Esteettömyyden edistämistä Saksassa

Valmistumisen jälkeen Eeva Rantamon ensimmäinen työpaikka oli Bielefeldin kaupungissa Westfalenin arkeologinen museo ja -virasto. Hän työskenteli kaivauksilla ja suunnitteli ja toteutti erilaisia näyttelyitä.

– Sieltä alkoi saavutettavuustyöni. Olin maahanmuuttaja, jonka kielitaito ei ollut vielä riittävä museoalan vaikeisiin termeihin. Kiinnostuin selkeästä viestinnästä.

Saksojen yhdistymisen jälkeen rakennettiin paljon ja arkeologeja haalittiin tutkimaan kohteita ennen rakentamista. Eeva Rantamo oli osa isoa kansainvälistä arkeologien joukkoa. Hän työskenteli Mecklenburg-Etu-Pommerin osavaltion arkeologisessa virastossa.

– Jatkoin näyttelyiden parissa. Harjaannuin huomaamaan, mitkä asiat helpottaisivat erilaisia näyttelykävijöitä. Minulla on itselläni lukihäiriö, joka omalta osaltaan auttaa minua ymmärtämään hahmottamisen ongelmia, Rantamo kertoo.

– Arkeologinen virasto koitui kohtaloksi. Tapasin nimittäin tulevan aviopuolisoni Martinin toisena työpäivänäni, Eeva Rantamo hymyilee.

Saavutettavuuden edistämisestä työ

Muutama vuosi myöhemmin Rantamon työ päättyi. Hyvän englannin kielen taidon ansiosta hän sai pian uuden työpaikan, missä pääsi hyödyntämään saavutettavuusosaamistaan nuorison ja kansainvälistymisen parissa.

– Huomasin, että minulla on luontainen kyky ymmärtää saavutettavuutta ja helpottaa asioiden esittämistä, Eeva Rantamo sanoo.

Vähitellen erilaisten työtehtävien myötä hän löysi itsestään myös kouluttajan ja ajautui yrittäjäksi saavutettavuusalalle.

– Minulle on ollut aina tärkeää, että työssäni on mukana kosketuspintaa Suomeen.

Eeva Rantamon ensimmäisiä Suomi-Saksa-yhteistyökuvioita oli Suomen museoviraston johtama ACCU-hanke (Access to Cultural Heritage), jossa hän vastasi Saksan työtehtävien johtamisesta. Saksan hankkeessa kehitettiin kuvailutulkkausta kulttuuriperinnekohteiden tarpeisiin, mikä oli Saksassa uutta. Aiemmin kuvailutulkkausta oli käytetty lähinnä elokuvateollisuudessa ja televisiossa. Samaan aikaan järjestettiin Suomessa Näkövammaisten liiton ja Kulttuuripalvelun organisoimana kuvailutulkkauskursseja ja Rantamo kävi Suomessa hakemassa oppia.

– Yksi antoisimmista työtehtävistäni on ollut kuvailutulkkausprojekti Schwerinin keskiaikaisessa kirkossa. Usean asiantuntijan voimin kehitimme mihin tahansa kulttuurikohteeseen siirrettävissä olevan tavan kuvailla näyttelytiloja ja kulttuurikohteita. Siinä oli haastetta, sillä keskiaikaiset kirkot suorastaan pursuavat visuaalista symboliikkaa, värejä ja muotoja.

Näkövammaisten kanssa toimiminen on Rantamolle tuttua. Hän on työskennellyt Mecklenburg-Etu-Pommerin osavaltion näkövammaisten koulun ja lukion yhteistyöprojektissa. Oppilaat toteuttivat draaman keinoin sakraalisten muistomerkkien historiakierroksen. Projektissa syntyi myös opaskirja, joka sisälsi niin kosketeltavaa kuin kuunneltavaakin. Kirjassa oli tekstejä selkokielellä ja pistekirjoituksella.

Suomi edellä Saksaa saavutettavuudessa

Vuonna 2008 Eeva Rantamo ja hänen miehensä muuttivat vanhaan ja kauniiseen Kölniin, jonne Rantamon työtehtävät heidät veivät. Hän työskenteli muun muassa kansainvälisessä nuorisotiedotuksen kehityshankkeessa ja koulutti Lebenshilfe-yhdistyksen kehitysvammaistyössä toimivia vapaaehtoistyöntekijöitä.

– Opin tuolloin aivan valtavasti erilaisuudesta ja kaikenlaisista apuvälineistä, Rantamo kertoo.

Rantamon aviomies Martin Conze on arkeologi ja päätoiminen opettaja, mutta hän tekee myös selkokielikäännöksiä ja kuvailutulkkauksia museoille.

Kuvailutulkkaustöissä Martinilla on apuna Husumin kaupungissa asuva sokea kuvailutulkki Hela Michalski.

– Ilman Martinia en pystyisi tekemään työtäni täällä Saksassa. Vielä 30 vuoden asumisen jälkeenkin tarvitsen häntä kipeästi oikolukemaan tekstejäni. Olemme paitsi aviopari, myös loistava työpari.

Eeva Rantamo kertoo yllättävän tiedon, ettei EU:n saavutettavuusdirektiivin voimaantulo oikeastaan näy vielä mitenkään Saksassa.

– Suomi on askeleen edellä. Teillä saavutettavuusasioita kehitetään jo kovasti. Kun kerron direktiivistä koulutuksissa, kuulijat yllättyvät ja kauhistuvat lyhyitä siirtymäaikoja.

Vaikkei direktiivi ole tuonut Rantamolle lisää töitä, on pitkä ura kantanut hedelmää.

– Minut tunnetaan nykyään aika laajalti. Olen saanut mielenkiintoisia työtehtäviä. Viime aikoina olen kouluttanut saavutettavuudesta kuntien, museoiden, kirjastojen ja jopa teattereiden henkilökuntaa Saksassa, Espanjassa, Itävallassa ja Venäjällä.

– Tulevaisuudelta toivon yhteistyötä suomalaisten kanssa. Koen, että pystyn toimimaan sillanrakentajana kahden maan asiantuntijoiden välillä. Yhdessä pystymme varmasti edistämään saavutettavuutta.