Minna Pöntys on Ylen saavutettavuusvastaava
Nuori sokea nainen istuu opaskoira jaloissaan sohvalla. Sormet ovat puristuneet kaukosäätimen ympärille. Naisen ilme on jännittynyt. Television näytöllä elokuvan tapahtumat vierivät kiivaaseen tahtiin. Kuuluu räjähdys ja samaan aikaan vaimea puheääni selostaa ytimekkäästi elokuvan käänteitä.
Kuvailutulkatut elokuvat ja draamasarjat kuuluvat Yleisradion tarjoamiin saavutettavuuspalveluihin. Kuvailutulkkausten ohella äänitekstitys antaa meille näkövammaisille paremmat mahdollisuudet kuluttaa Ylen sisältöjä. Muita Yleisradion saavutettavuuspalveluita ovat muun muassa erilaiset ohjelmatekstitykset, selkosuomen ja viittomakielen käyttäminen sekä uutisten tarjoaminen muilla kuin suomen kielellä, esimerkiksi saameksi. Yle panostaa myös verkkopalveluidensa ja sovellustensa saavutettavuuden kehittämiseen.
Ohjelmatekstittämisestä saavutettavuuden vaalimiseen
Espoossa miehensä ja kahden teini-ikäisen lapsen kanssa asuva Minna Pöntys luki yliopistossa suomen kieltä ja kirjallisuutta. Hän pätevöityi äidinkielenopettajaksi ja teki muutaman lyhyen sijaisuuden. Aika pian Minnalle tuli kuitenkin tunne, että hän haluaa tehdä jotain muuta.
– Tein gradun naistenlehtien haastattelujen puhekielestä ja tämä aihevalinta viitoitti tietäni kohti nykyistä toimenkuvaani, Pöntys kertoo.
Kuten haastattelujen kirjoittamisessa artikkeleiksi, on ohjelmien tekstittämisessä kyse puheen muuttamisesta kirjoitettuun muotoon. Gradun innoittamana Minna Pöntys hakeutui töihin Yleisradioon. Aluksi hän tekstitti ohjelmia freelancerina, mutta sai pian vakinaisen toimen.
Kymmenkunta vuotta vierähti ohjelmia tekstittäen. Sitten tarjoutui tilaisuus siirtyä tiimin vetäjäksi. Pöntys tarttui haasteeseen ja toimi kahdeksan vuotta ohjelmatekstittäjien esihenkilönä.
– Teimme kovasti kehitystyötä. Koin tiimini kanssa myös ohjelmatekstityksiä koskevan lain voimaantuloajan, hän muistelee.
Vuonna 2019 Yleisradioon perustettiin saavutettavuusvastaavan toimi. Työhistoriansa vuoksi Minna Pöntys oli luonteva valinta tehtävään.
– Nimike oli uusi, mutta toki saavutettavuustyötä oli tehty jo vuosia, hän kertoo.
– Uudessa toimenkuvassa aloittaminen oli yhtä aikaa pelottavaa ja kiehtovaa. Ymmärsin, kuinka vähän tiesin saavutettavuudesta, mutta olin valmis ja innokas oppimaan.
Ohjelmatekstitysten myötä kuulovammaisten kulttuuri ja tarpeet olivat tulleet Pöntykselle tutuiksi, mutta muiden saavutettavuudesta hyötyvien ryhmien tarpeisiin hän ryhtyi perehtymään järjestöjen ja muiden yhteistyökumppaneiden avulla.
– Näkövammaisuudesta en tiennyt oikeastaan mitään, kun aloitin tehtävässä, Minna Pöntys muistelee.
– Kävin vierailulla Näkövammaisten liitossa ja näin silloin esimerkiksi, miten ruudunlukuohjelman avulla käytetään verkkopalveluita.
Saavutettavuus syntyy yhteistyöllä
Isossa mediatalossa on valtava määrä tehtäviä, joissa saavutettavuutta pitää huomioida, jotta sisällöt ovat mahdollisimman monen kuluttajan käytettävissä. Saavutettavuusvastaava on se henkilö, joka muun muassa muistuttaa esteettömien ratkaisujen tekemisestä prosessien alusta saakka. Hänen tehtävänsä on myös verkostoida eri alojen osaajia, etsiä ja jakaa tietoa. Työtä on valtavasti, mutta onneksi työtaakasta ei Pöntyksen tarvitse selvitä yksin.
Omassa talossa hänen tukenaan on kerran kuussa kokoontuva saavutettavuusverkosto. Ryhmässä on mukana Ylen väkeä muun muassa ohjelmatekstityksestä, viestinnästä, verkkopalveluista, strategiapuolelta, kuvailutulkkauksesta sekä viittoma- ja selkokielisistä uutisista.
– Keskustelemme saavutettavuuden kehittämisestä ja jaamme tietoa keskenämme. Kun huomaamme kaipaavamme lisätietoa tai selvennystä johonkin asiaan, kutsumme vierailijoita.
Yhteistyö Euroopan muiden yleisradiotalojen kanssa on myös tiivistä. Erityisesti pohjoismaiset kolleegat pitävät yhteyttä ja tapaavat säännöllisesti muutaman kerran vuodessa.
– Ensi kesänä järjestetään saavutettavuuspäivä. Se on tarkoitettu pohjoismaisten yleisradiotalojen työntekijöille. Tapahtumassa verkostoidumme ja jaamme tietoa, Pöntys kertoo.
Yleisradio saa paljon asiakaspalautetta eri kanavien kautta. Jotta myös vähemmistönä olevien erityisryhmien äänet tulisivat varmasti kuulluiksi, on Yleisradion palveluiden kehittämisen avuksi perustettu Yle-raati. Raati koostuu kymmenkunnasta aktiivisesta kokemusasiantuntijasta. Jäseninä on mm. näkö- ja kuulovammaisia sekä ikäihmisiä.
– Jotkut jäsenistä tekevät leipätyötään vammaisjärjestöissä, mutta raati ei ole järjestöjen edunvalvontafoorumi vaan jäsenet edustavat itseään ja erityisryhmäänsä mediasisältöjen käyttäjinä, Minna Pöntys sanoo.
Yle-raati kokoontuu Pöntyksen kutsumana kolme kertaa vuodessa. Raadin kokouksissa paneudutaan teemoittain Ylen palveluihin keskustellen ja joskus myös kehitysvaiheessa olevia toimintoja testaten.
Etätöitä ja islantilaisia neuleita
Kuten kaikkialla, Yleisradiollakin on koronan vuoksi tehty tiukasti etätöitä. Kokoukset pidetään verkossa ja toimistolla käydään vain aivan välttämättömistä syistä.
– Pidän spontaanista kommunikoinnista, joten aluksi etätyö tuntui hankalalta, Minna Pöntys kertoo.
– Mutta kaikkeen tottuu ja todennäköisesti pandemian hellitettyä minäkin teen jatkossa osan työpäivistäni kotikonttorilta käsin.
Yksi suuri odotuksen kohde Pöntyksellä henkilökohtaisesti lähitulevaisuudelle on. Hän on tilannut verkkokaupasta jo viikkoja sitten langat islantilaisneuletta varten.
– Olen kutonut kaksi islantilaisvillapuseroa ja sormet syyhyävät päästä tekemään kolmatta. Olen tilannut langat jo viikkoja sitten, mutta islantilaisneulebuumi on tyhjentänyt kaikkien putiikkien hyllyt. Ei auta kuin tyytyä kutomaan villasukkia siihen saakka, kunnes verkkokaupat pystyvät toimittamaan tilaukseni, Minna Pöntys huokaisee.