteistamaan ja markkinoimaan esteettömiä luontomatkailupalveluitaan.
– Yhtäältä kyse oli erityisryhmien yhdenvertaisuuden edistämisestä, toisaalta siitä, että matkailualan yritykset hahmottaisivat esteettömistä palveluista hyötyvät ihmiset entistä paremmin luontomatkailun potentiaaliseksi kohderyhmäksi, sanoo hanketta vetänyt fysioterapeutti ja luonto- ja eräopas Petri Rissanen.
Hänen toiveenaan on, että luontomatkailun yhdenvertaisuus toteutuisi entistä paremmin tulevaisuudessa.
– Näin käykin, jos palveluketju toimii. Ensin esteettömiä luontomatkailupalveluja tarvitsevan henkilön on saatava tietää, mikä kohde soveltuu juuri hänelle.
Yhdenvertaisuutta on myös se, että liikkuja voi halutessaan lähteä luontoon niin omatoimisesti kuin mahdollista.
– Tämä edellyttää luontomatkailun palvelutarjoajilta kykyä suunnitella, tuotteistaa, markkinoida ja toteuttaa esteettömiä palveluja.
Hämeen alueella Metsähallitus paransi esteettömiä reittejä ja retkeilykohteiden infraa erillisellä määrärahalla samanaikaisesti Luka-hankkeen kanssa.
– Luka-hanke ja Metsähallituksen investointiohjelma tukivat toisiaan. Nyt esimerkiksi Liesjärven kansallispuistossa on neljän kilometrin mittainen esteetön retkeilyreitti, jonka varrella on kolme erillistä tulipaikkaa, joista yksi on vuokrattavissa yksityiseen käyttöön vaikkapa tapahtumia varten. Kohteessa pystyy yöpymäänkin. Liesjärveltä löytyy myös melontapalvelua tuottava eräopas, mikä seurauksena alueella retkeilijän viipymä aika on kasvanut huomattavasti.
Esteetön luontoliikkuminen alkutekijöissään
Petri Rissanen on vuodesta 1985 on ollut mukana vammaisliikunnan toteuttamisessa, erityisesti liikuntavammaisten puolella. Opiskellessaan Kiljavan opistolla eräoppaaksi hänelle tuli tutuksi, miten retkeily ja luontoliikunta oli kehittynyt vammaisten ihmisten näkökulmasta.
– Rakennetussa ympäristössä ohjattu liikunta on mennyt huimasti eteenpäin, esteettömyys on parantunut, inkluusio edistynyt ja osallistuminen helpottunut. Yhdenvertaisuutta on saatu vietyä eteenpäin.
Sen sijaan luontokohteiden ja luonnon hyödyntäminen on Rissasen mukaan jäänyt lähtötelineisiin.
– Meillä on vain suhteellisen lyhyitä esteettömiä reittejä, joiden keskipituus on noin 650 metriä. Reittien ennakkotieto on rajallista eikä niihin liity juurikaan muita retkeilylle tyypillisiä ominaisuuksia, kuten tulistelu, telttailu ja luontokohteiden tarkkailu.
Erä- ja luontopuolen osaajia ei Rissasen mielestä myöskään kouluteta riittävästi. Valmiit luonto-oppaat eivät ole tuotteistaneet palvelujaan vammaisille ihmisille.
Luka-hankkeen aikana näkövammaisille nuorille järjestettiin yksi hankkeen piloteista yhdessä Näkövammaisten liiton nuorisotoiminnan kanssa. Pilotissa eräopas pääsi testaamaan omia tuotteitaan ja osaamistaan näkövammaisille suunnitellulla kahden vuorokauden vaelluksella.
Lisäksi hankkeessa korostettiin, että näkövammaiset tarvitsevat hyvää ja paikkansapitävää ennakkotietoa reiteistä, kohteista ja palveluista.
– Ennakkotieto ja opastaminen nousevat esille erityisen paljon juuri näkövammaisilla liikkujilla. Digitaalisen tiedon on oltava saavutettavaa. Metsähallituksen pitkospuureiteillä olisi hyvä käyttää kolmea lankkua kahden lankun sijaan rinnakkain, mikä takaisi useamman polun ja reitin avautumisen näkövammaisille.
Rissasen mukaan luontokohteiden esteettömyys voisi olla ikään kuin useampikerroksista: avattaisiin tiettyjä kohteita näkövammaisille ja toisia apuvälineillä liikkujille.
– Itse käytän vertausta, että minäkään en voi vaatia, että minun on päästävä maailman korkeimman vuoren huipulle, tehkää minulle tie ja väylät sinne. Luonto asettaa omat haasteensa ja sen ratkominen, kenen toimintakyvylle mikäkin parhaiten soveltuu, on väylä saada lisää esteettömiä kohteita. Tärkeää on myös, että oppailla on osaamista tuottaa turvallisia palveluja.
Yhteistyöllä eteenpäin
Petri Rissanen toivoo, että vammaisjärjestöt ja etenkin vammaisliikuntajärjestöt yhteistyössä nostaisivat yhdeksi yhdenvertaisuutta edistäväksi tavoitteekseen esteettömän luontoliikunnan. Myös luontoliikunnan terveysvaikutukset olisi tutkittava.
– Miten yhteiskunta hyötyy, kun vammaiset ihmiset voivat monipuolisesti retkeillä ja liikkua luonnossa omatoimisesti silloin, kun se omaan aikatauluun ja elämäntilanteeseen sopii? Miten he voisivat saada luonnossa liikkumisesta pysyvän terveysliikuntaharrastuksen? Uskon, että lopulta hyötyjiä on paljon.
Luka-hankkeesta jäi käteen yhteistyökumppanuus oppilaitokseen, jossa käydään kouluttamassa tulevia esteettömyyden huomioivia oppaita. Kouluttajat ovat liikuntavammaisia ja näkövammaisia henkilöitä.
– Pyrimme viemään heille kattavan ja monipuolisen paketin ja ennen kaikkea autamme ymmärtämään, että luonto tarjoaa isot mahdollisuudet eikä ole ollenkaan niin rajoittava ympäristö kuin usein ajatellaan. Itse näen luonnon jopa monipuolisempana ja helpompana kuin rakennetun ympäristön, Petri Rissanen sanoo.
Metsähallitukselle hankkeen yhteistyökumppanina Rissanen antaa ison kiitoksen.
– Metsähallituksessa otettiin hienosti vastaan Luonto kaikille -ajatus. Asioiden jalkauttamien vie aikaa ja vaatii myös rahaa. Metsähallituksen iso haaste on jälkikäteen arvioituna se, miten siellä lisätään kohteista saatavan tiedon saavutettavuutta.
Tietoa esteettömistä luontokohteista ja majoituspalveluista löytyy Paralympiakomitean verkkosivuilta, jonne on koottu Luka-hankkeen materiaalit.
Lisäksi Metsähallituksen verkkosivuilta saa tietoa esteettömistä luontokohteista.
– Majoituspalvelujen osalta tiedon löytäminen vaatii vielä etsimistä. Ongelmana on, että tieto on pirstaleina.
Paralympiakomiteassa jatketaan luontoliikunnan esteettömyyden ja saavutettavuuden edistämistä esimerkiksi hankkeiden kautta tulevina vuosina.
– Yhteistyö järjestöjen kesken ja yhteinen agenda olisi tarpeen jatkossa. Jos jokainen laittaa pieneen puroon investointeja, saadaan jo isompi virta aikaiseksi, Rissanen sanoo.