Elokuvan saavutettavuus on vielä alussa
Pitääkö elokuvan olla saavutettavaa?
– Pitää. Kulttuuripalvelut kuuluvat kaikille, sanoo Näkövammaisten liiton Saavutettavuusteko-palkinnon toukokuussa voittanut Harri Ahokas.
Harri Ahokasta voi hyvin tituleerata Suomen elokuvakentän saavutettavuusasioiden grand old maniksi. Hiljattain Suomen elokuvasäätiön esitys- ja levitystoiminnan päällikön tehtävistä eläkkeelle jäänyt Ahokas ehti työurallaan edistää elokuvan saavutettavuutta monin tavoin. Työ vaati sitkeyttä, sillä elokuva-ala on yllättäen varsin konservatiivinen omaksumaan uusia käytäntöjä.
Ahokas toimi hyvässä yhteistyössä vammaisjärjestöjen kanssa ja painotti, että elokuvan saavutettavuudessa on kysymys yhdenvertaisuudesta. Hän oli mukana edistämässä elokuvan kuvailutulkkausta, MovieReading-sovelluksen hyödyntämistä ja elokuvan saavutettavuusfoorumin syntymistä.
– Elokuva-alalla tietämys ja kiinnostuskin saavutettavuutta kohtaan oli hyvin vähäistä, hän sanoo.
Elokuvan saavutettavuuteen liittyviä pilottihankkeita oli ollut vuosien varrella muutamia yksittäisiä ja kuvailutulkkausta oli kokeiltu lähinnä live-tilaisuuksissa.
– Aloitteentekijöinä olivat näkövammaisjärjestöt, Ahokas sanoo.
Miekkailijasta se alkoi
Ensimmäinen elokuvateatterijakeluun tarkoitettu kuvailutulkkaushanke on säilynyt Harri Ahokkaan mielessä monestakin syystä.
– Klaus Härön ohjaama Miekkailija valikoitui ensimmäiseksi kuvailutulkattavaksi elokuvaksi, koska sen tuotanto- ja levitysyhtiö kiinnostuivat tästä mahdollisuudesta ja antoivat sekä luvan että apuaan tulkkauksen toteuttamiseen, Ahokas kertoo.
Miekkailijan kuvailutulkkauksen toteuttamista ennen Näkövammaisten liitto oli esitellyt elokuvasäätiölle kuvailutulkkauksen periaatteita ja käytäntöjä ja avannut yhdenvertaisuuslain tavoitteita. Ahokas tähdentää, että laki on sikäli merkittävä, että sen voimaan astumisen jälkeen vammaiset ovat voineet vaatia palveluiden järjestämistä toivomisen sijaan.
Ahokkaan mukaan elokuvan digitaalinen esitystekniikka taas mahdollisti kuvailutulkkauksen viemisen elokuvateatterin näytökseen älypuhelimessa tai tabletissa toimivan sovelluksen avulla.
– Näkövammaisten Kulttuuripalvelusta saimme vihjeen MovieReading-sovelluksesta, joka osoittautui toimivaksi ratkaisuksi. Parasta sovelluksessa oli, että näkövammainen pystyi menemään mihin tahansa kotimaisen elokuvan näytökseen ja nauttimaan kuvailutulkkauksesta.
Harri Ahokas kertoo, että kuvailutulkkauksen myönteisten kokemusten jälkeen syntyi ajatus laajentaa ja edistää saavutettavuutta elokuvateattereissa kuulovammaisten ja liikuntarajoitteisten pariin. Koska Ahokkaalla itsellään eikä elokuvasäätiössä ollut tarvittavaa osaamista, he kääntyivät taas vammaisjärjestöjen puoleen.
– Kutsuimme kokoon Elokuvan saavutettavuusfoorumin, jossa vammaisjärjestöjen ja elokuva-alan organisaatioiden lisäksi mukana oli Kulttuuria kaikille -yhdistys. Tällä kokoonpanolla on jatkettu saavutettavuuden edistämisen pohdintaa, haettu uusia teknisiä ratkaisuja ja työstetty käytännöllistä saavutettavuusohjeistoa elokuva-alan toimijoille.
Elokuvasäätiö on pitänyt saavutettavuusteemaa esillä myös omissa seminaareissaan jo useamman vuoden ajan, mutta Ahokkaan mukaan paljon on vielä tehtävää.
Ei erikoisnäytöksiä
Elokuvan saavutettavuuden edistäminen lepää yhdenvertaisuuslain perustalla.
– Kulttuuripalvelut kuuluvat kaikille, myös elokuva, Ahokas sanoo
Kun tekniset ratkaisut mahdollistavat elokuvasta nauttimisen yhdessä muiden kanssa elokuvateatterissa vammaisuudesta huolimatta, sitä pitää Ahokkaan mukaan hyödyntää. Hän kertoo, että Saavutettavuusfoorumi asetti heti alussa tavoitteeksi, että esityksiä ei järjestettäisi erikseen näkövammaisille.
– Toki niinkin voidaan tarvittaessa tehdä, mutta jokaiseen kotimaisen elokuvan näytökseen pitäisi kaikkien olla tervetulleita yhdenvertaisuuden periaatteella.
Lisäperuste voisi Ahokkaan mielestä olla sekin, että elokuvatuotanto Suomessa on pitkälti julkisen tuen varassa ja myös elokuvan jakelua ja esittämistä tuetaan.
– Esimerkiksi kuvailutulkkauksen kustannukset ovat todella vähäiset ja elokuvasäätiö maksaa nekin.
Ahokas toteaa, elokuvan saavutettavuuden edistäminen on kaikesta huolimatta vielä alkuvaiheessa. Asenteet tuntuvat muuttuvan hitaammin kuin esimerkiksi tekniikka antaisi myöten.
– Näyttää siltä, että saavutettavuuden ja yhdenvertaisuuden sisäistäminen etenevät sitä hitaammin, mitä isommasta elokuva-alan toimijasta on kyse.
Kuvailutulkkausta kuten myös kotimaisten elokuvien tekstittämistä kuulovammaisille pyrittiin elokuvasäätiössä edistämään aluksi vapaaehtoisesti, toisin sanoen tukemalla kyseisiä hankkeita. Kehitys oli kuitenkin niin hidasta, että kuvailutulkkaus ja tekstitys tehtiin pakolliseksi elokuvateatterijakeluun meneville elokuville vuoden 2019 alusta.
– Kerran tehtyä kuvailutulkkausta voidaan hyödyntää myös muissa elokuvan jakelukanavissa, dvd:llä, suoratoistopalveluissa ja tv-esityksissä.
Jatkossa kuvailutulkkien koulutusta pitäisi Ahokkaan mukaan ehdottomasti laajentaa, sillä työ vaatii erityistä ammattitaitoa ja monipuolista osaamista. Koulutuksen tarvetta, sen järjestämistä ja rahoitusta olisi mietittävä kokonaisuutena.
– Opetus- ja kulttuuriministeriö saisi aktivoitua asiassa.
Elokuvateatteriyhtiöt voisivat myös kouluttaa henkilökuntaansa sovelluksen käytössä ja kertoa verkkosivuillaan teatterin esteettömyysratkaisuista.
– Uudet kotimaiset elokuvat ovat nyt kuvailutulkkauksen piirissä, mutta entä vanhemmat elokuvat? Ahokas muistuttaa.
Sitä mukaa kun vanhempaa kotimaista tuotantoa digitoidaan esimerkiksi Kansallisessa audiovisuaalisessa instituutissa, voisi Ahokkaan mielestä harkita samalla niiden kuvailutulkkausta.
Muuttuva elokuva
Harri Ahokkaan oma suhde elokuvaan alkoi harrastuksesta, josta tuli myös työ. Häntä on erityisesti kiinnostanut elokuvan ja yleisön suhde.
– Toimin pitkään myös elokuvateatterin johtajana ja elokuvien maahantuojana. Toin elokuvia muun muassa Kiinasta, Burkina Fasosta, Iranista ja Tunisiasta eli hieman eksoottisemman elokuvakulttuurin piiristä. Elokuvasäätiössä taas pääpaino työssä oli kotimaisen elokuvan edistämisessä ja elokuvateatteriverkoston kehittämisessä.
Erityisesti Ahokas arvostaa alkuperäiskäsikirjoitukseen perustuvaa elokuvaa.
Sarjamuotoisen kerronnan nousu suoratoistopalveluiden myötä on Ahokkaasta kiinnostava ilmiö.
– Se näyttää haastavan perinteisen puolentoista-kahden tunnin teatterielokuvan monella tavalla.
Korona-aika on tuonut aivan uudenlaisia haasteita elokuva-alalle. Juuri kun katsojaluvut saatiin hyvälle tasolle, ovet oli suljettava. Ahokas kuitenkin uskoo, että vaikeista ajoista selvitään ajan kanssa.
Saamastaan Saavutettavuusteko-tunnustuksesta Harri Ahokas on iloinen ja otettu. Kun tunnustus tulee vielä oman alan ulkopuolelta, sitä arvostaa vielä enemmän.
– Elokuva kuuluu näkövammaisille yhtä lailla kuin muillekin niin elokuvateatterissa kuin kotikatsomoissa. Suosittelen MovieReading-sovelluksen lataamista ja tutustumista kuvailutulkattuihin kotimaisiin elokuviin, jos ei vielä ole sitä tehnyt. Tekniikka ja teatterit kannattaa ottaa haltuun.
Ahokas arvostaa Näkövammaisten liiton ja Näkövammaisten Kulttuuripalvelun toimintaa.
– Ilman näissä järjestöissä toimivia ihmisiä kuvailutulkkaus ei olisi edennyt. Kiitos aktiivisuudestanne ja hienosta yhteistyöstä kanssanne!